torstai 28. kesäkuuta 2018

Varjoisa nurkkaus omenapuun alla

Pihallamme on yksi omenapuu ylitse muiden, vanha ja känkkyräinen Valkeakuulas. Se kasvaa pihan pengerryksen vieressä, joten toisella puolella oksat kurottavat tällä hetkellä maahan omenoiden painosta. Toiselle puolelle se levittää oksansa melko laajalle ja jättää alleen suojaavan varjon.






Pengerryksen ja aidan kulmaukseen jää kohta johon ei juurikaan pääse suoraa auringonvaloa. Ensimmäinen kesä ihmeteltiin kuivaa ja kituliasta nurkkausta, sitten päätettiin laittaa muutama varjon kasvi sinne kasvamaan. 






Kotkansiivet kaivettiin tontin toiselta reunalta tienvieruskivikosta, ilmeisesti pitivät muhevammasta kasvualustasta koska ovat kasvaneet aikamoisen reheviksi tuossa nurkkauksessa.




Kuunliljat ovat aivan ostotavaraa, ne muuttivat meille pieninä rääpäleinä mutta ovat jo ihan komeissa mitoissa nekin.




Tuohon muurin päälle on istutettu  alkuun sammalleimua, mutta se ei kestänyt menossa mukana. Severin (se koirista reipasotteisempi) rallirata kulkee nimittäin tuosta muurilta joten turpeet saavat aina välillä kyytiä. Tänä vuonna sitten huokaisin ja istutin siihen tuoksukurjenpolvea. Sen uskoisin kestävän villimmänkin menon. Ainakin toistaiseksi on hengissä ja hyvinvoivana...




Vuohenputkea ei ole istutettu. Ihan on itsellään tuohon tullut.




Piippuköynnös viihtyy myös ilmeisen hyvin, se kiipeilee omenapuuhun ja on kasvattanut aivan huikean kokoiset lehdet. Ei noilla vielä varmaan Guinnesin ennätystenkirjaan päästä mutta meidän pihan ennätys tämä on.




Kohta koitaa loma ja voi olla että blogi on hieman hiljaisempi. Tai sitten ei. Tällä hetkellä on kirjurissa virta aika vähissä, mutta kunhan ensin nukun viikon niin sitten jaksaa taas ;)

💗



perjantai 22. kesäkuuta 2018

Rentouttavaa keskikesän juhlaa!

Juhannussauna on vihtojia ja vihtaa vaille valmis. Onneksi meiltä sattui löytymään muutama sopiva koivunoksa joista Mies sitaisi meille saunavihdan.




Makoisalta maistui koivuntuoksuinen löyly ja vihta oli juuri sellainen kuin pitääkin: pehmeät lehdet ja sopivan napakka. Tästä sopii jatkaa saunanpuhtaana keskikesän juhlaa.




Ihanaa ja juuri omannäköistä juhannusta kaikille!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Kuvauksellista juhannusta

Kuten jotkut teistä jo tietävätkin olen aloitellut valokuvaamisen opettelun vasta viime syksynä. Siihen saakka järjestelmäkamera oli enemmänkin "emmääymmärräviepoistuo" -kapistus. Jokin lamppu kuitenkin syttyi ja valaistuin, järkkärillä kuvaaminen on aivan erilaista kuin kännykkäkameralla. Opettelu on tapahtunut Miehen Olympuksella, joka on ollut oiva opiskeluväline. Tiettyjä haasteita tämä "yhteisomistajuus" on kuitenkin asettanut, kuten jos Mies on kuvaamassa pörhösiä pöpelikössä ei kamera ole silloin minun käytettävissäni. Ja tietenkin juuri silloin iskee inspiraatio ja kuvausvimma.


Olympus E -M10 Mark II

Tänään kävin sitten ostamassa Oman Kameran <3
Se on kaunis kuin karkki, ja ennenkaikkea sellainen joka palvelee minun kuvailutarkoituksiani enemmän kuin hyvin.




Molemmat huushollin kamerat ovat Olympuksia joten olemassaolevat putket käyvät  molempiin kapistuksiin. Ja koska meillä on hiukan erilaiset kuvauskohteet ja tottumukset käytämme yleensä eri putkia. Tuplailo siis ;)

Mutta se kamerajaarituksista, halusin vain jakaa tämän(kin) ilon kanssanne <3



Kuvauksellista juhannusta siis!

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Ei yhtään pionia

Tässä blogeja lueskellessani olen miettinyt olenko jäänyt paljostakin paitsi kun pihallamme ei ole yhtään pionia. Olen ihastellut toinen toistaan kauniimpia kukkapostauksia ja toivonut että sen tuoksunkin saisi mukaan, niin aistikkaita kukkia on kuvissa ollut. Päätin siis painella pihalle kameran kanssa ja ikuistaa meidän kukkijat, jotka antavat ravintoa perhosille ja pörriäisille ja silmänruokaa meille kaksijalkaisille.




Jalopähkämö innostui avaamaan nuppujansa viikonlopun aikana. Saa nähdä kauanko kukinta kestää, ainakin uusiakin nuppuja on vielä paljon avautumassa.




Jättipoimulehti on myös kasvattanut kukkavanat korkalle lehvästön päälle ja loistaa siellä kauniin keltaisena. Ai että näitä on ihana poimia maljakkoon leikoiksi.




Tänä keväänä Kumpulaan istutetut Kiinanjaloangerot ovat nupulla, ihan jännittää millaiset kukat näistä tulee. Kuvissa olivat kauniit, uskoisin että livenä myös.




Lehtosalvia on minulle aivan uusi tuttavuus, ja ihana sellainen onkin. Pitäisi olla myös hyvä perhoskasvi. Nämäkin istutettiin keväällä siihen Kumpula-penkkiin, hieman ovat vielä pieniä ja vaatimattomia mutta vielä on kesää jäljellä.

Pensaspuolella kukkii myös. Muiden angervojen kukinta alkaa olla jo ohi, mutta ruusuangervo kehittelee vasta nuppujaan. Kuvailen sitä sitten kun kukat ovat avautuneet.




Purppuraheisiangervo Diabolo on pihan ehdoton väriläiskä. Käyn säännöllisesti ihailemassa sen tummia lehtiä, parhaiten se onnistuu riippumatosta ;) kukinto on myös kaunis, alla tosin hiukan suurennettuna kun meinaavat jäädä värikkäiden lehtien varjoon.




Niittyaidan vierustalle on istutettu "raatoja", niitä pensasryhmän poloisia jotka eivät oikein jaksaneet tappotalvea. Mies hyväsydämisenä päätti antaa niille jatkoaikaa ja sanoi että katsotaan josko niistä vielä jotain tulisi. Ja tulihan niistä. Alla yksi esimerkki, kerrottukukkainen Pikkujasmike. Ulkomaantuonti, ei edelleenkään koolla rehvastele, mutta kukkaa pukkaa kuitenkin. 




Tässä sitten saman kasvin kotimainen versio. Kukat eivät kilpaile samassa sarjassa tuon kerrotun version kanssa, mutta väittäisin että herkkyydessä pesee mennen tullen. Ja selviää Suomen talvista.




Syyshortensia aikoo ilahduttaa meitä jälleen runsaalla kukinnalla. Nämä pensaat näkyvät kesähuoneeseen, niitä kelpaa ihastella aamukahvilla tai viileämpien kesäiltojen iltateellä vilttiin kääriytyneenä. Viine vuonna kukinta oli todella runsas ja piiiiiiitkä, kauneutta piisasi kuukausikaupalla.




Kärhö on täynnä nuppuja, mahtaako olla yhtä villi kukinta tulossa kuin viime vuonna oli. Toistaiseksi olemme ihastelleet tämän yksilön mahtavaa kasvua, kuukaudessa se on venähtänyt tirritaimista useampaan metriin.




Otin kuvia myös pihan puista ja tulevasta sadosta, mutta ei kukaan jaksa niin pitkää postausta katsella joten päätin säästää ne myöhempään. Nyt lähden tutkimaan pionisivustoja ja miettimään josko kuitenkin... 

Älyttömän mukavaa juhannuksen odotusta ja tietenkin itse juhannusta!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Vallan villiviini ja päivitys pihalta

Pihan viherseinät ja koko muukin piha rehottaa ja ajattelin jakaa sen rehevyyden kanssanne. Jälleen kerran... ;)
Villiviini on kasvanut hyvää vauhtia pergolan "katon" reunan yli ja antaa jo mukavasti hämyisää varjoa yhdessä aurinkopurjeen kanssa.






Leveyssuunnassa on kasvu myös melkoista, olen tässä ihmetellyt että mihin saakka se mahtaa vielä kasvaa. Ja kestääkö viherseinän tukisäleikkö tuon kasvimassan painon.








Koska nuo viherseinät ovat niin mainioita tilanjakajia olemme ajatelleet laittaa sellaiset vielä kahteen paikkaan. Silläkin uhalla että alamme toistaa itseämme ja piha käy tylsäksi. Toki niiden kasvustoa on ajateltu hiukan monipuolistaa, sillä toiseen laitetaan villiviinin lisäksi kärhöä ja toiseen piippuköynnöstä. Mutta niistä lisää sitten kun on jotain näytettävää ja kerrotavaa.

Kesäkukkapuolella ovat rautayrtit eli verbenat loistossaan, nämä värit ovat uusia tuttavuuksia minulle. Aikaisemmin on ollut vain sitä hehkuvan punaista. Mutta nämä värit ovat kyllä aivan ihastuttavia.






Etupihan pensasaluehan meni osittain uusiksi viime vuonna, siitä voi lukea aikaisemmasta postauksesta täältä. Hyvin ovat uudet pensaat lähteneet kasvuun ja satoakin on odotettavissa marjasinikuusamasta.




Altaan ympärillä on hauskasti väriä, mintut ja tuoksukurjenpovet kukkivat, jättipoimulehti on puhkeamassa kukkaan, jalopähkämö on täynnä nuppuja ja se edellisen postauksen kullero kukkii edelleen (ei kuollut parissa päivässä siis). Tähkätädyke taisi ottaa jakamisesta hiukan nokkiinsa, katsotaan kukkiiko tänä vuonna. Päivänliljat ovat kiitollisia siirrettäviä, entisen viiruhelpipenkin siirrännäiset ovat kasvaneet kiitettävästi ja täyttävät jo mukavasti tuota altaan reunustaa.










Japaninkelta-angervo on tällä hetkellä huikeassa limesävyssä, harmi ettei kameralla saa tallennettua sitä loistoa. Tai ainakaan minä en saa.






Kauneutta ja hyötyä, saamettikukkien huikaisevan hienoa väriloistoa. Itse olen vasta viime vuosina oppinut ihastelemaan näiden kauneutta, taitaa olla aika aliarvostettu kukka tämä. Istutin kasvilavalle reunustamaan istutuksia samoin kuin viimevuonna. Kaunista kasvinsuojelua. Alempi kuvista on viime vuodelta, piristäviä väriläiskiä ovat nuo samettikukkaset.







Lopuksi vielä yksi pörriäinen, joka on kerännyt lupiinista aivan mahtavan saliin pussihousuihinsa <3




Kesäisiä kesäkuun päiviä kaikille, nautitaan säästä kuin säästä!





























sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kokeilussa Kesäkullerot

Tuo meidän allaspenkki on hiukan sellainen murheenkryyni, sen viiruhelpiepisodin jälkeen siihen on istutettu kasvi jos toinenkin ja edelleen se hakee muotoaan. Nimittäin muurinvierelle istutetut heinät eivät oikein ottaneet tuulta purjeisiin ja ne nyhdettiin siitä pois. Nyt on tyhjä penkki siinä kohtaa ja mietinnässä seuraava kasvikokelas.




Myös kallionauhusten ja jättipoimulehtien välissä on ollut surullisen näköinen väli, purppurakeijunkukat ottavat kasvuun näköjään vauhtia pitkän kaavan mukaan ja ovat vielä kääpiökasvien asteella.






Lähdettiin sitten Miehen kanssa katselemaan mitä kivaa Flörissä olisi ja siellä silmiin ja myös sitten käsiin tarttui kesäkullero, hauskan värinen hujoppi kukka.




On kuullema sopiva vesiaiheen äärelle, joten sinne se sitten istutettiin. Tuo oranssiin taittava keltainen on kyllä hauska väripilkku tuossa lammen reunalla.




Jospa tämä jaksaisi tuuhentua ja jatkaa eloa tässä penkissä, olisi väriensäkin puolesta kovin soppeli asukki kallionauhusten, suikeroalpien, päivänliljojen, jättipoimulehtien ja kurjenmiekkojen seuraan.




Riemastuttavan kesäistä alkavaa viikkoa itsekullekin!