sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Pikkupiha etenee pikkuhiljaa

Eilen oli taas pihankaivuuinspiraatio ja jotain pientä sainkin aikaiseksi. Kovin hitaasti vain etenee tämä touhu, tosin tänään kun kameran kanssa heiluin ja vertasin viimeksi otettuihin kuviin niin totesin että etenee etenee vaikkakin pikkuhiljaa. 


Kaikenlaisia aitoja ja esteitä pitää viritellä tuon puutarha-apulaisen kiusaksi. Kovin on innokas edelleen tutkimaan penkkejä ihan tassutuntumalla. Piti sitä risuaitaakin muka rakennella mutta iski laiskuus ja risujen puute ja ostin sitten ihan rullan tuommoista matalaa verkkoaitaa. Jospa se pikkuhiljaa maastoutuisi tuonne lehtien sekaan.




Vielä löytyy koloja uusille kasveille. Vaikka uhosin etten aio rahaa laittaa kiinni tähän pihaan niin hiukan kuumottaisi ostaa pari tuijan alkua noihin tummiin laikkuihin. Tulisi kivaa kerroksellisuutta ja talvellakin olis pihassa vihreää. 



Tuohon pienempään penkkiin laitoin kallionauhusta ja kotkansiipisaniaista. Niistä tulee aika kivat kun värierot on aikamoiset. Kunhan siis ensin kasvavat. Samaan penkkiin istutin myös kesäkurpitsantaimen, nähtäväksi jää pärjääkö tuossa. Toivottavasti, omat kesäkurpitsat olis tosi kiva juttu. 


Portaiden alapäähän molemmille puolille istutin sitten ne villiviinit ja askartelin niille köynnöstuet harjateräksestä. Taustalla näkyvään penkkiin on tarkoitus kylvää ruusupapua ja istuttaa yrttejä jahka kelit tästä lämpenee. Toistaiseksi yrtit on ruukussa joka matkustaa sisään yöksi. 



En sentään onnistunut säikyttämään vuorenkilpiä hurjalla harvennustouhullani vaan joitakin kukkavarsia on puskenut esiin. 


Tuossa pihan alapuolella olevassa pienessä metsäntapaisessa kasvaa ihan hurjasti kevätesikkoja jotka ovat juuri nyt täydessä kukassa. Kovin ovat kauniita ja herkkiä kukkia.  


Ostin tosiaan Rekosta muutaman yrtin ja laitoin ne yhdessä tuohon isompaan astiaan. Pohjalle multaa ja ruukkuineen tuohon odottelemaan kelien lämpiämistä. Olen vielä kuskannut ne yöksi sisälle vaikka meillä ei enää pieneen hetkeen ole yöpakkasia ollut. Paitsi viime yöksi unohdin ulos ja hyvin näyttävät selvinneen. Ehkä ne ensi viikolla pääsevat ihan kokonaan asumaan yrttipenkkiin. 


Nyt sormet ja varpaat ristiin ja jokunen kesätanssi päälle jotta tulisi lämpimämpää, vanhat luut kaipaisi jo kovasti kesäkelejä.

Oikein lupsakkaa ja keväistä tulevaa viikkoa <3

tiistai 10. toukokuuta 2022

Ylläripensas kalliopolulla

Me ollaan tuon puutarhakoiran kanssa harrastettu luonnon puutarhassa hortoilua koska oman pihan kevätpuuhat on melkolailla seis-tilassa. Työpäivän jälkeen siirrytään siis luontoäidin helmaan ja ihmetellään kevään etenemistä siellä. Alkumatka kuljetaan kallioilla ja kahden kukkulan väliin jää lämmin  laakso jossa törmäsin lumien sulettua pieneen ainavihantaan pensaaseen.


Piti tietysti ottaa kuvia ja kotona ihmetellä kooklen avulla että mikä ihmepensas se oikein on. Ikuna en ollut moiseen törmännyt, onneksi internetin ihmeellinen maailma auttoi jälleen kerran nopsaan ja kivuttomasti. 

Kyseessä on siis Mahonia (uskoisin että lajimääritys osui oikeaan), joka viihtyy Pohjois-Amerikan ravinteikkaissa havumetsissä ja jostain syystä tykkää asustaa myös karussa kalliomaastossa suuren kataja juurella. Mistä lie karannut ja siihen asettunut. Olen nyt lähes päivittäin siitä ohikulkiessa ihmetellyt pensasta ja sen kukkaterttujen kasvamista. Huomenna pitää taas mennä katsomaan onko ensimmäinen kukka auennut ja miltä se näyttää. Nuput ainakin ovat aivan mielettömän kauniita. 


Jännittavia aikoja siis eletään, tuntuu että luontokin pidättää hengitystä ja odottaa vain milloin kaikki nuppuset sanovat poks. 

Ja alla sitten konkreettisesti viiden päivän aikana tapahtunut kevään eteneminen kalliopolulla, sama puunalku ja sen avautuvat lehdet. Onneksi edes kännykkäkamera kulkee mukana niin saa ikuistettua näitä ihmeitä. 


 
Kevään etenemistä ja hiukan jo kesääkin odotan melkolailla malttamattomana, veikkaan että en ole ainoa. 

Jännittäviä ja silmupoksahtelevia kevätpäiviä ihan jokaiselle <3




tiistai 3. toukokuuta 2022

Uusi piha, uudet kujeet

Hyvää toukokuun alkua kaikelle kansalle. Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on vettä virrannut purosissa ja jokiuomissa. Elämä ei aina mene sen pitkänajan suunnitelman mukaan ja nyt elelläänkin enemmän silleen päivä ja kesä kerrallaan. Ikiomaa pihaa ei ole, pikkiriikkinen vuokra-asunnon piha sensijaan löytyy ja lupa möyhiä siellä. Ja siinäpä sitten onkin oiva syy saattaa blogi ajantasalle ja jatkaa pihapäiväkirjan pitämistä. 



Ensin tietenkin tärkein eli prinsessa Lily, puutarha-apulainen. Tai päällikkö, riippuu varmaan siitä keneltä asiaa tiedustellaan. Puutarhan toimista Lillukan mielestä paras ja tärkein on karkkikaupan avaaminen elikkäs kanankakkasten maahansaatto. Tämän toimituksen jälkeen suurta ihmettelyä aiheuttaa emännän kiivas istutusten aitausinto, jostain syystä meillä on aivan eri mielipide siitä onko kanankakkanen koiran nautintoaine vai ei. 

Ja sitten siihen pihaan. Alla tämänkeväinen kuva kaikesta siitä mitä siellä on. Eli henkitoreissaan oleva nurmikko, koiran tallaamat vuorenkilvet, kiveen valettu pyykkiteline (kyllä, luit oikein…) ja kaksi ikivanhaa hoitamatonta angervoa. Melkoisen hedelmällinen pikku työmaa, sanoisin.



Kokoa pihalla on juurikin tuon verran mitä kuvassa näkyy. Eli just sopivasti yhden ihmisen ihmetellä. Ja koska kyseessä on vuokra-asunnon piha en todellakaan aio laittaa siihen rahaa kiinni muutamaa multasäkkiä enempää. Sosiaalisessa mediassa olen huudellut perennojen jakotaimien perään ja saalista on tiedossa joten hyvällä alulla ollaan kasvuston monipuolistamisen suhteen. Vielä pitää huudella rautasahaa lainaksi, tuo pyykkitelinehirvitys ei muulla tuosta irtoa.


Pientä lisämaustetta koko hommaan antaa pihan kaltevuus joka on luokkaa liukumäki. Portailta voikin jatkaa suoraan persmäkeä alapihalle. Voi olla että jokunen tuokio tuumausta täytyy uhrata mahdollisille rappusjatkeille tai muille kulkuväylää oikaiseville elementeille. Saa nähdä mitä siitäkin syntyy, aikaisemmin sain käyttää luovuutta enemmän ideointiin ja toteutuspuoli hoidettiin sitten miesvoimin, nyt pitää varmaan opetella timpuroimaan ihan itte. 


Pikkuisen tuossa vappuviikonloppuna jo tuuskasin pihalla, ei voinut vastustaa vaikka kelit ei ihan vielä ole parhaimmillaan. Multakaupoilla piti käydä ja sen verran heltisi kukkaronnyöri että ostin kolme säleillövilliviiniä, eihän tällä blogin nimellä muuten mitään virkaa olisi. Paikat on katsottuna mutta kuopat kaivamatta, jospa sitä ensi viikonloppuna sitten. 


Osan vuorenkilvistä kiskoin surutta pois, semmoista vanhaa ranteenvahvuista maavartta jonka päässä kasvoi yksi puska. Tilalle ajattelin laittaa kuunliljoja ja kotkansiipisaniaisia. Ja ehkä raparperia jos tilaa piisaa. 

Tuo istutusalue on aika jyrkä luiska ja multaa siellä oli enää nimeksi. Raahasin metsästä vanhan tuulenkaatama rangan ja sahasin sen sopiviksi pätkiksi joilla tein pientä pengerrystä penkkeihin. Toivottavasti multa pysyy tällä konstilla siellä missä pitääkin. 


Käytiin Lillukan kanssa vappuaamun spesiaalilenkillä paikassa jossa on myös vanhoja hiekkakuoppia. Siltä reissulta kuskasin tuliaisina auton lattialla kiven poikineen, ne päätyivät penkin alareunaan täyttämään aukkokohtia. Muutama kivi odottelee vielä kasassa loppusijoituspaikka, eiköhän me joku hyvä kolo niillekin keksitä. 

Ja jotta luonnonmateriaalien hyötykäyttö ja ekologisuus eivät jäisi pelkkiin tuulenkaatoihin ja kiviin hyödynsin leikattujen angervojen oksat tuommoisena hienona risuaitana. Ne ovat siis esteenä ettei joku herkkusuu painu kaivelemaan niitä kanankakkasia mullan alta. Tarkoitus on tehdä ihan kunnon risuaita jossain välissä mutta tällä mennään toistaiseksi. 


Tällä hetkellä tuntuu että just sopivasti on puuhaa tässä pikkupihassa, teen sen mitä jaksan ja loput saa odottaa. Ja onhan mulla kesäkukkaistutukset sisällä odottamassa lämpöisempiä kelejä jotta pääsisi pikkuhiljaa karaisemaan ennen lopullista pihallepaiskuuta. 

Ihanaa mullantuoksuista ke(vään)sän odotusta ihan jokaiselle!


 

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Kesäillan huumaa

Ihanaa kesäiltaa kaikkialle. Tänään illalla aivo otti pienen loman ihan työviikon keskellä kun jälkipolven kanssa pidettiin pieni peli-ilta. 


 


Pelissä mukana oli myös erinäinen määrä sääskiä elikkäs hyttysiä, suojautumiskeinot olivat eräillä sen mukaiset. Toisille riitti öttiäiskarkoite ja osa luotti siihen ettei maistu tarpeeksi hyvälle :)






Pelin virallisena valvojana toimi Severi, jonka mielestä peli oli ilmeisesti kovinkin tylsä ja tapahtumaköyhä. Huomattavasti mielenkiintoisemmaksi osottautui pihalta löytynyt maukas puruluu.




Pelikenttänä toimi aikanaan luumulaaksoksi ristitty pihapläntti. Laakso on ehkä hiukan väljä kuvaus tästä alueesta jonka koko on muutama metri sinne ja pari enemmän tänne. Mutta on siellä kuitenkin luumupuita joten ihan metsään ei nimitys ole mennyt.




Piti sitten muutama muukin kuva ottaa, kun eilisen sateen jälkeen luonto tuntuu villiintyneen sekä aidan sisä- että ulkopuolella. Taas saa hämmästellä että eletään vasta kesäkuun alkupuolta ja nyt on jo näin rehevää!!



Pihalampi erottuu vielä kasvuston keskeltä, kiitos tämänkeväisen perennojen perkauksen. Aiemmin tuossa tummien Keijunkukkien tilalla kasvoi jäätävän kokoinen jättipoimulehti joka meinasi piilottaa koko lammen katseilta. Nyt saavat poimulehdet rehottaa muualla, menivät kuin kuumille kiville kun sosiaalisessa mediassa niitä laitettiin jakoon. 



Viime keväänä eräänä sateisena päivänä heilahti lapio kerran jos toisenkin (klik Täällä), sen puuhastelun tuloksena pihalla on nyt kertakaikkis ihana saareke sekalaista seurakuntaa. On omppua ja kirsikkaa, Japaninruusukvitteniä ja karviaista. Pensaita, kesäkukkia, angervoja ja rikkaruohoja. Kivipolku joka johtaa… ei mihinkään. Mutta joka päivä siinä pitää käydä kävelemässä, koska silloin on keskellä ihanuutta <3



Riippukeinu on ihan parhaassa ilta-auringossa, syreenien katveessa. Sinne kelpaa pötkähtää tuoksuttelemaan kesää.




Ihania kesäpäiviä kaikille, nautitaan helteestä sopivasti kera hellehatun <3


keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Terassin tuunaus osa 1. valmis

Se terassin kamalanurkkaus on nyt muuttanut muotoaan eikä se enää ole kamalakaan. Eilen intomielellä otin siitä kuvia, osan räikeässä auringonpaisteessa ja osan pilvihattarapaisteessa. Siitä syystä kuvien valotukset ja värit on mitä sattuu. Mutta kyllä niistä selviää miltä terassi nyt näyttää. Vertailun vuoksi voi käydä vilkaisemassa alkutilannetta täältä Terassin tuunausta osa 1.



Ajatuksissa on ollut sen sivupöydän tekeminen tuohon grillin viereen, mutta hosumatta paras. Tuumaillaan nyt hetki tätä asetelmaa ensin. Ja tuon bistropöydänhän voi hätätilanteessa valjastaa apupöydäksi.



Grilli on oikeastaan koko päivän varjossa. Se ei haittaa, sillä metrin päässä paistaakin sitten ihan iltaan saakka. Bistroryhmän vieressä on iso varjo, kovemmilla helteillä hyväksi ja tarpeelliseksi havaittu kapistus. Pienemmällä sateella on testattu myös sateenpidätysominaisuudet, toimii siinäkin hommassa hyvin.

 

Näistä kuvista näkee hyvin miten grillaussyvennys rajaa terassia luontevammin kuin sellainen suppilomainen syvennys. Tuon puuritilän takana on tällä hetkellä pelkkiä kiviä. Alkuun ajatuksena oli että laitetaan tuonne jotain ikivihreää, vaikka sinilaakakatajaa. 


Tällä hetkellä se kuitenki on oikein hyvä noinkin, sillä ympärillä olevat vihreät riittävät antamaan tuulensuojaa ja silmänruokaa. Jos kivikko joskus alkaa vaikuttamaan liian tyhjältä niin saa sinne sitten lisättyä tarvittavia komponentteja.



Vaikka olenkin mielestäni suhteellisen impulsiivinen luonne niin on hauska huomata miten sitä on joissakin asioissa kovin hidas ja tuumivainen, niinkuin tuon apupöydän kanssa. Ensin pitää makustella ja tuumailla, hosumalla ei hyvää tule. Ehkä se ikä tekee tässäkin tehtävänsä. Tai laiskuus. Kun ei viitsisi montaa kertaa värkätä. Paitsi noiden istutusalueiden kanssa... :D


Lopuksi vielä ajankohtaista eli lupiineja. Vaikka kyseessä onkin vieraslaji niin leikkokukkana se on kyllä aivan ihana. Eilen ohimennen niityltä poimin muutaman, tänään aion tehdä täsmäiskun kotitien varteen ja haen ainakin saavillisen noita kaun/histuksia.
 

Ihanan kesäistä viikonjatkoa kaikille <3

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Etupihalla kukitaan

Taisin jo aikaisemmin mainita että tuo meidän sisääntulopiha on nykyisin tosi kiva, kooltaan se on pikkiriikkinen ja siihen on ollut suhteellisen helppo rakennella istutusalueet.


Toissavuonna tämä pieni rinnepalanen sai uuden muodon (klik Lapionvarteen hop) ja tulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Etualan valkokukkainen on mysteerikasvi, mutta sen takana on hehkuva sammalleimu joka loistaa niin varjoisana kuin aurinkoisenakin päivänä. Sinilaakakataja, niinkuin kaikki havut näköjään viihtyy meillä oikein hyvin. En ole aiemmin ollut hanhikkien ystävä, mutta nämä valkokukkaiset toimivat hyvin tässä etupihalla.


Muutama rinteessä oleva kivikkokasvi on jäänyt nimeämättä muistioon, Mies haki ne silloin penkinperustajaispäivänä naapurikaupan syysalesta hintaa 50 cnt kipale. Piti saada täytettä penkkiin. Ja täytyy sanoa että saatiin rahalle vastinetta moninkertaisesti <3


Hopeahärkki kasvaa aidan toisella puolella ojanpientareella mahtavana mattona ja tunkee väkisellä aidan alta tällekin puolelle. Antaa tulla vaan, riivitään sitten vähemmäksi jos oikein meinaa villiintyä.


Istutusalueiden rakentelua on helpottanut ennestään löytyvien havujen määrä, edelliset asukkaat olivat istuttaneet tähän etupihalle kiitettävän paljon niitä. Toki olivat aika paljon pienempiä kuusi vuotta siten kun muutettiin, mutta Miehen runsaskätinen lannoitteenannostelu on tehnyt tehtävänsä ja meillä on aika muhkeat havut nykyisin :)


Muhkeutta on tosiaan niin paljon että autokatoksen vieressä kasvavan tuijan elo alkaa olla kyseenalaista. Ainakin latvastaan saa luopua syksyllä ja voi olla että lähtee koko puu kun on kasvanut ihan seinään kiinni. Tänä vuonna ehdotinkin Miehelle välivuoden pitämistä lannoituksessa...


Ja sitten niitä kukkivia. Etupihan tuunauksessa istuteltiin myös rhodoja, alkuun vain nämä ihanuudet, tämä lajike on Royal Lilac.





Hetken toista tyhjää tuijaväliä katseltuamme totesimme, että ei sinne mitään korallikanukkaa laiteta. Rhodoja ne olla pitää niin säilyy kukkaloistossa tasapaino. Hempeämmän väriset kaunokaiset ovat Eija -nimisiä.






Ihan ensimmäiset rhodot (St. Michael) laitettiin jokunen vuosi sitten (klik Jos ihan vain muutama pensas laitetaan). Ihailtavan sitkeitä ovat koska ensimmäiset ajat ne viettivät alttiina auringolle. Nyt viereiset havut ja pensat ovat kasvaneet antamaan jonkinlaista varjoa.


Ylempi kuva otettu syksyllä 2017, alempi tänään aamupäivällä.



Tällä hetkellä on sellainen tunne että tuo etupiha saa pysyä tuommoisena. Kuitenkin itseni ja sen toisen puutarhurin tuntien siihen keksitään viimeistään muutaman vuoden kuluttua jotain uutta :D


Toistaiseksi mennään kuitenkin näillä!
Ihanaa tulevaa kesäistä viikkoa ihan kaikille <3