perjantai 19. huhtikuuta 2019

Pienet sammakot ja muut kevään merkit

Blogi tai pikemminkin bloggaaja on pitänyt luovaa taukoa, on ollut kaikenlaista ja hässäkkää eikä oikein ole ollut sanottavaakaan kun talvi piti meitä otteessaan eikä keväästä näkynyt vilaustakaan. Vaan nytpä näkyy ja se saikin minut kaivamaan haravan, kottikärryt ja kameran esille.




Yks varmimmista kevään merkeistä on tänäkin vuonna ollut pihalammen sammakkokonsertti ja lauluiltojen lopputulos eli valtaisa määrä sammakonkutua. Haavin kanssa keräilin kutua ämpäriin ja kävin viemässä niittyojaan kelpo lastin sammakonpoikasia.






Pihalammen kestoasukas elikkäs Ankka the lämpömittari  (kylpymittari oikeasti) pääsi talviasunnostaan eli kukkapuskan uumneista uimaan. Siellä se tyytyväisen näköisenä lipuu sinne sun tänne ja nauttii kevätauringosta.




Mies viritteli toiveikkaana riippukeinun viikko takaperin pihan perälle, ja liekö se sitten jouduttanut kevään tuloa koska nyt tuolla kelpaa jo hyvinkin köllötellä auringossa. Hiukan on vielä yleisankea riippumisympäristö, mutta pian se siitä vehreytyy. Ehkä jo nyt pääsiäisen aikaan kun lupailivat aurinkoa ja lämpöä :)




Pihanurminkossa näkyy valtava määrä pieniä myllerrysjälkiä, myyrät ovat kaivelleet käytäviään ilmisesti pitkin pihaa. Ihan kaikkea eivät ole syöneet näköjään, mutta hiukan pelkään luumujen ja omppujen puolesta, mahtaako olla juurakkoa jäljellä laisinkaan. Pitää käydä tekemässä kanankakkabarrikaadit hedelmäpuiden juurelle, jos se hiukan suojaisi tuhoilta.



 Jätin viime syksynä kaiken kasvillisuuden siihen mihin sitten sattuivat lakastumaan. Suojaksi talvea vastaan. Tai sitten syynä saattoi olla se, että puutarhainnostus laantuu aika tavalla syksyn mittaan kun ilmat kylmenevät ja vettä tulee tihkuna tai kaatamalla niskaan. Mieluummin noita haravoikin sitten tämmöisessä ihanassa kevätsäässä.


Hiukan näyttäisi olevan siivoamisen tarvetta...



Viimekesäinen Niittypenkin kukkaloisto (kurkkaa näkymä  tästä) on hiukan eri sävyinen näin keväällä. Kauhean näköinen rytöläjä.




Hiukan haravanheiluttelua ja alta paljastuu vaikka kuinka paljon vihreää. Pitää hakea varmaan joku kasviopus ja tutkia mitä kaikkea penkissä kasvaa. Hiukan epäilen rikkakasvivoittoiseksi tuota kasvustoa mutta kun aikaisemmin en ole omistanut kesäkukkapenkkiä niin parempi katsoa kuin katua.

Muutaman lajimäärityksen onnistuimme Miehen kanssa tekemään, nokkonen ja leskenlehti olivat varmoja havaintoja, muut mahdolliset rikat saavat odottaa vielä lajitunnistusta ja kitkemistä.





Kangasajuruohon tuoksu on huumaava, hiukan haravalla pyyhkäisin mätästä ja aivan mahtavan mehevät timjamin tuoksut nousivat penkistä.




Yksi näyttävimmistä pihan talventörröttäjistä on auringonkukka, joka siis oli kylväytynyt omia aikojaan tuohon niittypenkkiin (tästä näet viimekesäisen postauksen kukasta). Omalla rujolla tavallaan se on jopa kaunis.






Kivikkoryhmässä ollaan jo hyvinkin terhakassa kevätkunnossa. Tätä penkkiä ei ole vielä siistitty yhtään, aionkin ottaa tänä keväänä rauhallisesti ja nautiskella oikein huolella näistä kevätpuuhista. Penkki kerrallaan. Kasvi kerrallaan. Välillä hiukan kahvia ja aurinkoa.






Ja jotta työ sujuisi mallikkasti ostin uudet puutarhakäsineet. Hanskojen mukana tuli oikein käyttöohjeet, ajatella jos vahingossa käyttäisikin niitä väärin :D




Aurikoista, herkullista, värikästä ja keväistä pääsiäistä kaikille!



sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Portti pihalammelle ja köysiaita DIY

Kevättä se lupaillee, tosin hiukan epämääräisesti ja nihkeästi. Aamulla paistoi aurinko ja vesi tippui räystäistä, joka pisara sanoi että kevät, kevät. Ja nyt on sellainen ihana jouluinen lumisade... Kevääntuskissani selailin viimekesäisiä kuvia ja löysin hauskoja otoksia pihalammesta ja sen uudesta portista.




Meillähän kaikki kasvillisuus (nurmikkoa lukuunottamatta) pitää olla aidattuna koirien vuoksi. Prinsessakoira Dana varmaan kiertäisikin kaikki kukkapenkit ja pensaikot, mutta Severi tuskin edes huomaa niitä vauhdinhurmassaan. Väliaikainen ratkaisu on ollut vihreä verkkoaita metallikepakoilla maahan keihästettynä. Ruma kuin mikäkin.




Sikäli tuo ratkaisu on ollut kätevä, että aidan on saanut tarvittaessa nopeasti pois ja takaisin. Esimerkiksi viime keväänä kun kävimme taistoon viiruhelven kanssa tai kun kunnostin allaspenkkiä ja jaoin perennoja olisi lapiotyö ollu paljon tuskaisampaa jos olisi joutunut tuommoisen verkkoaitahässäkän sisäpuolella kaivelemaan ja nostelemaan turpeita aidan yli. Nyt oli paljon helpompaa äheltää ja pyllistellä kun tilaa oli vapaasti ympärillä. 




Heinäkuun helteillä, juurikin silloin kun ainoa järjellinen liikuntamuoto oli kirjan sivun kääntäminen ja mojitolasin (alkoholiton versio tässä tapauksessa) kallistelu (minttua löytyy omasta takaa vaikka savilliseen moista juomaa) keksi Mies että nytpä hän tuunaa tuon altaanympärystän uuteen uskoon ja tekee portin altaalle. 




Eikun sirkeli soimaan ja puisten tolppien uudelleenmuotoiluun. Metrisistä aitatolpista tehtiin nimittäin kaksi yhden hinnalla. Poralla reiät tolppiin, tolpat maahan ja köysi läpi. Välillä Mies huuteli minua makutuomariksi jolloin vääntäydyin riippukeinusta ja tallustelin katselemaan ja pääsääntöisesti hyväksymään sen mitä sitten pitikin katsastaa. Aika helpon osan sain tässä tuunauksessa.




Portin rakentamisessa Mies hyödynsi olemassaolevia materiaaleja: Vanhasta aitaelementistä kehykset ja ristikko harjateräksen jämäkappaleista. Niitä nimittäin riittää useamman viherseinän rakentelun jäljiltä. Sitten portti kiinni pylväisiin ja ihailemaan jälkeä.

Siitä tulikin niin hieno ja sopivasti kuluneen näköinen että ihastelin koko loppukesän porttia aina ohikulkiessani. Eli näin pienellä pihalla koko ajan :D




Siinä se on. Niinkuin olisi aina ollut. Omalla paikallaan <3


lauantai 23. helmikuuta 2019

Keittiön nurkan pinkit piristykset

Suunnilleen vuosi sitten iski kauhea tarve saada sisätiloihin jotain vihreää ja vehreää. Tarpeen täyttäminen aloitettiin sitten keittiöstä kun sinne hankittiin muutama viherkasvi ja yrttejä. Näitä voit kurkata vanhasta postauksesta täältä.

Taisi tuo hyllykkö kuitenkin olla liian pimeä koska kukkaset heittivät yksi kerrallaan henkensä. Hiljaa kuihtuivat vain pois, ei auttanut kastelu eivätkä kauniit sanat. Mies oli jo vaihtanut yhden kuihtuneen kasvin tilalle tuoreen ja vehreän kukkasen, mutta ei sekään jaksanut sinnitellä pimeän talven yli. Aika surullisen näköinen kuivakukka-asetelma asusteli meillä keittiössä.




Niinpä sitten viime viikonloppuna heitin nuo kuivakukat pois ja ostin tilalle kevätesikkoja. Elävät sitten sen aikaa mitä elävät, mutta ihanan piristysruiskeen ne tuonne nurkkaan toivat. 

Lisäksi olin käynyt hakemassa paikallisesta kukkakaupasta pari kimppua tulppaaneja koska ne ovat niin ihania ja kuuluvat kevääseen.




Papukaijatulppaanit ovat kyllä aivan hiukean ihania, niiden pörröreunat antavat sellaisen hauskan pehmeän ilmeen kimpulle. Pakko oli silittää yhden kukan reunaa ja kokeilla miltä se tuntuu. Ei ollutkaan pörröisen pehmeä vaan sellainen kiinteä ja topakka :)





Ja kiinnostuneille tiedoksi, kuvissa olevan munakorin olen ostanut muutama vuosi sitten turkulaisesta sisustusliikkeestä nimeltä Tyttö ja Vuohi. Se oli kertakaikkiaan niin hauskan näköinen etten voinut vastustaa. Korin takana oleva tarina antoi vielä lisäpotkua ostopäätökselle, kyseessä on nimittäin uniikki Mr. Samuelin pajassa Keniassa käsityönä tehty kori. Kauneutta, tärkeyttä, käytännöllisyyttä ja hauskuutta samassa korissa :)




Tässä vaiheessa voin sitten paljastaa myös kaikille lukijoille, että kuvien siisti ja kliininen ilme on huijausta, siirsin kaaoksen vain toiselle puolelle keittiötä kuvauksen ajaksi :D

Aurinkoista ja kantohankista viikonloppua kaikille <3







lauantai 9. helmikuuta 2019

Sukkia, kukkia ja kuumaa kaakaota

Se on kuulkaas semmoinen pääkallokeli täällä lounaisessa osassa maata että heikompaa hirvittää. Tänään lenkillä Severi (se karvasuttikoira) otti astetta reippaamman lähestymisen hyvälle hajulle ja taisi käydä niin, että hihnan toisessa päässä liukuesteistä huolimatta jalka sanoi hups. Voitte arvata että tämmöisellä keski-ikäisellä frouvalla se tuntui hiukan myös selässä.




Loppupäivän ohjelma olikin sitten taputeltu sitä osin valmiiksi. Asettauduin siis talon valtaistuimeen (joka muhkeudestaan huolimatta on todella hyvä ja jämäkkä istua), otin sormia lämmittävän sukkakutimen ja kunnon villaviltin varpaille. Ja hyvän tyynyn tukemaan selkää... Tämän kummoisempia kevätjuhlaliikkeitä ei tarvitse enää tänään suorittaa. 




Väkerrän tuohon sukkaan jalkapöydän päälle palmikoita, jotta terästä tulisi istuvampi. Koska palmikoiden tekeminen ja silmukoiden laskeminen kuluttaa kovasti elimistön voimavaroja alkoi kroppa huutamaan tovin kuluttua jotain suuhunpantavaa. Mielellään makeaa sellaista.




Talon suklaavarasto oli päässyt käymään vähiin, elikkäs loppumaan. Onneksi täällä ei mene moisessa hätätilassa sormi suuhun. Mukillinen kuumaa kaakaota ja kaapin kätköistä kaivettu piparkakkuaarre toivat helpotusta makeannälkään. 




Herkkujen kaveriksi vielä puutarhalehti täydentämään nautintoa. Lehti täynnä toinen toistaan ihanampia kuvia kesästä ja kukkasista, houkuttelevia puutarhoja ja hauskoja kylvöksiä. Sadetanssin sijaan taidankin tanssia kevättanssin jahka jalka nousee jälleen enemmän kuin raahustuksen verran.

Tuo lehti on muuten Viherpihan vuoden ensimmäinen numero ja siinä on juttu Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinan puutarhasta. Ja ihana puutarha muuten onkin, kannattaa käydä vilkaisemassa joko blogista tai lehdestä. Tai molemmista :)




Suosittelen villasukka- ja kaakaoterapiaa ihan kaikille, nyt täältä räntäsateen keskeltä oikein ihanaa viikonloppua ja pitäviä jalansijoja kaikille!

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Kevään kaipuu -haaste

Tiiu Puutarhahetki -blogista aloitti muutama päivä sitten haasteen, jossa on tarkoitus fiilistellä kevättä ja kerätä postaukseen sellaisia itselle merkityksellisiä kuvia keväästä. Tässäpä kattaus minulle tärkeistä kuvista:


Tulppaanit aloittavat kevätkauden, niiden avulla kotiin sadaan aavistus tulevasta kasvukaudesta. Ei haittaa vaikka ulkona onkin lunta ja pakkasta, nämä ovat lupaus keväästä. 


Tammi-helmikuussa puutarhahöperön päässä niksahtaa ja siemenluettelot selataan koirankorville. Ensimmäiset siemenet kylvetään esikasvatukseen ja muiden samanmielisten juttuja lueskellaan ahmien, mitä kaikkia ihanuuksia ja uutuuksia muilla on kasvatuksessa. 

Jännityksellä seurataan mitkä siemenet itävät, mitkä eivät. Kysellään vinkkejä ja neuvoja kun välillä  purkista kurkistaa jotain aivan muuta kuin mitä sinne on omasta mielestä laitettu... 




Meidän pihalla varma kevään merkki on pihalammen pumpun käynnistys. Putouksen solina ja sammakoiden lemmenlaulut ovat musiikkia korville. Krookukset ja sammakonkutu kruunaavat paletin, kevät on täällä!




Keväällä on töistä tullessa pakko tehdä ensin pihakierros. Ei ole mitään tärkeämpää tai kiireellisempää (paitsi suukko puolisolle) kuin käydä läpi jokainen pihan penkki, puu ja pensaikko. Ja voi sitä riemua kun näkee turvonneet silmut ja pullottavat kukkanuput ja maasta pilkistävät taimenalut.




Lasitettu terassi eli akvaario (perheen ykkösoleskelupaikka keväästä syksyyn) laitetaan talven jäljiltä oleskelukuntoon heti kun kevään ensimmäiset lämmittävät säteet ovat saapuneet, lisää tästä voit vilkaista aikaisemmasta postauksesta Kevät saapui terassille. Yllättävän aikaisin tuo aurinko lämmittääkin terassin miellyttäväksi oleskella.






Pääsiäisen aikaan akvaariossa on jo hyvinkin miellyttävä tunnelma ja lämpö, hyvin tarkenee päiväkahvit nauttia. 


Viime syksynä ikkuna-aukkoa madallettiin, tulevana keväänä saammekin ihastella naapurin katon sijaan omaa pihaa 


Lopulta kaiken sisäpiperyksen ja muka sormien multaanupottamisen (niiden esikasvatettujen taimien kimpussa häärämisen) jälkeen päästään itse asiaan. Möyrimään puutarhaan.

Alkukevät ollaan luettu puutarhalehtiä, selattu Pinterestiä ja tehty pihasuunnitelmaa. Ja huokailtu että koska sinne pihan kimppuun pääsee. Ja lopulta kun tämä unelma toteutuu, ei sisälle sitten maltetakaan mennä ennenkuin ilta hämärtää. Eli aika myöhään kun illat ovat jo pitkään valoisia.




Vanhoja penkkejä kunnostetaan ja perennoja jaetaan uusiin paikkoihin istutettavaksi. Välillä on suorastaan runsaudenpula, mutta toistaiseksi sen kanssa ollaan pärjätty.




Allaspenkki kunnostuksen jäljiltä. Tai siis sen etuala on kunnostettu. Joku ehkä muistaa meidän viime keväisen taistelun viiruhelven kanssa, siitä vo käydä kurkkaamassa tästä.

Tänä keväänä on vuorossa sitten tuo muuria lähempänä oleva osa. Hiukan pitää vielä suunnitella kasvien uudelleen sijoittelua, mutta eiköhän kaikille löydy paikka. Jos ei muuten niin tehdään uusi penkki :D




Viime kevään lämpimillä sai viettää näikin leppoisia kättensä jäljen ihastelutuokioita riippumatossa varpaita tuuletellen.























Orvokkien naamataulut ovat aina varsinainen ihastelun aihe, tässäkin kuvassa tuo yksi keltavioletti antaa ihan parastaan. Oli vissiin kylmä yö. Tai muuten vain huono aamu. Tai ehkä se on syntymä-äkäinen...




Kevään edetessä toukokuussa pergolan villiviinit tuuheutuvat ja kasvavat hiljalleen katoksi, niiden kasvua on ilo seurata. Kelloköynnökset tuossa etualalla ovat vielä kovin pieniä ja vaatimattomia, uusi tuttavuus minulle. Enpä arvannut millainen kasvuvoima tuolla kasvilla on, syksyllä se kasvoi kivikkoa pitkin monta metriä joka suuntaan.




Omenapuiden kukinta on kevään huipennus, kävin joka päivä ottamassa aromiterapiaa omenapuun lehvästössä. Tässä ollaan kesän kynnyksellä, hiukan jopa haikeutta rinnassa. Joko se kevät meni. Onneksi on pitkä ja ihana kesäkausi edessä. Ja ensi vuonna uusi kevät <3




En haasta ketään erikseen mukaan, mutta on näitä sen verran mukava lueskella että jospa joku haastamattakin kuvittaa kevätkaipuunsa.

Edelleen ihanaa lumista talvea kaikille, pieni ripaus kevättä rinnassa!

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Ihanaa lumista pakkaspäivää!

Näin lumista talvea ei täällä lounaisessa Suomessa ole ihan viime vuosina ollutkaan, piti oikein muutama kuva ottaa muistoksi. Talvitunnelmaa täydensi rapsakka pakkaskeli ja mahtava auringonpaiste. :D







Ei tämä vertoja vedä niille koillisen ja itäisen maan lumimäärille, mutta viimeksi lumikolalla on ollut näin paljon käyttöä useampi vuosi sitten. Kuntokuurista käy tämmöinen omakotitaloasujalle :)

Viimeisen viikon aikana on tainnut sadella joka päivä ainakin hiukan lunta, onneksi sää on ollut suhteellisen tuuleton ja lumi on päässyt kertymään kauniisti puiden ja pensaiden oksille.




Pergolakin on saanut lumipeitteen ja villiviinikasvusto on kerännyt ylleen kauniin lumihunnun.






Taitaa vierähtää vielä tovi ennenkuin puutarhapöydän äärellä jälleen istuskellaan... Onneksi on säänkestävät kalustukset kun tuo puutarhasetti jäi syksyllä nostamatta katon alle.




Pihalampi on talvellakin kaunis, talventörröttäjät, köysiaidat ja portti antavat hauskan säväyksen lumiseen puutarhaan.

Kuvasta jäi näköjään pois se kohta jossa Severi harrasta köysihyppelyä ja lumimöyrintää. On muuten kovin onnellinen koira kun pääsee sukeltamaan lumeen. Pitääkin laittaa joku sellainen Miehen ottama kuvatus metsälenkiltä jossa koirasta ei näy kun hiukan peppua ja huiskuhäntä.




Perhosbaarissa on aika hiljasta tällä hetkellä. Olisihan tuon voinut tietenkin siivota sisätiloihin talveksi, mutta jäipähän sitten sekin yhdenlaiseksi talventörröttäjäksi.




Omenapuuhun on ripustettu Miehen muutama vuosi sitten rappausverkosta taivuttelema sydän. Alunperin se oli täytetty linnuille tarkotetuilla pesänrakennusaineksilla eli koirankarvoilla, sittemmin sydän on muuntunut ruokintakäyttöön.


Sydämellinen ruokinta-automaatti


Tässä vielä sydän alkuperäisessä käytössä, kuva on tuolloin muutama vuosi sitten Miehen ottama (ihastuttava, eikö vain).



Toivottavasti tätä oikeaa talvea piisaisi vielä pitkään, lumityöt ja pakkanen pitävät sekä sielun että kropan virkeänä ja koirien tassuissaan sisälle kantama lumi ei haittaa meitä ollenkaan!




 Ihanaa ja aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille <3