Kookospallerot ja voihan viulu

Tässä päivänä muutaman kävin valtaisaa tahtojen taistelua itseni kanssa. Tiedättehän sen tunteen kun jokin asia kalvaa mieltä ja sen yrittää väkisellä tunkea piiloon, pois häiritsemästä. Ja mitä enemmän sitä yrittää olla ajattelematta niin sitä vahvemmin se aina vain pullahtelee pintaan.

Tällä kertaa kyse ei ollut sen dramaattisemmasta asiasta kuin valtaisa suklaanhimo :)

Muutaman päivän moisesta tuskasta kärsittyäni pyöräytin sitten annoksen kookospalleroita. Ne ovat kerrassaan mainioita makeannälän tuskaan ja kaikenlisäksi terveysvaikutteisia. Ihan varmasti ovat.

Paljon hyvää tekevää kauraa, ja vielä kypsentämättömänä. Tummaa kaakaojauhetta, kaikki tietävät että se sisältää flavonoideja. Hiukan sokeria (tällä kertaa tummaa muscovadosokeria) ja tietenkin oikeaa voita, luonnollista ja maukasta. Voiko enää terveellisemmäksi muuttua :D

Sitäpaitsi ovat sen verran tuhteja että annoksesta riittää moneksi päiväksi kaffenkylkiäistä. Ehkä... No, on niitä vielä jäljellä, Nuori Neiti vannotti että hänelle on säästettävä palleroita kun tulee isäviikoilta äitiviikoille. Säästössä on <3

 Ja sitten siihen voihan viuluun. Minä olen pienenä ollut ihmelapsi, niinkuin jokainen lapsi on. Koska olin kova laulelemaan ja ilmeisesti myös jonkinlaisella nuottikorvalla varustettu aloitin 1. luokalla viulunsoiton. Se on ollut varmaan korviahivelevä nautinto kun olen harjoitellut kappaletta Tuiki tuiki tähtönen joulujuhlassa esitettäväksi.

Viulu jäi pieneksi ja olen sitä raahannut kaikki nämä vuosikymmenet mukanani, välillä se on ollut seinällä koristeena ja välillä vuosikausia kaapin perällä yksin, unohdettuna. Mutta tilannehan on kummelimaisesti todettuna se, että viulu tykkää siitä että sitä soitetaan. Niinpä lahjoitin sen paikalliselle musiikkiopistolle jotta joku pieni viulistinalku saa siitä soittimen vaikka kokeiltavaksi. Tuntuivat olevan siellä opistolla iloisia asiasta. Ja minäkin olen.

Maailmaa voi katsella niin monelta kantilta, paras kantti on sellainen hyvämielisyyskantti. Tai Prinsessakoiran tavalla unikantti <3

Hyvää mieltä ja paljon flavonoideja teidän kaikkien viikonloppuun!

Neilikoita ja niitä näitä

Viimeisestä kirjoitusviritelmästä onkin jo aikaa, kesä oli ja meni ja syksyn sateita pidellään kaksin käsin. Ja mikäs tässä pidellessä, hyvä vain kun sataa. Luonto tykkää, samoin minun kukkaroni. Eipä kulu hanavettä istutusten kasteluun kun luontoäiti hoitaa sen niin kovin perusteellisesti.

Pihan kasvillisuus on tällä hetkellä enemmän sellaista paikanpäällä nautittavaa, sisälle maljakkoon ei sieltä kerry katsottavaa. Niinpä nappasin viime kauppareissulla ostoskärryyn ihan heräteostoksena nuppuisen neilikanoksakimpun.

Näinkin pienellä ostoksella sain ihanuutta pariinkin paikkaan, nimittäin keittiön lisäksi laitoin kaksi oksaa vessaan piristämään sen(kin) ilmettä.

Näiden neilikoiden voisi olettaa kaunistavan keittiötä pitkään, sillä niin hitaasti nuo nuppuset avautuvat.

Vaan kiirekkös tässä, valmiissa maailmassa. Avautuvat sitten kun avautuvat, minä kyllä jaksan odottaa :)

Nuppujen avautumista odotellessa nappaan Prinsessakoiran narun nokkaan ja lähden metsäkävelylle.

Vaihtelevaa säätä on tiedossa ensi viikkoonkin, joten kaivetaan kumpparit ja sadetakit kaapista ja nautitaan säästä kuin säästä!

Kevät(kesä)pihan kuulumisia

Viime keväänä ajattelin että toukokuussa pitäisi olla pakollinen loma kaikille puutarhahörhöille, niin mahtavat olivat kelit tuolloin. Niinpä otin hiukan puutarhailulomaa tälle keväälle ja oi mikä ihana helle meitä hellikään kuluneella viikolla. Eli nappivalinta lomalle!
Ai niin, varoitus superpitkästä postauksesta, onneksi on paljon kuvia ;)

Niittypenkin unikot intoutuivat lämmöstä, muutaman päivän sisällä niitä avautui useampikin. Tämä valkoinen ihanuus oli aivan kuin rypistettyä silkkipaperia, hentoinen ja herkkä.

Marjaomenapensas on meillä nyt toista vuotta, se pääsi asumaan myyrien syömän omenapuun paikalle. Toistaiseksi kanankakkabarrikaadit ovat pitäneet sen hengissä ja muutaman nupunkin se on tekaissut. Aika ihkuja ovat, vai mitä.

Marjapihlaja on täynnä kukkaterttuja, samoin marja-aronia. Toivottavasti tänäkin vuonna saadaan satoa ja toivottavasti saamme kerättyä marjat ennenkuin linnut syövät kaiken... Tulee muuten aivan tosihyvää hilloa näistä marjoista.

Marjapihlajan kukkaterttu

Marja-aronian nuppuja ja kukkia

Norjanangervot ovat täydessä loistossaan ja idänvirpiangervot täynnä nuppuja, osa jo avautumassa. 

Norjanangervo 

Marjapihlaja keskellä, idänvirpiangervo oikealla ja taustalla purppuraheisiangervo. Vasemmalla pemnsasryhmässä pallohortensia joka puskee uutta kasvustoa kuin viimeistä päivää.

Idänvirpiangervo. Kaukaa vaatimaton mutta läheltä täynnä herkkää kauneutta.

Helmipensaat ovat kasvaneet hiukan erikoiseen malliin, pitäisi olla tuuhea ja pyöreähkö mutta meillä kasvaa kolme honteloa huitaletta... Syynä varmaan liian varjoinen kasvupaikka, mutta kun kerran hengissä ovat niin kasvakoot tuossa. 

Raparperipiirakkaa tiedossa, nämä muuttivat viime kevään uuteen kasvupaikkaan ja näyttävät selvinneen muutosta hyvin. Eikä muuton syypäitä, edellisessä kasvupaikassa varsiin pesiytyneitä varsiyökkösen toukkia ole ainakaan nyt näkynyt näissä.

Kesäkukkia on tullut myös istutettua, osan kasvatin itse (niistä myöhemmin) mutta osa on puutarhalta. Kuten nämä miljoonakellot. Toiveissa mahtava valkoinen kukkapilvi.

Vaikka lomapäivät ovat kuluneet lähes kokonaan puutarhassa tepastellen niin hellepäivien aamun aloitukset ovat olleet kuitenkin laatuaikaa karvanoppien kanssa. Kahdeksan aikaan on lämpötila ollut vielä sen verran siedettävä että ollaan paarustettu Severin ja Danan kanssa niittylenkille nauttimaan luonnosta sen luonnollisessa muodossa. 

Vaikka piha onkin rakennettua ja istutettua saa luonto tulla myös pihalle. Ns. rikkakasvit saavat kukkia rauhassa, sillä ne ovat monelle pörriäiselle ja perhoselle todella tärkeitä ravintokasveja. Tähän aikaan vuodesta on vielä sen verran niukkaa tarjoilu mesibaareissa että kaikki jätetään mikä pihalla sattuu kukkimaan. Paitsi voikukat...

Joskus joku on ihmetellyt pihan rehevyyttä jo näin aikaiseen ajankohtaan. Salaisuus on oma porakaivo, jonka vesi ei kelpaa muuhun kuin kastelukäyttöön. Ja mehän käytetään sitä sitten runsain mitoin. 

Pakollinen koirakuva tähän väliin. Severi tuli pällistelemään kesken kuvausten joten nappasin sitten siitäkin potretin. Tosi älykkään näköinen on hän siinä.

Altaan kasvillisuuden rehevyyden takaa veden  lisäksi tietty auringossa lämpiävä muuri ja vesi. Näiden ja kastelun runsauden ansiosta näkymä on melkein kuin keskikesällä.

Ankka parka on taas ajautunut kylkiasentoon, jostain syystä se tänä vuonna on vallan virran vietävänä ja ajautuu aina tuonne matalaan päähän allasta. Pitäisiköhän se ankkuroida pihjaan kiinni tuonne keskemmälle?

Keskiviikkoiltana kahdeksan aikaan (lämpötila vielä jotain +25) nenä veti tuohon riippumattonurkkaukseen. Syreenit ovat avanneet nuppujaan ja lämpimässä illassa niiden tuoksu oli aivan huumaava. Oli pakko heittäytyä pötköttelemään ilta-aurinkoon ja ottaa aromiterapiaa vaakatasossa.

Valkoinen utuisuus kuvassa on sitä haavan siitepölyä. Että sitä sitten olikin ihan ja jokapaikssa. 

Loppuun vielä pakollinen lomavarvaspostaus. Kyllä niiden kelpasi ilta-aurigossa kylpeä. Torstaina pääsivätkin sitten takaisin villasukkien huomaan :D

Seuraavia lämpimiä odotellessa toivottelen kaikille ihania viileämpiä kevätpäiviä. Eipähän räjähdä ihan käsiin tuo kukkaloisto!

Keväistä puutarhapäivää

Pitkästä aikaa puutarhapäivää! Ei ole oikein blogsahtanut kun tuo kevät on himmaillut vauhtiaaan aikatavalla. Mutta pikkuhiljaa on meno muuttumassa ja tänään olikin jo sen verran hauskan näköisiä juttuja puutarhassa että piti oikein kamera kaivaa esille.

Kesäkukkien kanssa ollaa edelleen orvokkiasteella. Hyiset kelit eivät ole innoittaneet minkäänlaiseen kesäkukkahuumaan ja nuo muutama viikko sitten hankitut kaunokaiset ovat edelleen pihan ainoat kesäkukat. Mutta annappas olla, sääennuste lupailee ihan mahtavia kesäkukkien istutuskelejä joten pitänee suunnata auton nokka lähipäivinä kohti puutarhakauppaa.


Ja sitten sinne puutarhaan

Viime vuonnahan pihalta kaivettiin nurmikkoa pois ja tilalle perustettiin Niittypenkki (näet postauksen siitä täältä). Koska siitä tuli aivan superihana piti sitä sitten tänä vuonna laajentaa... kuvassa oikeassa reunassa oleva ruskea osuus on uutta penkkiä, nyt jo mietitään että tuliko laajennuksesta liian pieni!

Pergolan kulmalla oleva havuryhmä myllerrettiin myös hiljattain uuteen uskoon. Kasvit olivat vanhassa penkissä niin tiiviissä rykelmässä, että ahtaanpaikan kammo iski pelkästään niitä katsoessa. Niinpä kasvit kaivettiin ylös, pankkiä laajennettiin reilusti ja kasvit aseteltiin uuteen marssijärjestykseen. Lisäksi sinne siirrettiin yhdestä penkistä mustikat, toisesta kuunliljat ja ystäviltä ruinattiin lisää kallionauhusta. Ei mutten ahdista enää, on tilaa olla ja kasvaa.

Tuntuu kuin puutarha pidättäisi hengitystään odotellessaan lämpimämpiä kelejä. Pilvikirsikka ja angervot ovat viittä vaille poks. Huomenna tai ylihuomenna meillä on ihan tosi paljon valkoisia kukkia ympäri pihaa.

Mirrinmintussa on pikkiriikkiset nuput, kohta on pörriäisille ja perhosille nannaa tiedossa <3

Sitten päästään pihalammelle. Keltajapaninangervo on jälleen huikean hienossa värityksessä. Tuoksukurjenpolvet ovat muhkeina pengerryksellä, aivan mahtava reunuskasvi muuten. Kasvaa missä vain ja on helppo pitää kurissa.

Tämä sammalleimu on ihan suosikki, karkkiraitainen Candy Stripes.

Puutarhan huoltotoimenpiteet ovat aivan täydellistä mindfulnessia, onko mitään rentouttavampaa kuin voikukkaraudan kanssa pihalla haahuilu ja seuraavan voikukan metsästys.

Päivän voikukkasaalis 

Kärhö on intoutunut salakasvuun, meinasin leikellä vanhat kuivettuneet kasvustot juurta myöden mutta kärhö olikin kasvatellut lehtiä ja kukkanuppuja pitkin ja poikin. Siinä saikin sitten kieli keskellä suuta tarkastella että mitä leikkaa ja mitä jättää.

Pihan uusimmat rhodot ovat tämänkeväisiä tulokkaita ja sen vuoksi varmaankin noinkin mehevässä kunnossa. Availevat jo ensimmäisiä nuppujaan lupaillen mahtavaa väri-ilottelua piakkoin.

Marjasinikuusamat kukkivat anteliaasti, toivottavasti niistä saadaan paljon marjoja. Ovat kuulemma aikamoisia terveyspommeja nekin. 

Viime elokuussa pihaan sisääntuloa muokattiin hieman, kesän kuivattama nurmikko muuttui kivikkoryhmäksi (siitä voi lukea täältä).  Ensimmäisen talven ja valtaisan lumikuorman jälkeen on kivikon kasvusto erinomaisessa kunnossa.

Mies teki viime vuonna kokeilumielessä betonivadin, erinomaisen onnistunut lopputulos mielestäni. Viime viikonloppuna sen reunalle muutti pieni liskonen. Täydellinen paikka aurinkokylvyille!

Ihania kevätpäiviä kaikille <3

Pienet sammakot ja muut kevään merkit

Blogi tai pikemminkin bloggaaja on pitänyt luovaa taukoa, on ollut kaikenlaista ja hässäkkää eikä oikein ole ollut sanottavaakaan kun talvi piti meitä otteessaan eikä keväästä näkynyt vilaustakaan. Vaan nytpä näkyy ja se saikin minut kaivamaan haravan, kottikärryt ja kameran esille.

Yks varmimmista kevään merkeistä on tänäkin vuonna ollut pihalammen sammakkokonsertti ja lauluiltojen lopputulos eli valtaisa määrä sammakonkutua. Haavin kanssa keräilin kutua ämpäriin ja kävin viemässä niittyojaan kelpo lastin sammakonpoikasia.

Pihalammen kestoasukas elikkäs Ankka the lämpömittari  (kylpymittari oikeasti) pääsi talviasunnostaan eli kukkapuskan uumneista uimaan. Siellä se tyytyväisen näköisenä lipuu sinne sun tänne ja nauttii kevätauringosta.

Mies viritteli toiveikkaana riippukeinun viikko takaperin pihan perälle, ja liekö se sitten jouduttanut kevään tuloa koska nyt tuolla kelpaa jo hyvinkin köllötellä auringossa. Hiukan on vielä yleisankea riippumisympäristö, mutta pian se siitä vehreytyy. Ehkä jo nyt pääsiäisen aikaan kun lupailivat aurinkoa ja lämpöä :)

Pihanurminkossa näkyy valtava määrä pieniä myllerrysjälkiä, myyrät ovat kaivelleet käytäviään ilmisesti pitkin pihaa. Ihan kaikkea eivät ole syöneet näköjään, mutta hiukan pelkään luumujen ja omppujen puolesta, mahtaako olla juurakkoa jäljellä laisinkaan. Pitää käydä tekemässä kanankakkabarrikaadit hedelmäpuiden juurelle, jos se hiukan suojaisi tuhoilta.

 Jätin viime syksynä kaiken kasvillisuuden siihen mihin sitten sattuivat lakastumaan. Suojaksi talvea vastaan. Tai sitten syynä saattoi olla se, että puutarhainnostus laantuu aika tavalla syksyn mittaan kun ilmat kylmenevät ja vettä tulee tihkuna tai kaatamalla niskaan. Mieluummin noita haravoikin sitten tämmöisessä ihanassa kevätsäässä.

Hiukan näyttäisi olevan siivoamisen tarvetta...

Viimekesäinen Niittypenkin kukkaloisto (kurkkaa näkymä  tästä) on hiukan eri sävyinen näin keväällä. Kauhean näköinen rytöläjä.

Hiukan haravanheiluttelua ja alta paljastuu vaikka kuinka paljon vihreää. Pitää hakea varmaan joku kasviopus ja tutkia mitä kaikkea penkissä kasvaa. Hiukan epäilen rikkakasvivoittoiseksi tuota kasvustoa mutta kun aikaisemmin en ole omistanut kesäkukkapenkkiä niin parempi katsoa kuin katua.

Muutaman lajimäärityksen onnistuimme Miehen kanssa tekemään, nokkonen ja leskenlehti olivat varmoja havaintoja, muut mahdolliset rikat saavat odottaa vielä lajitunnistusta ja kitkemistä.

Kangasajuruohon tuoksu on huumaava, hiukan haravalla pyyhkäisin mätästä ja aivan mahtavan mehevät timjamin tuoksut nousivat penkistä.

Yksi näyttävimmistä pihan talventörröttäjistä on auringonkukka, joka siis oli kylväytynyt omia aikojaan tuohon niittypenkkiin (tästä näet viimekesäisen postauksen kukasta). Omalla rujolla tavallaan se on jopa kaunis.

Kivikkoryhmässä ollaan jo hyvinkin terhakassa kevätkunnossa. Tätä penkkiä ei ole vielä siistitty yhtään, aionkin ottaa tänä keväänä rauhallisesti ja nautiskella oikein huolella näistä kevätpuuhista. Penkki kerrallaan. Kasvi kerrallaan. Välillä hiukan kahvia ja aurinkoa.

Ja jotta työ sujuisi mallikkasti ostin uudet puutarhakäsineet. Hanskojen mukana tuli oikein käyttöohjeet, ajatella jos vahingossa käyttäisikin niitä väärin :D

Aurikoista, herkullista, värikästä ja keväistä pääsiäistä kaikille!