Kevät saapui terassille

Tänään saapui kevät! Senpäiväinen lorina vain kävi kun vesi valui rännejä pitkin. Aurinko möllötteli siniseltä taivaalta ja lämmitti terassiakin niin mukavasti että päätin laittaa sen nyt kerralla kevätkuntoon.

Terassille tuppaa talven aikana kertymään kaikenlaista tavaraa, sellaista tarpeellista mutta ei juuri nyt tarvittavaa. Kuten kylmälaukku, kompura, muutama laudanpätkä jne. Tänään tavarat saivat kyytiä, ne kiikutettiin oikeille paikoilleen ja tilalle tuotiin kevään kukkasia ja pääsiäiskoristuksia.

Löysin läheiseltä Tokmannilta keltaisia hyasintteja, toivottavasti aukeavat pian sillä ne ovat aivan ihastuttavan värisiä. Sellaisia hiukan haaleankeltaisia. 

Tetenarsissit ovat nupullaan, muutama nuppu juuri ja juuri vilkauttaa keltaista. Laitoin osan niistä viimesyksynä kerättyjen talventörröttäjien seuraksi.

Osan laitoin purkkeihin ikkunalle ottamaan aurinkoa.

Tulppaanit alkoivat venyä sisällä ihan mahdottoman pitkiksi, siispä pätkäisin ne ja laitoin lasipurkkiin. Jätän ne terassille yöksikin, jaksavat kukkia pidempään kun ovat siellä viileässä.

Mies taivutteli risuista ihanan pesän. Meinasi että pitäisi hiukan saksilla siistiä. No ei todellakaan pidä sanoin minä, tungin pesän täyteen munia ja kiikutin sen äkkiä turvaan.

Iltapäiväkaffella vielä julistin terassikauden avatuksi, kyllä täällä kelpaa istuskella tovi jos toinenkin <3.

Ihania kevätpäiviä kaikille!

Miksi meidän puutarhassa on Via Dolorosa?

Viime keväänä meillä oli Miehen kanssa sellaista hiukan kiivaammansorttista ajatustenvaihtoa asiasta jos toisestakin, sen seurauksena ilmapiiri sekä sisällä että ulkona oli yhtä lämpöinen ja rehevä kuin allaolevassa kuvassa. Puutarhahommatkaan eivät oikein ottaneet tuulta alleen, yhdessä pitäisi tehdä mutta mitä.

Oltiin Miehen kanssa mietitty jo aiemmin että mitä tuolle alueelle oikein tekisi, pensasalue ei sovi siihen ja perennapenkkiä ei oikein huvittanut tehdä. Miten olisi jonkinlainen kivikkoryhmä.

Tuumasta toimeen. Aidan viereen oli pihankaivuun seurauksena kertynyt jokunen kivi, Mies kampesi niistä suurimman osan yksin rautakangen ja kottikärryjen kanssa, taisi terve kiukku antaa hommiin  lisäpuhtia. Isoimpien siirtelyyn hän kuitenkin huikkasi minua kaveriksi. Ei minusta juurikaan apua siinä ollut, lähinnä kottikärryjä pitelin tasapainossa tai paikallaan. Mutta kivien asemointiin ja kääntelyyn sitten osallistuin sitäkin pontevammin.

Ajatuksena oli, että tähänä penkkiin ei laiteta kovin paljoa rahaa vaan käytetään olemassaolevaa materiaalia. Multa ja muutamat heinät olivat ainoat joista maksettiin.

 Aidan vieren perustettiin kuolleiden runoilijoiden seura, jossa elelee lähes henkensä heittäneet mutta vielä armon saaneet pensaat. Katsotaan mitä niistä tulee.

Kuparisaraa istutettiin taaempaan penkkiin ja sininata pääsi etupenkkiin. Lisäksi multiin pääsi suikeroalpi ja yksi toisesta penkistä siirretty lamoavakasvuinen paljakkapaju. Sitten tein emämunauksen ja istutin etupenkkiin minttua. Paha virhe.

Minttu on saanut alkunsa kaupan yrttipuskasta, jonka istutin kasvilavan nurkkaan. Seuraavana kesänä se yllätti meidät valtaamalla kuudesosan koko kasvilavasta. Mikä kasvuvoima!

Heti ensimmäiseksi maan sulettua alkaa tuon mintun repiminen pois. Tosin taistelu on jo valmiiksi hävitty, sillä se on todella kova leviämään pienestäkin juurenpalasta. Mutta onpahan puuhaa sitten pitkin kesää kun voi nyppiä minttuja aina ohimennen tuosta penkistä. Ties vaikka opettelisin tekemään Mohitoa...

Keskelle aluetta tehtiin pieni polku, hiekkapohjalle aseteltiin pyöreitä noppakiviä. Ei tuota polkua ole varsinaisesti kulkemiseen tarkoitettu, mutta antaa hauskaa rytmiä ryhmälle. Ja tietysti nimen. Via Dolorosa...

Sanotaan että tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Silti rehellinen ruumiillinen työ siloitti särmät Miehen ja minun keskusteluista ja lopulta sopu sai sijan talossa ja puutarhassa. Että on se sitten kuitenkin aika tärkeää.

Tuosta alueesta tulikin oikein kiva, mutta kovin pieneltä ja nupolta se näin jälkikäteen näyttää. Niinpä alueelle on suunniteltu jatkoa, tällä kertaa huomattavasti leppeämmissä tunnelmissa.

En ole koskaan tehnyt varsinaisesti pihasuunnitelmia, evääksi Mies laittoi minulle pihan kuvan messengerissä ja sanoi että tuon pohjalta voisit suunnitella miten aluetta voisi jatkaa.

Ja minä tyttöhän suunnittelin :D

Aurinkoista ja kevätrintaista viikonloppua jokikiselle <3

Pakko saada vihreää, osa 2.

Keittiö sai pienen viherpiristyksensä, ja jatkoa seurasi olohuoneen puolella. Olisi huisin hauskaa saada olohuoneeseen viidakkotunnelmaa, mutta hiukan tuota haavetta rajoittaa ikkunoiden ja valon vähyys.

Olohuone sijaitsee talon länsipäässä ja on koko talon levyinen. Ikkunoita on kaksi, toinen eteläseinällä ja toinen länteen päin. Valoa piisaa  siis suhteellisen niukasti kaikkialla muualla paitsi ikkunoiden edessä ja peräseinä on sitten todella pimeä.

Ikkunapenkin  nurkkaan ahdetut asukit.

Mietittiin miten saada mahdollisimman hyvin hyödynnettyä ikkunoiden antama valo. Länteen antavan ikkuna alla on pieni ikkunapenkki, siihen on laitettu muutama viherkasvi. Kasvien määrää rajoittaa hiukan se, että penkki toimii myös Severin (se karvaisempi koira) tähystyspaikkana. Ikkunan edessä on ollut koko ajan ison palmun paikka.

Länteen avautuva ikkuna ja sen edessä oleva palmu.

Jotta kasveja saatiin ikkunalle tarpeeksi paljon päädyttiin niiden eteen ripustamaan tanko. Ruuvit kattoon ja tanko roikkumaan ketjujen varassa. Siihen voi laittaa amppelit juuri sellaiseen kohtaan mikä millonkin miellyttää.

Edellisessä postauksessa kerroin ostelureissustani paikallisessa puutarhamyymälässä, sieltä löysin myös nuo kertakaikkisen ihastuttavat peltiset kartionmalliset amppelit. Edelliskeväänä ostin samanlaisia pari, ne päätyivät ulos kesäkukka-amppeleiksi. Nyt kun ne olivat mukavasti vielä alennuksessa rohmusin mukaani neljä...

Etelään avautuvan ikkunan ripustukset.

Laitoin kaksi pientä muratinalkua yhteen amppeliin, ei näytä ihan niin säälittävän pieneltä.

Amppeleihin laitetut kukat ovat vielä suhteellisen vaatimattomia sillä emme raskineet ostaa niitä jo valmiiksi muhkeita ja tavattoman kalliita kasveja vaan tyydyimme hiukan pienempiin. Kyllä nekin vielä kukkasten mittoihin kasvavat jahka huolella ja rakkaudella niitä lannoitetaan ja kastellaan.

Hiuskorallikaktus

Soihtuköynnös

Kirjahyllyn päällä on jo vuosia varttaan venyttänyt kultaköynnös. Aiemmin se kasvoi palmun lehvästössä pitkällään, nyt se sai ruukkuunsa kookoskasvituen ja näyttää hämmästyttävän runsaalta ja rehevältä tukeen kiedottuna.

Kevättä odotellessa nautitaan vihreydestä siis tällä tavalla. Ja lueskellaan puutarhakirjoja ja -lehtiä suunnitellen kaikkea uutta ja hauskaa puutarhaan.

Pakko saada vihreää, osa 1.

Pakkanen paukkuu ja sormi syyhyää multaan. Paremman puutteessa inspiroiduttiin vehreyttämään sisätiloja. Aloitettiin keittiöstä, joka ei liiemmin ole nähnyt  vihreää paitsi elintarvikkeiden muodossa.

Keittiön ikkuna on eteläseinällä, mutta jo nyt on pitänyt ulkopuolen markiisia laskea alaspäin jotta sisällä voi syödä sokaistumatta. Ruokapöytä on sijoitettu ikkunan kohdalle, muualle sitä ei voi laittaakaan.

Kuva on otettu keskellä pimeintä talvea, mutta antaa osviittaa siitä mitkä mietteet meillä oli vihersiustusta pohtiessa.

Seinustoja kiertää työtasot ja kaapistot, joten sijoituspaikkoja kasveille on aika rajoitetusti valoa ajatellen. Ruokapöytä on oikeastaan ainoa paikka jossa valoa riittää, mutta pöydällekään ei mahdu paljoa tavaraa jos meinataan käyttää pöytää siihen varsinaiseen tarkotukseensa. Amppelit taas tulisivat kovin alas peittäen valon ja näkymän pihalle. Ja kukkalautoja meille ei taideta laittaa. Eivät vain ole meidän juttu. Hmm. Pitääkö siis luopua koko keittiön vehreyttämisestä?

Ei sentään. Keittiöstä löytyy niitä niin käteviä lokerikkoja, joissa voi säilyttää vaikka... purkkeja.

Niin ihastuttavia kuin nuo purkit ovatkin, niin nyt ne saivat siirtyä kaapin kätköihin kukkasten tieltä. Kävin hankkimassa lähialueen puutarhamyymälästä paperipussukat ja muutaman hauskan pikku viherkasvin jotka pärjäävät epäsuorassa valossakin.

Tungin ne tuohon purkkien tilalle ja kylläpäs lokerikon ja itseasiassa koko seinustan ilme muuttui aikalailla. Näin pienillä jutuilla.

Piti siihen keittiönpöydän päähän ikkuanan alle silti tunkea muutama yrtti, laitoin ne betoniruukkuihin jolloin ne nousevat hiukan ylemmäs saamaan valoa.

Ei näitä kasveja kovin montaa saatu sijoiteltua, mutta jo näiden avulla keittiön yleisilme muuttui keväisemmäksi ja hiukan rehevämmäksi :)

Ostelin minä muutakin sieltä puutarhamyymälästä, mutta siitä sitten hiukan tuonnempana... Leppoisia ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!