Villiviinin viemää

Blogin nimi Villiviinin viemää juontaa juurensa siihen, kun pistimme Miehen kanssa hynttyyt yhteen ja ostimme talon jonka pihalla kasvoi tammi, tällipaju ja vanhaan notkuvaan säleikköön nojaileva villiviini. 

En ollut aikaisemmassa elämässä päässyt juurikaan toteuttamaan puutarhaunelmiani, en edes ollut suuremmin välittänyt puutarhanhoidosta. Mies taas oli sitäkin enemmän puuhastellut erinäisten pihojen parissa. Niinpä pienellä hellällä saappaankärjen tönäisyllä hän saatteli minut tielle jolta ei ollut paluuta.

Mies kaivoi pihalle lammen ja istutti ensimmäisen pensasalueen, minä luin puutarhalehtiä ja selasin Pinterestiä. Ensimmäinen puutarhaunelmani oli tuon villiviinin pelastaminen. Vanha ja väsynyt villiviinin tukisäleikkö lensi olan yli ja tilalle rakenneltiin uusi tukevmpi tukiristikko puusta ja betoniraudoista. Siinä kelpasi villiviinin kiipeillä ja aloittaa uusi uljas elämä viherseinänä. 

Alla: kuvista ylin on piha ennen meitä, alla olevat ovat muutaman viime vuoden puutarhastelun tuloksia.

Puutarhanhoidosta on tullut meille yhteinen rakas harrastus, talvi-iltoina istumme lehtiä selaten  takkatulen loisteessa ja keväällä odotamme malttamattomina että pääsemme taas upottamaan sormet multaan. Kesällä emme malta mennä nukkumaan kun seuraamme kasvien kasvua ja pihan muuttumista yhä enemmän meidän näköiseksi. Syksyllä haikein mielin siivoamme puutarhan nurkat talvenodotukseen, ajatuksissa jo uudet suunnitelmat seuraavalle keväälle. Ja sisällä odottavat ne puutarhalehdet ja takkatulen loiste...