keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Kesäillan huumaa

Ihanaa kesäiltaa kaikkialle. Tänään illalla aivo otti pienen loman ihan työviikon keskellä kun jälkipolven kanssa pidettiin pieni peli-ilta. 


 


Pelissä mukana oli myös erinäinen määrä sääskiä elikkäs hyttysiä, suojautumiskeinot olivat eräillä sen mukaiset. Toisille riitti öttiäiskarkoite ja osa luotti siihen ettei maistu tarpeeksi hyvälle :)






Pelin virallisena valvojana toimi Severi, jonka mielestä peli oli ilmeisesti kovinkin tylsä ja tapahtumaköyhä. Huomattavasti mielenkiintoisemmaksi osottautui pihalta löytynyt maukas puruluu.




Pelikenttänä toimi aikanaan luumulaaksoksi ristitty pihapläntti. Laakso on ehkä hiukan väljä kuvaus tästä alueesta jonka koko on muutama metri sinne ja pari enemmän tänne. Mutta on siellä kuitenkin luumupuita joten ihan metsään ei nimitys ole mennyt.




Piti sitten muutama muukin kuva ottaa, kun eilisen sateen jälkeen luonto tuntuu villiintyneen sekä aidan sisä- että ulkopuolella. Taas saa hämmästellä että eletään vasta kesäkuun alkupuolta ja nyt on jo näin rehevää!!



Pihalampi erottuu vielä kasvuston keskeltä, kiitos tämänkeväisen perennojen perkauksen. Aiemmin tuossa tummien Keijunkukkien tilalla kasvoi jäätävän kokoinen jättipoimulehti joka meinasi piilottaa koko lammen katseilta. Nyt saavat poimulehdet rehottaa muualla, menivät kuin kuumille kiville kun sosiaalisessa mediassa niitä laitettiin jakoon. 



Viime keväänä eräänä sateisena päivänä heilahti lapio kerran jos toisenkin (klik Täällä), sen puuhastelun tuloksena pihalla on nyt kertakaikkis ihana saareke sekalaista seurakuntaa. On omppua ja kirsikkaa, Japaninruusukvitteniä ja karviaista. Pensaita, kesäkukkia, angervoja ja rikkaruohoja. Kivipolku joka johtaa… ei mihinkään. Mutta joka päivä siinä pitää käydä kävelemässä, koska silloin on keskellä ihanuutta <3



Riippukeinu on ihan parhaassa ilta-auringossa, syreenien katveessa. Sinne kelpaa pötkähtää tuoksuttelemaan kesää.




Ihania kesäpäiviä kaikille, nautitaan helteestä sopivasti kera hellehatun <3


keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Terassin tuunaus osa 1. valmis

Se terassin kamalanurkkaus on nyt muuttanut muotoaan eikä se enää ole kamalakaan. Eilen intomielellä otin siitä kuvia, osan räikeässä auringonpaisteessa ja osan pilvihattarapaisteessa. Siitä syystä kuvien valotukset ja värit on mitä sattuu. Mutta kyllä niistä selviää miltä terassi nyt näyttää. Vertailun vuoksi voi käydä vilkaisemassa alkutilannetta täältä Terassin tuunausta osa 1.



Ajatuksissa on ollut sen sivupöydän tekeminen tuohon grillin viereen, mutta hosumatta paras. Tuumaillaan nyt hetki tätä asetelmaa ensin. Ja tuon bistropöydänhän voi hätätilanteessa valjastaa apupöydäksi.



Grilli on oikeastaan koko päivän varjossa. Se ei haittaa, sillä metrin päässä paistaakin sitten ihan iltaan saakka. Bistroryhmän vieressä on iso varjo, kovemmilla helteillä hyväksi ja tarpeelliseksi havaittu kapistus. Pienemmällä sateella on testattu myös sateenpidätysominaisuudet, toimii siinäkin hommassa hyvin.

 

Näistä kuvista näkee hyvin miten grillaussyvennys rajaa terassia luontevammin kuin sellainen suppilomainen syvennys. Tuon puuritilän takana on tällä hetkellä pelkkiä kiviä. Alkuun ajatuksena oli että laitetaan tuonne jotain ikivihreää, vaikka sinilaakakatajaa. 


Tällä hetkellä se kuitenki on oikein hyvä noinkin, sillä ympärillä olevat vihreät riittävät antamaan tuulensuojaa ja silmänruokaa. Jos kivikko joskus alkaa vaikuttamaan liian tyhjältä niin saa sinne sitten lisättyä tarvittavia komponentteja.



Vaikka olenkin mielestäni suhteellisen impulsiivinen luonne niin on hauska huomata miten sitä on joissakin asioissa kovin hidas ja tuumivainen, niinkuin tuon apupöydän kanssa. Ensin pitää makustella ja tuumailla, hosumalla ei hyvää tule. Ehkä se ikä tekee tässäkin tehtävänsä. Tai laiskuus. Kun ei viitsisi montaa kertaa värkätä. Paitsi noiden istutusalueiden kanssa... :D


Lopuksi vielä ajankohtaista eli lupiineja. Vaikka kyseessä onkin vieraslaji niin leikkokukkana se on kyllä aivan ihana. Eilen ohimennen niityltä poimin muutaman, tänään aion tehdä täsmäiskun kotitien varteen ja haen ainakin saavillisen noita kaun/histuksia.
 

Ihanan kesäistä viikonjatkoa kaikille <3

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Etupihalla kukitaan

Taisin jo aikaisemmin mainita että tuo meidän sisääntulopiha on nykyisin tosi kiva, kooltaan se on pikkiriikkinen ja siihen on ollut suhteellisen helppo rakennella istutusalueet.


Toissavuonna tämä pieni rinnepalanen sai uuden muodon (klik Lapionvarteen hop) ja tulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Etualan valkokukkainen on mysteerikasvi, mutta sen takana on hehkuva sammalleimu joka loistaa niin varjoisana kuin aurinkoisenakin päivänä. Sinilaakakataja, niinkuin kaikki havut näköjään viihtyy meillä oikein hyvin. En ole aiemmin ollut hanhikkien ystävä, mutta nämä valkokukkaiset toimivat hyvin tässä etupihalla.


Muutama rinteessä oleva kivikkokasvi on jäänyt nimeämättä muistioon, Mies haki ne silloin penkinperustajaispäivänä naapurikaupan syysalesta hintaa 50 cnt kipale. Piti saada täytettä penkkiin. Ja täytyy sanoa että saatiin rahalle vastinetta moninkertaisesti <3


Hopeahärkki kasvaa aidan toisella puolella ojanpientareella mahtavana mattona ja tunkee väkisellä aidan alta tällekin puolelle. Antaa tulla vaan, riivitään sitten vähemmäksi jos oikein meinaa villiintyä.


Istutusalueiden rakentelua on helpottanut ennestään löytyvien havujen määrä, edelliset asukkaat olivat istuttaneet tähän etupihalle kiitettävän paljon niitä. Toki olivat aika paljon pienempiä kuusi vuotta siten kun muutettiin, mutta Miehen runsaskätinen lannoitteenannostelu on tehnyt tehtävänsä ja meillä on aika muhkeat havut nykyisin :)


Muhkeutta on tosiaan niin paljon että autokatoksen vieressä kasvavan tuijan elo alkaa olla kyseenalaista. Ainakin latvastaan saa luopua syksyllä ja voi olla että lähtee koko puu kun on kasvanut ihan seinään kiinni. Tänä vuonna ehdotinkin Miehelle välivuoden pitämistä lannoituksessa...


Ja sitten niitä kukkivia. Etupihan tuunauksessa istuteltiin myös rhodoja, alkuun vain nämä ihanuudet, tämä lajike on Royal Lilac.





Hetken toista tyhjää tuijaväliä katseltuamme totesimme, että ei sinne mitään korallikanukkaa laiteta. Rhodoja ne olla pitää niin säilyy kukkaloistossa tasapaino. Hempeämmän väriset kaunokaiset ovat Eija -nimisiä.






Ihan ensimmäiset rhodot (St. Michael) laitettiin jokunen vuosi sitten (klik Jos ihan vain muutama pensas laitetaan). Ihailtavan sitkeitä ovat koska ensimmäiset ajat ne viettivät alttiina auringolle. Nyt viereiset havut ja pensat ovat kasvaneet antamaan jonkinlaista varjoa.


Ylempi kuva otettu syksyllä 2017, alempi tänään aamupäivällä.



Tällä hetkellä on sellainen tunne että tuo etupiha saa pysyä tuommoisena. Kuitenkin itseni ja sen toisen puutarhurin tuntien siihen keksitään viimeistään muutaman vuoden kuluttua jotain uutta :D


Toistaiseksi mennään kuitenkin näillä!
Ihanaa tulevaa kesäistä viikkoa ihan kaikille <3

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Inspiraation iskiessä se on ihan sama sataako vai paistaako

Eilen illalla sateli sopivan hissukseen, sää oli ihan täydellisen sopiva pihahommiin koska niin paljon oli uusia ajatuksia siitä mitä siirretään ja mihin ja minne laitetaan ne uudet taimet ja mihin laitetaan kuunliljat tuija-aidanteen vierestä ja ja ja... ei muuta kuin sadetakit niskaan ja kaivamaan.


Via Dolorosan penkin päässä on kasvanut monen monta vuotta omenapuu, lempinimeltään Kräki. Se on kasvattanut hontelomasia oksia joka vuosi vaikka ja kuinka paljon. Kukkia on ollut vissiin muutama ja omppuja ei yhtään.


Eilen sille koitti sitten sadetakkimiehen kaamea kosto, lapio vain vilahti ja loppu onkin historiaa.


Okei, hiukan piti työstää ennenkuin läks, mutta lopulta Kräki siirtyi ajasta ikuisuuteen eli pihalta niitylle. Pääsee hakkeeksi mokoma, jotain hyötyä siitäkin lopulta on. Puun paikalle ei uutta puuta laiteta, taitaa viereisen tammen juurten imuteho ja lehvästön varjostus olla liikaa puuvartisille. Niinpä tilalle laitettiin kotkansiipisaniainen ja penkkiä levitettiin muutaman ruohotupsun verran.


Tässä uuden muodon ja lisäkasvuston saanut penkki tänään aamulla kuvattuna. Kuvauskeli oli parempi kuin eilen, sateella tulee kummallisen tuhnuja kuvia.


Ja tässä uusin puutarha-apulainen suorittaa laadunvalvontaa. Hyväksi vissiin havaittiin koska yhtään istutusta ei ylöskaivettu.


Penkkiin siirretyt heinät kaivettiin ylös niittypenkistä. Jostakin syystä eivät tykänneet siellä kasvaa, pari tupasta oli ihan kokonaan kuivahtaneet eikä vihreää näkynyt yhtään. Suurin osa oli kuitenkin vielä henkitoreissaan, toivottavasti virkistyvät ja alkavat uuden muhkeamman elon tuossa uudessa penkissä.


Emännän kaivuunäyte, pysyy se lapio näissäkin käsissä vaikka useinmiten saan hoitaa ihan ne työnjohdolliset tehtävät näissä kaiveluhommissa :D


Sitten hiukan perinteistä suunnittelutyötä, eli puutarhaletkulla penkin uudet rajat ja kasvit suurinpiirtein paikoilleen.


Piti vielä tänään aamulla käydä ottamassa uudet kuvat kun vettä oli ilmassa hiukan vähemmän.


Osa penkin perennoista saa jäädä paikoilleen, mutta osa muuttaa osoitetta tilalle tulevien karviaisten, japaninruusukvittenien, jaloangervojen ja täytepensaiden eli angervojen tieltä. Saa nähdä mitä tästä sitten lopulta tulee, hakusessa on lättänän penkin sijaan erilaisia muotoja ja värejä.


Se ei inspiraatio katso aikaa, paikkaa eikä sääenustetta. Eli sateen sattuessa sateessa! Ihanaa viikoloppua kaikille <3

torstai 4. kesäkuuta 2020

Se on menoa kun vauhtiin päästään

Otsikko kuvailee sekä kesän etenemistä että puutarhaprojektien laajentumista enemmän kuin hyvin. Kuten niin monta kertaa ennenkin tuppaa nälkä kasvamaan syödessä. Ensin tuli tuon allaolevassa kuvassa olevan epämääräisen terassinnurkkauksen tuunaus (klik Terassin tuunausta osa 1.) ja nyt on suunnitelmissa niittypenkin (klik Ihanampi kuin ikina-osasin kuvitellakaan) mylläys ja parin muun nurkkauksen uudelleenorganisointi. Kuka sitä nyt kesää jakasaisi vain olla öllöttää, pieni puuhailu pitää mielen ja kropan virkeänä. 



Tässä pieni silmäys uuden ilmeen saaneeseen terassinurkkaukseen. Viimeinen silaus puuttuu (edelleen) ja lisää kuvia laajemmalla silmäyksellä jahka tuunaukset on tehty loppuun. Pieni mökki rakentui rumilusmaisen sähköjakorasian päälle. Siihen voisi vielä tehdä oven ja tikkaat ja savupiipun ja...

Kesäkukkien suhteen olen semmoinen hiukan hitaastisyttyvä ja enemmän perinteitä noudattava. Bataatteja kuitenkin ihastelin kuvissa jo muutama vuosi sitten ja nyt vihdoin sellaisia laitoin itsellekin.





Kesän etenemisen näkee parhaiten allaspenkin ympäristöstä. Kaksi viikkoa sitten ajattelin että jo on rääpäleitä eikä noista millään tule sellaista rehevää kasvustoa niinkuin aikaisempina vuosina. Just juu.




Viime keväänä muodonmuutoksen kokenut terassin kulmapenkki ihastuttaa aina vain. Kallionauhus viihtyy meillä ilmeisen hyvin, uusia alkuja on noin miljuuna joista osa on kaivettu purkkeihin ja osa kokenut karun kohtalon niityn jämämaakasassa.

Nuorimmasta puutarha-apulaisesta saa harvoin teräviä kuvia, senverran puuhakas pikkuneiti on hän. Mummokoiraa ujostutti ja vain kuonon antoi kuvattavaksi <3


Yritin tarkentaa puskakaivelijaan, tuloksena kauttaaltaan epäselvä kuva. Mutta tarkoitus varmaan tulee selväksi :D


Tätä kirjoitellessani rhodot ovat jo avanneet ison osan nupuista, jahka ilma tuosta kirkastuu käyn nappaamassa tuoreemmat kuvat upeista kukista. Mutta viikko sitten oli kauneus siis tässä muodossa.



Pihalammen reunalta häädön saanut pälvikaljuinen riippapaju sai vielä jatkoaikaa etupihan tuijan katveessa. Katsotaan miten se tuossa pärjää, siirron vuoksi en leikannut tänä keväänä oksia ja ei tuonne laelle nytkään kovin tuuheaa kasvustoa tule. Mutta ensi keväänä voisi tehdä ronskimman leikkauksen, josko se innostaisi puskemaan kasvua myös ylöspäin. Jos ei, niin se on sitten varmaan lopulliset heipat moiselle kräkille.


Etupihan sisääntulo on muotoutunut ihastuttavaksi vaikka itse sanonkin. Näistä kuvista sellainen kivan rauhaisa metsäinen tunnelma ei välity oikein kunnolla. Pitäisi ottaa varmaan hiukan isompia yleiskuvia.





 Kukkapaljous on nyt valloillaan, marjaomenapensas ja omenapuut antavat ihan parastaan.




Idänvirpiangervo on hiukan himmaillut ja alkaa näyttämään loistonsa vasta nyt. Sen muutenkin kauniisti kaartuvat okasat ovat hiukean kauniit nyt kun ne ovat täynnä valkoisia kukkia.


Ilmoja pitelee, voisi sanoa. Sisällä ollaan vain ne pakolliset, aika kuluu muuten sujuvasti pitkin pihaa tepastellessa <3 Ihanaa loppuviikkoa ihan jokaiselle!