sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Neilikoita ja niitä näitä

Viimeisestä kirjoitusviritelmästä onkin jo aikaa, kesä oli ja meni ja syksyn sateita pidellään kaksin käsin. Ja mikäs tässä pidellessä, hyvä vain kun sataa. Luonto tykkää, samoin minun kukkaroni. Eipä kulu hanavettä istutusten kasteluun kun luontoäiti hoitaa sen niin kovin perusteellisesti.




Pihan kasvillisuus on tällä hetkellä enemmän sellaista paikanpäällä nautittavaa, sisälle maljakkoon ei sieltä kerry katsottavaa. Niinpä nappasin viime kauppareissulla ostoskärryyn ihan heräteostoksena nuppuisen neilikanoksakimpun.

Näinkin pienellä ostoksella sain ihanuutta pariinkin paikkaan, nimittäin keittiön lisäksi laitoin kaksi oksaa vessaan piristämään sen(kin) ilmettä.




Näiden neilikoiden voisi olettaa kaunistavan keittiötä pitkään, sillä niin hitaasti nuo nuppuset avautuvat.




Vaan kiirekkös tässä, valmiissa maailmassa. Avautuvat sitten kun avautuvat, minä kyllä jaksan odottaa :)

Nuppujen avautumista odotellessa nappaan Prinsessakoiran narun nokkaan ja lähden metsäkävelylle.




Vaihtelevaa säätä on tiedossa ensi viikkoonkin, joten kaivetaan kumpparit ja sadetakit kaapista ja nautitaan säästä kuin säästä!

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hiukan kankeaa on, mutta eiköhän se tästä notkistuu taas kun vauhtiin pääsee 😄

      Poista
  2. Jep, ilmoja on pidellyt. Kauniit, kestävät neilikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neilikat on ihan suosikkikukkia 💕
      Nyt voisi tulla sitten ne kauniin kuulaat ja kirpakat syyspäivät, kun vettä on saatu niinkuin saavista kaataen.

      Poista