Oikein hyvää ensimmäistä adventtia

Tänä vuonna ei iskenyt askarteluinspiraatio (toisin kuin viime vuonna), niinpä adventtikynttilät ovat hyvinkin riisutulla pedillä. Ja mikäpäs siinä, yksinkertainen on kaunista.

Hiukan tuijanoksia, juuttinarua, säilykkeistä säästetyt lasipurkit ja numerolaput. Niistä on tämän vuoden adventtikynttelikkö tehty :)

Villiviinin viemää haluaa toivottaa kaikille oikein hyvää ensimmäistä adventtia ja rauhaisaa jouluun laskeutumista <3

Kuusi kuvaa kesästä

Joulukuun ensimmäinen. Tänne eteläänkin on saatu vieno lumipeite ja pikkupakkanen. Luulen että en ole ainoa joka on sormet ja varpaat ristissä toivoen että tämä olisi pysyvä olotila tuonne maaliskuulle saakka. Päivän valkenemista odotellessa tartuin Puutarhurintytär blogista saamaani haasteeseen, jonka säännöt kuuluvat näin: Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuunsaatettu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto. 

Aloitan heti huijaamalla, en vain pystynyt valitsemaan näistä kuvaavinta. Kyseessä on siis retkeily kansallispuistoissa. Tämä retki tehtiin juhannuksena Isojärven kansallispuistoon. Monipuolinen reitistö, mahtavat maisemat, rehevä luonto majavanpatoineen ja historiaa huokuvat vanhat rakennukset tekivät retkestä ikimuistoisen.

Pienimuotoisempaa retkeilyä elikkäs kotiseutumatkailua harrastin hevosen selässä, tässä kyydissä löysin paikkoja joihin en muuten olisi koskaan eksynyt. Kesä, kärpäset ja paarmat antoivat inspiraation luoviin paarmankarkoituskeinoihin, ei ollut hepo moksiskaan heiluvista lehdistä. Oikein toimiva ratkaisu jos on tuommoinen lehmänhermoinen otus. Hekemmillä voisi mennä tanssiksi kun silmän vieressä lehvä heiluu joka askeleella.

Ja se niittypenkki, se jaksoi kukkia koko kesän <3

Lapsena en osannut arvostaa marjareissuja, meille lapsille tungettiin joku viilikippo kouraan ja siihen sitten piti marjoja kerätä. Taisi mennä enemmän leikiksi serkkujen kanssa ne retket. Ja retkien kohokohta oli tietysti evästauko.

Nykyisin alkaa jo keväällä kauhea tiiraaminen, kukkiiko mustikka ja onko raakileita. Kesällä seurataan silmä tarkkana raakileiden kypsymistä, onko satoa odotettavissa ja missä on parhaat apajat tänä vuonna. Ja voi sitä riemua kun kypsyysaste on sellainen että autoon pakataan ämpärit, poimurit ja tietysti eväät.

Tässäkin piti huijata, ei ollut yhtä kuvaa joka tiivistää kuvallisesti sanan Oulu <3. Lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki. Ja edelleen sellainen henkinen kotikaupunki. Vaikka olen ollut sieltä pois jo kauemmin kuin ehdin aikanaan siellä asua on joka kerta sellainen olo kuin kotiin menisi. Tämän vuoden tammikuussa kirjoitin jutun edelliskesän kotiseutumatkailusta (kurkkaa täältä), siellä hiukan lisää tuosta ihanasta kaupungista ja sen olohuoneesta Hupisaarista.

Metsä on paikka jossa hiljennyn. Pehmeä maasto jalan alla, luonnon äänet, tuoksut, tunnelmat. Siellä hoidetaan sielua ja kehoa. Ei ole mitenkään tavatonta että välillä istun kannon nokkaan tai pyllistelen milloin minkäkin luonnonihmeen äärellä. Ja menossa mukana aina uskollinen Rinsessakoira <3

Puutarhavarpaat. Tähän kuvaan kiteytyy paljon isoja asioita. Isot elämänmyllerrykset, uuden kodin pikkiriikkisen pihan myllerrykset, uuden alku ja sen äärelle pysähtyminen.

Pitkän pihankaivelupäivän jälkeen nostan jalat ylös, kolottavalle kropalle annetaan ansaittu lepo. Katse kulkee päivän aikaansaannoksissa, olo on väsynyt mutta onnellinen, mieli rauhallinen. Tässä voisi olla se kesän paras muisto.

Puutarhavarpaat. Niistä en haluaisi luopua koskaan. Toistaiseksi saan pitää ne, pikkiriikkisellä pihalla.

Haastan mukaan Kukkia ja Haaveita -blogin. Haasta yksi tai useampi blogi ja ilmoita Tuplasti Terapiaa -blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista parhaan muistosi tulevassa koontipostauksessa. Parhaat muistot kerätään yhteen postaukseen. Instan puolella voi myös osallistua, siellä kesämuistot kerätään lisäämällä kuviin teksti #kuusikuvaakesästä@pirjodg   

Pikkuhiljaa koristellaan

Joulu tulla jolkuttaa ja sitä laitellaan pikkuhiljaa, joku kukkasin ja joku jouluisilla koristeilla. Itse en ole yleensä koskaan mitenkään aikaisin liikkeellä koristelujen kanssa mutta tänä vuonna ajattelin tempaista jo ennen kuun vaihdetta. Aloitin niinkin hurjasti kuin kolmen pallon asettelulla. Ei pääse rasittumaan eikä iske uupumus tällä vauhdilla :D

Meillä nimittäin se meille perinteinen koristeluaika menee ihan muillamailla vierahilla, tyttölapsosten kanssa nostetaan kytkintä ja lähdetään hakemaan luxeja ja d-vitamiinia hiukan lämpimämmästä ilmanalasta juuri ennen joulua. Jouluksi tullaan sentään jo kotiin takaisin.

Tästä syystä luodaan joulutunnelmaa sitten hyvissä ajoin meidän mökiin, ettei pääse mokoma vahingossa lipsahtamaan ohi :)

Täällä blogimaailmassa on moni ehtinyt jo ihmettelemään sitä, kuinka kuukauden kuluttua ollaan jo ohi kiivaimman jouluhässäkän. Lahjat on jaettu ja saatu ja joulurauhaa on vietetty jo monta päivää.

Turha kiirehtiä ajatuksissa sinne saakka, minä aion laittaa ihan fiiliksen mukaan pallon sinne ja toisen tänne ja rauhassa tutkailla että minne se tonttujoukko tänä vuonna asettuu. Enkä mieti joulunjälkeistä elämää pätkän vertaa.

Ruokavalmistelujenkin kanssa otan ihan rauhassa. Pakastin on niin pieni ettei sinne mahdu juurikaan mitään etukäteisvalmistelemaan, aikataulusta johtuen meillä nautitaan tänä jouluna ainakin osittain sellaista äitien tekemää ruokaa.

Sen verran on Nuoren Neidin kanssa jo etukäteispohdiskelua suoritettu että kuusen paikkaa on mitottu ja ihmetelty. Uusi olohuone antaa mahdollisuuksia muutamaankin eri vaihtoehtoon. Saa nähdä mihin päädytään, onneksi kuusta on helppo liikutella joten voi sitten ihan livenä testailla.

Koska kuusen hankinta jää viimetippaan (aatonaattoon) kysäisin vienosti Neidiltä että mitä jos ostaisin muovikuusen. Siitä asiasta ei enää meidän huushollissa keskustella. Ikinä. Koskaan. Sen verran paljonpuhuva oli mulkaisu jonka sain. Eli oikea kuusi hankitaan, oli mikä oli.

Pikkujouluista aikaa kaikelle kansalle, tip tap <3

Joulukaktusten varaslähtö

Ei ne sitten malttaneet odottaa jouluun asti vaan päättivät aloittaa hyvissä ajoin marraskuun puolella. Hätähousuja mokomat. Sanotaan ettei nimi miestä pahenna joten tuskinpa myöskään kaktusta. Ja totta puhuakseni ihan kiva että kukkivat jo nyt niin on väriä tässä muuten niin värittömässä marraskuussa.

Toinen näistä on itseasiassa Nuoren Neidin kummeiltaan saama, minulla vain hoidossa. Toisen sain lasten isoäidiltä elikkäs fammulta. Hän on aivan mahdoton viherpeukalo ja aina hiukan kauhunsekaisin tuntein otan vastaan häneltä kasveja kun pelkään että ne heittävät henkensä minun hoidossani.

Onneksi kaktukset ovat kiitollisia hoidokkeja, sellaisia minulle sopivia. Kun välillä tuo kastelu tuppaa unohtumaan... nämäkin raukat varmaan luulivat että lähtö on lähellä ja intoutuivat lisääntymismielessä kukkimaan sangen runsaanlaisesti. Tai ainakin nuppuja ovat tehneet urakalla, toivottavasti aukeavat kukiksi asti.

Päivittäin olen näitä käynyt kehumassa ja ihastelemassa joten huomionpuutteesta eivät ainakaan voi valittaa, lisäksi niillä on vartijana Lempikoira joka on väsymättä jaksanut tönöttää kukkavartiossa päivästä toiseen.

Kukkaisaa ja kausivaloista marraskuun loppua kaikille <3

Gluteenittomat joulutortut, nam!

Nuori Neiti esitti vienon toiveen, josko voitaisiin tehdä pipareita tai joulutorttuja nyt viikonloppuna? Kun niimpal tekee mieli. Pipareihin en vielä taipunut, joten... :)

 

En ole toistaiseksi löytänyt kauppojen valikoimista hinta-laatusuhteeltaan järkevää ja ennenkaikkea toimivaa maukasta gluteenitonta joulutortutaikinaa. Niinpä sitten tänäkin vuonna meidän Kokeellisessa Keittiössä tehtiin itse gluteenitonta rahkavoitaikinaa josta tortut pyöräytettiin.

Ohje on ihan perinteinen rahkavoitaikinan ohje eli rahkaa, voita, jauhoja ja leivinjauhetta. Sotketaan kaikki sekaisin ja laitetaan tuotos kelmussa jääkaappiin viilenemään.  

Jauhoina käytetään vain sitten vehnäjauhon sijaan gluteenitonta versiota. Jokaisella gluteenittomalla leipurilla on varmaan oma luottojauhonsa, itse käytän Semperin Mix-jauhoa. 

Koska tortut ovat parhaita tuoreeltaan, pakastan aina taikinasta puolet ja teen eka satsin siitä toisesta puolikkaasta. Tänään siitä satiin kahdeksan torttua ja puolet on jo syöty, toinen puoli odottaa illan toista glögi- ja torttuhetkeä. 

Maukkaita hetkiä ja hauskuutta tulevaan viikkoon <3

Hyggeä ja lempeitä tunnelmia

Blogi jatkaa eloaan hiljalleen, samoin bloggaaja. Syksyn pimeys ja tämä lounaisen maankolkan jatkuva sade on saanut syksyn tuntumaan tosi pitkältä. Tänään laitoin kynttilät jo iltapäivällä palamaan, niiden valon pehmeys luo sitä ihanaa lempeää hyggetunnelmaa.

Välillä olen miettinyt jo koko blogin sulkemista, alunperin se blogin kirjoittaminen lähti siitä puutarhasta ja sen parissa puuhastelun dokumentoinnista lähinnä omaksi mutta toki myös muidenkin iloksi. Matkan varrella mukaan on mahtunut paljon muutakin sisustuksesta retkeilyyn ja kirjoittaminen on ollut todella hauskaa. Samoin valokuvauksen opettelu.

Inspiraatio on ollut syksyn ajan aikatavalla hukassa ja olen antanut blogin olla ihan rauhassa, keräillä voimia. Elämässä on ollut myllerrystä, ei ole enää sitä puutarhaa mistä inspiroitua ja eloa on pitänyt asetella uusiin uomiin.

Toistaiseksi kuitenkin ajattelin jatkaa näin hiljaksiin, annetaan blogin olla elossa ja jos juttua tulee niin sitten kirjoitellaan.

Tai niinkuin tänään kävi että iskee se inspiraatio kameran kanssa ja sitten sitä saalista pitää jakaa kanssaihmisille :)

Sain tuon ihanan puisen leikkuulaudan maailman parhailta työkavereilta, tuparilahjassa oli myös kuoharipullo. Lasipurkissa on syksyllä keräämiäni hevoskastanjan siemeniä ja sen kuoharipullon korkki. Kiitos, maistui :)

Luulenpa että lähestyvä joulu ja huushollin muuttuminen joulumoodiin saa kameran räpsymään tiuhempaan ja jos näin käy niin tulen jakamaan niitä tuotoksia taas tänne blogiin. 

Lempeitä hyggehetkiä ihan jokaiselle, pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne <3

Kookospallerot ja voihan viulu

Tässä päivänä muutaman kävin valtaisaa tahtojen taistelua itseni kanssa. Tiedättehän sen tunteen kun jokin asia kalvaa mieltä ja sen yrittää väkisellä tunkea piiloon, pois häiritsemästä. Ja mitä enemmän sitä yrittää olla ajattelematta niin sitä vahvemmin se aina vain pullahtelee pintaan.

Tällä kertaa kyse ei ollut sen dramaattisemmasta asiasta kuin valtaisa suklaanhimo :)

Muutaman päivän moisesta tuskasta kärsittyäni pyöräytin sitten annoksen kookospalleroita. Ne ovat kerrassaan mainioita makeannälän tuskaan ja kaikenlisäksi terveysvaikutteisia. Ihan varmasti ovat.

Paljon hyvää tekevää kauraa, ja vielä kypsentämättömänä. Tummaa kaakaojauhetta, kaikki tietävät että se sisältää flavonoideja. Hiukan sokeria (tällä kertaa tummaa muscovadosokeria) ja tietenkin oikeaa voita, luonnollista ja maukasta. Voiko enää terveellisemmäksi muuttua :D

Sitäpaitsi ovat sen verran tuhteja että annoksesta riittää moneksi päiväksi kaffenkylkiäistä. Ehkä... No, on niitä vielä jäljellä, Nuori Neiti vannotti että hänelle on säästettävä palleroita kun tulee isäviikoilta äitiviikoille. Säästössä on <3

 Ja sitten siihen voihan viuluun. Minä olen pienenä ollut ihmelapsi, niinkuin jokainen lapsi on. Koska olin kova laulelemaan ja ilmeisesti myös jonkinlaisella nuottikorvalla varustettu aloitin 1. luokalla viulunsoiton. Se on ollut varmaan korviahivelevä nautinto kun olen harjoitellut kappaletta Tuiki tuiki tähtönen joulujuhlassa esitettäväksi.

Viulu jäi pieneksi ja olen sitä raahannut kaikki nämä vuosikymmenet mukanani, välillä se on ollut seinällä koristeena ja välillä vuosikausia kaapin perällä yksin, unohdettuna. Mutta tilannehan on kummelimaisesti todettuna se, että viulu tykkää siitä että sitä soitetaan. Niinpä lahjoitin sen paikalliselle musiikkiopistolle jotta joku pieni viulistinalku saa siitä soittimen vaikka kokeiltavaksi. Tuntuivat olevan siellä opistolla iloisia asiasta. Ja minäkin olen.

Maailmaa voi katsella niin monelta kantilta, paras kantti on sellainen hyvämielisyyskantti. Tai Prinsessakoiran tavalla unikantti <3

Hyvää mieltä ja paljon flavonoideja teidän kaikkien viikonloppuun!

Neilikoita ja niitä näitä

Viimeisestä kirjoitusviritelmästä onkin jo aikaa, kesä oli ja meni ja syksyn sateita pidellään kaksin käsin. Ja mikäs tässä pidellessä, hyvä vain kun sataa. Luonto tykkää, samoin minun kukkaroni. Eipä kulu hanavettä istutusten kasteluun kun luontoäiti hoitaa sen niin kovin perusteellisesti.

Pihan kasvillisuus on tällä hetkellä enemmän sellaista paikanpäällä nautittavaa, sisälle maljakkoon ei sieltä kerry katsottavaa. Niinpä nappasin viime kauppareissulla ostoskärryyn ihan heräteostoksena nuppuisen neilikanoksakimpun.

Näinkin pienellä ostoksella sain ihanuutta pariinkin paikkaan, nimittäin keittiön lisäksi laitoin kaksi oksaa vessaan piristämään sen(kin) ilmettä.

Näiden neilikoiden voisi olettaa kaunistavan keittiötä pitkään, sillä niin hitaasti nuo nuppuset avautuvat.

Vaan kiirekkös tässä, valmiissa maailmassa. Avautuvat sitten kun avautuvat, minä kyllä jaksan odottaa :)

Nuppujen avautumista odotellessa nappaan Prinsessakoiran narun nokkaan ja lähden metsäkävelylle.

Vaihtelevaa säätä on tiedossa ensi viikkoonkin, joten kaivetaan kumpparit ja sadetakit kaapista ja nautitaan säästä kuin säästä!

Kevät(kesä)pihan kuulumisia

Viime keväänä ajattelin että toukokuussa pitäisi olla pakollinen loma kaikille puutarhahörhöille, niin mahtavat olivat kelit tuolloin. Niinpä otin hiukan puutarhailulomaa tälle keväälle ja oi mikä ihana helle meitä hellikään kuluneella viikolla. Eli nappivalinta lomalle!
Ai niin, varoitus superpitkästä postauksesta, onneksi on paljon kuvia ;)

Niittypenkin unikot intoutuivat lämmöstä, muutaman päivän sisällä niitä avautui useampikin. Tämä valkoinen ihanuus oli aivan kuin rypistettyä silkkipaperia, hentoinen ja herkkä.

Marjaomenapensas on meillä nyt toista vuotta, se pääsi asumaan myyrien syömän omenapuun paikalle. Toistaiseksi kanankakkabarrikaadit ovat pitäneet sen hengissä ja muutaman nupunkin se on tekaissut. Aika ihkuja ovat, vai mitä.

Marjapihlaja on täynnä kukkaterttuja, samoin marja-aronia. Toivottavasti tänäkin vuonna saadaan satoa ja toivottavasti saamme kerättyä marjat ennenkuin linnut syövät kaiken... Tulee muuten aivan tosihyvää hilloa näistä marjoista.

Marjapihlajan kukkaterttu

Marja-aronian nuppuja ja kukkia

Norjanangervot ovat täydessä loistossaan ja idänvirpiangervot täynnä nuppuja, osa jo avautumassa. 

Norjanangervo 

Marjapihlaja keskellä, idänvirpiangervo oikealla ja taustalla purppuraheisiangervo. Vasemmalla pemnsasryhmässä pallohortensia joka puskee uutta kasvustoa kuin viimeistä päivää.

Idänvirpiangervo. Kaukaa vaatimaton mutta läheltä täynnä herkkää kauneutta.

Helmipensaat ovat kasvaneet hiukan erikoiseen malliin, pitäisi olla tuuhea ja pyöreähkö mutta meillä kasvaa kolme honteloa huitaletta... Syynä varmaan liian varjoinen kasvupaikka, mutta kun kerran hengissä ovat niin kasvakoot tuossa. 

Raparperipiirakkaa tiedossa, nämä muuttivat viime kevään uuteen kasvupaikkaan ja näyttävät selvinneen muutosta hyvin. Eikä muuton syypäitä, edellisessä kasvupaikassa varsiin pesiytyneitä varsiyökkösen toukkia ole ainakaan nyt näkynyt näissä.

Kesäkukkia on tullut myös istutettua, osan kasvatin itse (niistä myöhemmin) mutta osa on puutarhalta. Kuten nämä miljoonakellot. Toiveissa mahtava valkoinen kukkapilvi.

Vaikka lomapäivät ovat kuluneet lähes kokonaan puutarhassa tepastellen niin hellepäivien aamun aloitukset ovat olleet kuitenkin laatuaikaa karvanoppien kanssa. Kahdeksan aikaan on lämpötila ollut vielä sen verran siedettävä että ollaan paarustettu Severin ja Danan kanssa niittylenkille nauttimaan luonnosta sen luonnollisessa muodossa. 

Vaikka piha onkin rakennettua ja istutettua saa luonto tulla myös pihalle. Ns. rikkakasvit saavat kukkia rauhassa, sillä ne ovat monelle pörriäiselle ja perhoselle todella tärkeitä ravintokasveja. Tähän aikaan vuodesta on vielä sen verran niukkaa tarjoilu mesibaareissa että kaikki jätetään mikä pihalla sattuu kukkimaan. Paitsi voikukat...

Joskus joku on ihmetellyt pihan rehevyyttä jo näin aikaiseen ajankohtaan. Salaisuus on oma porakaivo, jonka vesi ei kelpaa muuhun kuin kastelukäyttöön. Ja mehän käytetään sitä sitten runsain mitoin. 

Pakollinen koirakuva tähän väliin. Severi tuli pällistelemään kesken kuvausten joten nappasin sitten siitäkin potretin. Tosi älykkään näköinen on hän siinä.

Altaan kasvillisuuden rehevyyden takaa veden  lisäksi tietty auringossa lämpiävä muuri ja vesi. Näiden ja kastelun runsauden ansiosta näkymä on melkein kuin keskikesällä.

Ankka parka on taas ajautunut kylkiasentoon, jostain syystä se tänä vuonna on vallan virran vietävänä ja ajautuu aina tuonne matalaan päähän allasta. Pitäisiköhän se ankkuroida pihjaan kiinni tuonne keskemmälle?

Keskiviikkoiltana kahdeksan aikaan (lämpötila vielä jotain +25) nenä veti tuohon riippumattonurkkaukseen. Syreenit ovat avanneet nuppujaan ja lämpimässä illassa niiden tuoksu oli aivan huumaava. Oli pakko heittäytyä pötköttelemään ilta-aurinkoon ja ottaa aromiterapiaa vaakatasossa.

Valkoinen utuisuus kuvassa on sitä haavan siitepölyä. Että sitä sitten olikin ihan ja jokapaikssa. 

Loppuun vielä pakollinen lomavarvaspostaus. Kyllä niiden kelpasi ilta-aurigossa kylpeä. Torstaina pääsivätkin sitten takaisin villasukkien huomaan :D

Seuraavia lämpimiä odotellessa toivottelen kaikille ihania viileämpiä kevätpäiviä. Eipähän räjähdä ihan käsiin tuo kukkaloisto!

Keväistä puutarhapäivää

Pitkästä aikaa puutarhapäivää! Ei ole oikein blogsahtanut kun tuo kevät on himmaillut vauhtiaaan aikatavalla. Mutta pikkuhiljaa on meno muuttumassa ja tänään olikin jo sen verran hauskan näköisiä juttuja puutarhassa että piti oikein kamera kaivaa esille.

Kesäkukkien kanssa ollaa edelleen orvokkiasteella. Hyiset kelit eivät ole innoittaneet minkäänlaiseen kesäkukkahuumaan ja nuo muutama viikko sitten hankitut kaunokaiset ovat edelleen pihan ainoat kesäkukat. Mutta annappas olla, sääennuste lupailee ihan mahtavia kesäkukkien istutuskelejä joten pitänee suunnata auton nokka lähipäivinä kohti puutarhakauppaa.


Ja sitten sinne puutarhaan

Viime vuonnahan pihalta kaivettiin nurmikkoa pois ja tilalle perustettiin Niittypenkki (näet postauksen siitä täältä). Koska siitä tuli aivan superihana piti sitä sitten tänä vuonna laajentaa... kuvassa oikeassa reunassa oleva ruskea osuus on uutta penkkiä, nyt jo mietitään että tuliko laajennuksesta liian pieni!

Pergolan kulmalla oleva havuryhmä myllerrettiin myös hiljattain uuteen uskoon. Kasvit olivat vanhassa penkissä niin tiiviissä rykelmässä, että ahtaanpaikan kammo iski pelkästään niitä katsoessa. Niinpä kasvit kaivettiin ylös, pankkiä laajennettiin reilusti ja kasvit aseteltiin uuteen marssijärjestykseen. Lisäksi sinne siirrettiin yhdestä penkistä mustikat, toisesta kuunliljat ja ystäviltä ruinattiin lisää kallionauhusta. Ei mutten ahdista enää, on tilaa olla ja kasvaa.

Tuntuu kuin puutarha pidättäisi hengitystään odotellessaan lämpimämpiä kelejä. Pilvikirsikka ja angervot ovat viittä vaille poks. Huomenna tai ylihuomenna meillä on ihan tosi paljon valkoisia kukkia ympäri pihaa.

Mirrinmintussa on pikkiriikkiset nuput, kohta on pörriäisille ja perhosille nannaa tiedossa <3

Sitten päästään pihalammelle. Keltajapaninangervo on jälleen huikean hienossa värityksessä. Tuoksukurjenpolvet ovat muhkeina pengerryksellä, aivan mahtava reunuskasvi muuten. Kasvaa missä vain ja on helppo pitää kurissa.

Tämä sammalleimu on ihan suosikki, karkkiraitainen Candy Stripes.

Puutarhan huoltotoimenpiteet ovat aivan täydellistä mindfulnessia, onko mitään rentouttavampaa kuin voikukkaraudan kanssa pihalla haahuilu ja seuraavan voikukan metsästys.

Päivän voikukkasaalis 

Kärhö on intoutunut salakasvuun, meinasin leikellä vanhat kuivettuneet kasvustot juurta myöden mutta kärhö olikin kasvatellut lehtiä ja kukkanuppuja pitkin ja poikin. Siinä saikin sitten kieli keskellä suuta tarkastella että mitä leikkaa ja mitä jättää.

Pihan uusimmat rhodot ovat tämänkeväisiä tulokkaita ja sen vuoksi varmaankin noinkin mehevässä kunnossa. Availevat jo ensimmäisiä nuppujaan lupaillen mahtavaa väri-ilottelua piakkoin.

Marjasinikuusamat kukkivat anteliaasti, toivottavasti niistä saadaan paljon marjoja. Ovat kuulemma aikamoisia terveyspommeja nekin. 

Viime elokuussa pihaan sisääntuloa muokattiin hieman, kesän kuivattama nurmikko muuttui kivikkoryhmäksi (siitä voi lukea täältä).  Ensimmäisen talven ja valtaisan lumikuorman jälkeen on kivikon kasvusto erinomaisessa kunnossa.

Mies teki viime vuonna kokeilumielessä betonivadin, erinomaisen onnistunut lopputulos mielestäni. Viime viikonloppuna sen reunalle muutti pieni liskonen. Täydellinen paikka aurinkokylvyille!

Ihania kevätpäiviä kaikille <3