tiistai 19. kesäkuuta 2018

Ei yhtään pionia

Tässä blogeja lueskellessani olen miettinyt olenko jäänyt paljostakin paitsi kun pihallamme ei ole yhtään pionia. Olen ihastellut toinen toistaan kauniimpia kukkapostauksia ja toivonut että sen tuoksunkin saisi mukaan, niin aistikkaita kukkia on kuvissa ollut. Päätin siis painella pihalle kameran kanssa ja ikuistaa meidän kukkijat, jotka antavat ravintoa perhosille ja pörriäisille ja silmänruokaa meille kaksijalkaisille.




Jalopähkämö innostui avaamaan nuppujansa viikonlopun aikana. Saa nähdä kauanko kukinta kestää, ainakin uusiakin nuppuja on vielä paljon avautumassa.




Jättipoimulehti on myös kasvattanut kukkavanat korkalle lehvästön päälle ja loistaa siellä kauniin keltaisena. Ai että näitä on ihana poimia maljakkoon leikoiksi.




Tänä keväänä Kumpulaan istutetut Kiinanjaloangerot ovat nupulla, ihan jännittää millaiset kukat näistä tulee. Kuvissa olivat kauniit, uskoisin että livenä myös.




Lehtosalvia on minulle aivan uusi tuttavuus, ja ihana sellainen onkin. Pitäisi olla myös hyvä perhoskasvi. Nämäkin istutettiin keväällä siihen Kumpula-penkkiin, hieman ovat vielä pieniä ja vaatimattomia mutta vielä on kesää jäljellä.

Pensaspuolella kukkii myös. Muiden angervojen kukinta alkaa olla jo ohi, mutta ruusuangervo kehittelee vasta nuppujaan. Kuvailen sitä sitten kun kukat ovat avautuneet.




Purppuraheisiangervo Diabolo on pihan ehdoton väriläiskä. Käyn säännöllisesti ihailemassa sen tummia lehtiä, parhaiten se onnistuu riippumatosta ;) kukinto on myös kaunis, alla tosin hiukan suurennettuna kun meinaavat jäädä värikkäiden lehtien varjoon.




Niittyaidan vierustalle on istutettu "raatoja", niitä pensasryhmän poloisia jotka eivät oikein jaksaneet tappotalvea. Mies hyväsydämisenä päätti antaa niille jatkoaikaa ja sanoi että katsotaan josko niistä vielä jotain tulisi. Ja tulihan niistä. Alla yksi esimerkki, kerrottukukkainen Pikkujasmike. Ulkomaantuonti, ei edelleenkään koolla rehvastele, mutta kukkaa pukkaa kuitenkin. 




Tässä sitten saman kasvin kotimainen versio. Kukat eivät kilpaile samassa sarjassa tuon kerrotun version kanssa, mutta väittäisin että herkkyydessä pesee mennen tullen. Ja selviää Suomen talvista.




Syyshortensia aikoo ilahduttaa meitä jälleen runsaalla kukinnalla. Nämä pensaat näkyvät kesähuoneeseen, niitä kelpaa ihastella aamukahvilla tai viileämpien kesäiltojen iltateellä vilttiin kääriytyneenä. Viine vuonna kukinta oli todella runsas ja piiiiiiitkä, kauneutta piisasi kuukausikaupalla.




Kärhö on täynnä nuppuja, mahtaako olla yhtä villi kukinta tulossa kuin viime vuonna oli. Toistaiseksi olemme ihastelleet tämän yksilön mahtavaa kasvua, kuukaudessa se on venähtänyt tirritaimista useampaan metriin.




Otin kuvia myös pihan puista ja tulevasta sadosta, mutta ei kukaan jaksa niin pitkää postausta katsella joten päätin säästää ne myöhempään. Nyt lähden tutkimaan pionisivustoja ja miettimään josko kuitenkin... 

Älyttömän mukavaa juhannuksen odotusta ja tietenkin itse juhannusta!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Vallan villiviini ja päivitys pihalta

Pihan viherseinät ja koko muukin piha rehottaa ja ajattelin jakaa sen rehevyyden kanssanne. Jälleen kerran... ;)
Villiviini on kasvanut hyvää vauhtia pergolan "katon" reunan yli ja antaa jo mukavasti hämyisää varjoa yhdessä aurinkopurjeen kanssa.






Leveyssuunnassa on kasvu myös melkoista, olen tässä ihmetellyt että mihin saakka se mahtaa vielä kasvaa. Ja kestääkö viherseinän tukisäleikkö tuon kasvimassan painon.








Koska nuo viherseinät ovat niin mainioita tilanjakajia olemme ajatelleet laittaa sellaiset vielä kahteen paikkaan. Silläkin uhalla että alamme toistaa itseämme ja piha käy tylsäksi. Toki niiden kasvustoa on ajateltu hiukan monipuolistaa, sillä toiseen laitetaan villiviinin lisäksi kärhöä ja toiseen piippuköynnöstä. Mutta niistä lisää sitten kun on jotain näytettävää ja kerrotavaa.

Kesäkukkapuolella ovat rautayrtit eli verbenat loistossaan, nämä värit ovat uusia tuttavuuksia minulle. Aikaisemmin on ollut vain sitä hehkuvan punaista. Mutta nämä värit ovat kyllä aivan ihastuttavia.






Etupihan pensasaluehan meni osittain uusiksi viime vuonna, siitä voi lukea aikaisemmasta postauksesta täältä. Hyvin ovat uudet pensaat lähteneet kasvuun ja satoakin on odotettavissa marjasinikuusamasta.




Altaan ympärillä on hauskasti väriä, mintut ja tuoksukurjenpovet kukkivat, jättipoimulehti on puhkeamassa kukkaan, jalopähkämö on täynnä nuppuja ja se edellisen postauksen kullero kukkii edelleen (ei kuollut parissa päivässä siis). Tähkätädyke taisi ottaa jakamisesta hiukan nokkiinsa, katsotaan kukkiiko tänä vuonna. Päivänliljat ovat kiitollisia siirrettäviä, entisen viiruhelpipenkin siirrännäiset ovat kasvaneet kiitettävästi ja täyttävät jo mukavasti tuota altaan reunustaa.










Japaninkelta-angervo on tällä hetkellä huikeassa limesävyssä, harmi ettei kameralla saa tallennettua sitä loistoa. Tai ainakaan minä en saa.






Kauneutta ja hyötyä, saamettikukkien huikaisevan hienoa väriloistoa. Itse olen vasta viime vuosina oppinut ihastelemaan näiden kauneutta, taitaa olla aika aliarvostettu kukka tämä. Istutin kasvilavalle reunustamaan istutuksia samoin kuin viimevuonna. Kaunista kasvinsuojelua. Alempi kuvista on viime vuodelta, piristäviä väriläiskiä ovat nuo samettikukkaset.







Lopuksi vielä yksi pörriäinen, joka on kerännyt lupiinista aivan mahtavan saliin pussihousuihinsa <3




Kesäisiä kesäkuun päiviä kaikille, nautitaan säästä kuin säästä!





























sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kokeilussa Kesäkullerot

Tuo meidän allaspenkki on hiukan sellainen murheenkryyni, sen viiruhelpiepisodin jälkeen siihen on istutettu kasvi jos toinenkin ja edelleen se hakee muotoaan. Nimittäin muurinvierelle istutetut heinät eivät oikein ottaneet tuulta purjeisiin ja ne nyhdettiin siitä pois. Nyt on tyhjä penkki siinä kohtaa ja mietinnässä seuraava kasvikokelas.




Myös kallionauhusten ja jättipoimulehtien välissä on ollut surullisen näköinen väli, purppurakeijunkukat ottavat kasvuun näköjään vauhtia pitkän kaavan mukaan ja ovat vielä kääpiökasvien asteella.






Lähdettiin sitten Miehen kanssa katselemaan mitä kivaa Flörissä olisi ja siellä silmiin ja myös sitten käsiin tarttui kesäkullero, hauskan värinen hujoppi kukka.




On kuullema sopiva vesiaiheen äärelle, joten sinne se sitten istutettiin. Tuo oranssiin taittava keltainen on kyllä hauska väripilkku tuossa lammen reunalla.




Jospa tämä jaksaisi tuuhentua ja jatkaa eloa tässä penkissä, olisi väriensäkin puolesta kovin soppeli asukki kallionauhusten, suikeroalpien, päivänliljojen, jättipoimulehtien ja kurjenmiekkojen seuraan.




Riemastuttavan kesäistä alkavaa viikkoa itsekullekin!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Tiloja ja tunnelmia, kurkistus kulman taa

Meille puutarhahöperöille taitaa pihalla ja puutarhalla olla aivan erityinen merkitys. Minulle puutarha on ennen kaikkea kesähuone, kodin sisätilojen jatke jonka laittamisesta ja hoitamisesta saan suunnattoman paljon hyvää mieltä.


Tänä keväänä on vietetty kaikki liikenevä aika pihalla ja aurinkovarjot ovat olleet tarpeen jo parin viikon ajan.  
Kodinhoitohuoneen portaalta räpsäisty terassikuva. Kunhan villiviini kasvaa pergolan katoksi voi purjeen poistaa ja meillä on viherkatto auringonsuojana.

Olen oikeastaan vasta tänä vuonna herännyt siihen, kuinka paljon pidän puutarhan suunnittelusta ja hoidosta. Aikaisemminkin se on ollut mukavaa puuhastelua, mutta nyt tuntuu jotenkin erilaiselta, semmoiselta lämpöiseltä läikähtelyltä kun työntää sormet multaan tai tonkii rikkaruohoja penkistä. Tai kun katselee ympärilleen ihmetellen kasvun ihmettä ja oman pihan ihanuutta.



Pihalle on pikkuhiljaa rakentunut muutama viherseinien jakama soppi, joissa on oma tunnelmansa ja jotka ovat aivan kuin pihan pieniä huoneita. Mikään ei ole aivan tiptop vaan sopivasti sinnepäin ;)


Luumulaakson puolelta kuvattuna terassi jää mukavasti piiloon. Viherseinä antaa mukavasti sekä tuulen- että katseensuojaa.

Terassilta avautuu nykyisin "oviaukko" luumulaaksoon, oikealla oleva viherseinä tehtiin viime kesänä. Kuvan ottamisen jälkeen eli parissa päivässä se on tuuheutunut huomattavasti.

Näkymä oviaukosta toiseen suuntaan eli terassille ja talolle.

Olen kovasti viehättynyt hiukan vinksallaan olevista kivetyistä alueista ja poluista, sellaisista joista tulee vanhojen kaupunkien kujat ja aukiot mieleen. Ensimmäisenä kesänä Mies naputtelikin noppakivistä pienen alueen autokatoksen oven eteen.



Nyt hän pyynnöstäni jatkaa kivetystä terassilta kohti autokatoksen oven edustaa. Pieni kivipolku tulossa tähän siis <3




Vielä on kuitenkin matkaa sellaiseen hämyisän sokkeloiseen puutarhaan josta unelmoin: puolivarjoisia kaartuvia polkuja joiden toista päätä ei näy (meille ei sellaisia saa, piha on niin pieni), runsaita kerroksellisia istutusalueita (rahat loppuu ennen kuin tämä toteutuu), keväästä syksyyn kestävää kukkaloistoa (nyt painottuu kesään mutta syksyllä on sipulien istutustalkoot) sekä metsäpuutarha (tuijilla paikkaillaan puuttuvaa metsää).






Mutta hyvä se on tämäkin ja tätä on hyvä rakennella lisää, pikkuhiljaa. 

Tähän väliin todettakoon, että puutarha on Miehen ja minun yhteinen projekti. Yhdessä tepastellaan pitkin pihaa ja mietitään erilaisia vaihtoehtoja. Yläkerran parvekkeelta otetaan lintuperspektiivistä näkymää kokonaisuuteen. Tällä hetkellä näkymä kertoo että pihalla on edelleen aivan liian paljon nurmikkoa ja aivan liian vähän kasveja. Niinpä tänä keväänä pihalle ilmestyi kaksi uutta istutusaluetta, Kivikko&Kumpula ja Niittypenkki.


Aidan vierellä Kivikko&Kumpula ja keskellä Niittypenkki jossa on kiitettävän paljon pienten kukkasten alkuja.

Ja nyt on jo pohdittu jatkoa tuohon niittypenkin oikealle puolelle. Koiria varten pitää jättää rallirata penkkien väliin (arvatkaapa onko verkko penkin ympärillä esteettisistä vai koiramaisista syistä...). Mutta hyvin siihen sopisi sellainen alue jossa olisi pensaita ja perennoja.



Ensin kuitenkin vedetään henkeä ja järjestetään ja juhlitaan yhdet lakkiaiset. Sen jälkeen voisi alkaa luonnostelemaan sitä uutta istutusaluetta...



keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Aromiterapiaa omenapuussa

Työpäivän jälkeen ihan parasta terapiaa on mennä omenapuuhun ja nauttia siitä kaikilla aisteilla. Tai no, ehkä makuaistin voi jättää väliin. Paitsi jos haluaa haukata omenankukkaa.




On suorastaan synti että tällaisella kelillä pitää ihmisen olla sisätiloissa töissä. Toki kyseessä on myös ammatinvalintakysymys, mutta enpä aikanaan tiennyt että minusta tulee puutarhahörhö jonka pään saa kevät ihan sekaisin.




Pitäisi säätää joku sellainen laki, että keväästä syksyyn auringon paistaessa saisi kaikki kansa olla poissa töistä ja kuopsuttaa puutarhassaan. Talvella voisi siten tehdä töitä. Tai nukkua talviunta.




Onneksi nyt on ihanat lämpöiset illat ja puutarhan ihanuutta voi ihmetellä ilta(yö)myöhälle saakka.

Onko sinullakin ongelmia päästä puutarhasta ajoissa nukkumaan?



maanantai 21. toukokuuta 2018

Oi mikä puska!

Vietin tässä hiljattain merkittävää päivää eli täytin vuosia. Ei sentään mitään pyöreitä, mutta yksi vuosi tuli taas mittariin lisää. Mies oli sen kunniaksi hakenut luottokukkakaupastamme Kukkakauppa Katariinasta aivan järisyttävän upean kukkakimpun eli puskan <3






Ihastelun ja huokailun jälkeen kannoin jakkaran ja puskan pihalle, sillä pakkohan sitä oli kuvata ja jakaa tämä ihanuus muillekin.






Puska on sen verran muhkea, että perusvaasit saivat jäädä kaappiin ja kukat pääsivät tukevaan Keittiöpurkkiin. On kokoa ja näköä eikä tarvitse pelätä että mene hupsvain nurin koko komeus. 



 


Kimpun väritys on aivan ihana. Mies itse pitää voimakkaan värisistä kukista, mutta tällä kertaa hän oli valinnut ihanan tyttömäisiä ja hempeitä värejä. Itse olen aika kaikkiruokainen värien suhteen, mutta täytyy myöntää että tämä hempeys kyllä meni suoraan sydämeen.




  

Oma puutarha ei anna vielä kukkasatoa vaan toistaiseksi ihastellaan ihan vain kasvun ihmettä. Ja tätä ihanaa puskaa jonka ajattelin sijoittaa puutarhaan terassipöydälle. Siinä se olisi arvoisellaan paikalla. 




Lämpöisen lempeää toukokuun loppupuolta kaikille!