Perinteiden joulu(pöytä)

Kun ikää karttuu niin perinteet tuntuvat aina vain tärkeämmiltä ja arvokkaammilta. Lapsuuden jouluissa tunnelma tiivistyi lahjojen odotukseen, joulupöydässäkään ei malttanut istua kauaa ja aikuisia piti hoputtaa syömään nopeammin jotta päästäisiin lahjoja jakamaan.

Kun omat lapset olivat pieniä nousivat joulun perinteet taas uudelle tasolle. Olisi ehkä haluttanut viipyillä erilaisten hetkien parissa pidempäänkin, mutta lapsiperheen joulunvalmistelupuuhat ja lasten kuumeinen pukin ja joulahjojen odotus kiidätti hetkestä toiseen.

Nyt kun lapset ovat jo isoja on aikaa pysähtyä. Ja tehdä joulua niiden meille tärkeiden vanhojen perinteiden mukaan, ajan kanssa. Laulaa kauneimpia joululauluja, kuunnella joulurauhanjulistusta, nauttia joulukahvit, viedä kynttilät hautausmaalle, syödä hyvin. Olla yhdessä rakkaiden kanssa, antaa aikaa toisille.

Koska elämme uusperheen elämää luomme myös koko ajan uusia perinteitä, niitä meidän näköisiä. Parisen vuotta sitten perheen nuorimies taitteli jouluservetit. Teki jokaiselle erilaisen. Ja sen vuoksi meillä on tänäkin vuonna sitten jokaisen lautasella erilainen luomus.

Jouluateria rakennetaan myös perinteitä kunnioittaen, kuitenkin omalla näkemyksellä ja maulla. Koska Mies on meillä keittiövastaava huolehtii hän valmisteluista ja ruuan esillepanosta, minulle jää pöydän koristelu ja muu yleinen häärääminen.

Keitettyjä perunoita ei ole enää muutamaan vuoteen meillä nähty, eikä kukaan ole perään kysellyt. Sen sijaan konjakkimarinoidut luumut tai lime-inkiväärimarinoitu lohi ovat tulleet jäädäkseen, aivan mielettömän hyviä molemmat. Muuten perinteiset laatikot ja rosolli ovat ja pysyvät, samoin graavisiika ja -lohi.

Mitään lihoja ei paisteta itse, vaan ystävän kautta hakittu valmis savustettu kalkkunarulla nousee pääosaan ja kinkku ostetaan kaupasta valmiiksi siivutettuna. Yritämme myös pitää määrät kohtuullisina koska meitä jää tänne rääppeitä syömään tasan kaksi aikuista joulupäivästä eteenpäin. Ei maistu sama ruoka kovin montaa päivää peräkkäin, olkoonkin kuinka hyvää vain...

Joku voisi todeta että vihersalaatti ei kuulu joulupöytään, mutta yritämme sellaistakin tarjota joka vuosi. Hiukan kun vaihtelee ainesosia ja virittelee ulkonäköä niin maistuu se tuorekin tarjottava pöytäseurueelle.

Jälkiruuasta ei valitettavasti ole kuvaa, perinteitä kunnioittaen söin itseni aivan ähkyyn enkä ruuan jälkeen ollut enää toimintakykyinen. Ei  siis tullut edes mieleen ottaa kuvaa mausteisesta puolukkapiirakasta.

Laitankin jälkkärin sijaan kuva tämän vuoden piparkakkutalosta. Sekin on meille viimeisten vuosien aikana kotiutunut jouluperinne, tänä vuonna toteutuksesta vastasivat Mies ja Nuori Neiti. Ja jälki on sen mukaista, talosta tuli todella kaunis ja tunnelmallinen.

Ihana kiireettömyys ja joulurauha jatkuu, tiedossa on piiiiitkä kävelylenkki Miehen ja karvakorvien kanssa. Ja sitten sauna ja pyjamat jo iltapäivällä ja vaikka hyvä leffa. Tai kirja. Tai sukankudin. Ja perinteitä kunnioittaen tänäänkin syödään niin että napa naukuu :D

Ihanaa ja tunnelmallista joulua!

Joulukuusi on koristeltu, päästettiin Nuoren Neidin kanssa luovuus valloilleen ja laitettiin kuuseen kaikki mitä laatikoista löytyy. Severi päätti osallistua toimintaan heti kun malttoi tulla ulkoa lumesta möyrimästä :D

Meidän huushollissa Harry Potter on melkein kuin perheenjäsen, sen verran kauan on Pottermaailmassa liikuttu sekä kirjoissa että elokuvissa. Harry itse on lumisadepallossa takanreunuksella, mutta Hedvigillä on paikka kuusessa.

Koristeita on tosiaan laidasta laitaan. Jäiset elementit sopivat myös taloon sisälle näin joulun aikaan.

Palloja on paljon. Tosi paljon. Ei kuitenkaan ihan niin paljoa kuin Kukkaiselämää Sadun kuusessa jossa on kolmisensataa palloa. Aika hurja määrä.

Joulun tähdet tuikkivat valoissa, tontut katselevat hyllyn päällä maailmanmenoa (tai ainakin olohuoneen) ja olkipukit ovat paraatipaikalla vartioimassa talonväen elämää.

Puurokattila porisee hellalla ja kohta nappaan toisen karvanopista hihnanpäähän aamukävelylle. Kirpakka pakkasaamu kutsuu ulkoilemaan.

Joulun tunnelma on saapunut tupaan ja sydämeen, Villiviinin viemää haluaakin toivottaa ihan jokaiselle oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua <3

4. adventtisunnuntai ja talven ihmemaa

Ihanaa aatonaattoa ja neljättä adventtisunnuntaita. Jouluinen tunnelma on vallannut talon ja sekä isot että melkein isot ihmiset ovat pienoisen joulujännityksen vallassa.

Tänään on siis neljäs adventtisunnuntai ja aika sytyttää viimeinenkin kynttilä. Mietin aamulla hetken että missä ottaisin kuvan tämän päivän kynttilänelikosta, keittiön pöytä alkaa olla jo niin kuvattu... Ikkunasta ulos vilkaistuani ei tarvinnut enää pohtia. 

Luonto on antanut parastaan näin joulun alla, maa on saanut lumipeitteen ja ulkona on ihanan kirpakka pakkassää. Oikea talven ihmemaa.

Puutarha on kaunis ja hiljainen, tunnelma on pysähtyneen rauhallinen. Olisin voinut ihastella kynttilänelikkoa ja lumista puutarhaa vaikka kuinka kauan, mutta nenänpäätä alkoi nipistellä ja kipitin takaisin sisälle. Adventtikynttilät jätin ulos, ne olivat niin kauniit tuolla lumen keskellä.

Ja sitten siihen adventtiperinteiden taustojen selvittelyyn, tietolähteeni internet tietää kertoa että 4. adventtisunnuntai on  omistettu viimeisillään raskaana olevalle Marialle ja neljäs kynttilä on rakkauden kynttilä.

Kovin on hyvä syy sytyttää kynttilä <3

Lämpöä ja valoa kaikille teille, olkoon joulunne juuri teille sopiva <3

3. adventtisunnuntai

Lapsuuden joulukuu kului hitaasti, tuntui että joulu ei tule koskaan. Nykyisin ihmettelen, mihin se aika menee niin hurjaa vauhtia. Touhuttavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta aikaa niin vähän.

Oikeastihan se kiire on itse tehtyä, pitäisi muka siivota ja touhuta ja väkertää ja leipoa ja laittaa... vähemmästäkin iskee joulustressi. Tänään otinkin hidastuksen joulutohinaan ja vietin päivää ystävien ja perheen kesken. Toki pakolliset ruuat ja koirien touhuilut hoidin, mutta muuten annoin puuhien olla.

Viime sunnuntainahan aloin pohtimaan adventtikynttilöiden sytyttämisen taustaa ja kaivelin hiukan tietoa tästä perinteestä. Wikipedia tiesi tänään kertoa, että 3. adventtikynttilä on joulurauhan tunnus. Sopii paremmin kuin hyvin siihen mitä itse kaipaan joululta. Rauhoittumista, aikaa rakkaiden kanssa, leppeää ja lupsakkaa oleilua. Tänään oli siis juuri oikea aika jättää kiire ja touhu ja keskittyä tärkeimpää, rakkaisiin ihmisiin.

Ja muistetaan sitten vielä Marttojen tärkein jouluohje: siivoa kaappi vain jos aiot viettää joulun siellä <3

Ihanat valot pimeässä

Kävin koiran kanssa nautiskelemassa kirpakassa illasta kävelylenkillä. Oli aivan ihana katsella pihojen valaistuksia, selkeästi ihmiset ovat ottaneet kausivalo -sanan omakseen. Monet pihapiireistä olivat melkein kuin satumaailmasta tällaisena kuulaana iltana, kun valot kerrankin loistivat ja kimmelsivät pikkupakkasessa.

On se tuo meidänkin sisääntulopolku aika kutsuvan näköinen, tervetuloa vaan käymään :)

Koska en viitsi kuvailla toisten kotipihoja otin sitten kännykällä pari räpsäisyä omalta pihalta. Kuvien laatu on ihan kamala mutta toivottavasti tunnelma välittyy silti kuvista.

Pergolaan viriteltiin kattovalot tämän syksyn uutuutena, vielä ei olla istuttu tähtitaivaan alla mutta eiköhän sekin hetki koita kun vilttiin kääriytyneenä ryystetään kaakaota tuolla pöydän äärellä. Tuolitkin on jätetty nojailemaan pöytää vasten jos vielä käyttöä olisi.

Toivottavasti tänne eteläänkin saataisiin lunta ja valkea joulu. Sitä odotellessa nautiskellaan ihanista valoista pimeässä <3

Miksi näitä kynttilöitä oikein sytytellään?

Tänään sytytimme toisen adventtikynttilän tuomaan hieman lisää valoa tähän vesisateiseen ja kieltämättä aika mustaan joulunalusaikaan.

En ole mitenkään hengellinen ihminen enkä osaa selittää ihan lonkalta kirkkovuoden eri tapahtumien taustoja tai historiaa. Pidän kuitenkin perinteistä ja siksi päätinkin kaivella esille tietoa adventtiajasta (ihan Wikipediasta) ja siitä miksi noita kynttilöitä sytytämme.

Adventtiaika alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista ja päättyy jouluaattoon. Se on valmistautumista joulunajan kirkolliseen juhlakauteen ja sen huipentumaan, Vapahtajan tulemiseen. Ensimmäinen adventtikynttilä symboloi tuota odotusta. Lisäksi Wikipedia tiesi kertoa, että adventtikynttilöiden sytyttäminen on lähtöisin Saksasta, kuten adventtitähden ripustaminenkin ikkunaan.

Toisen adventtisunnuntain, kunnian adventin aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla eli ns. toinen tuleminen. Toinen kynttilä on siis jouluilon sytyttäjä.

Jatkan taustojen kaivelua sunnuntai kerrallaan, joten lisää aiheesta sitten viikon kuluttua, kolmantena adventtisunnuntaina.

Valoa, iloa  ja lämpöä teille kaikille joulunodotukseen <3

Hyvää Itsenäisyyspäivää 2018!

Tämä on se päivä vuodesta, jolloin suomalaisuus ja itsenäisyys ovat ajatuksissa heti aamusta lähtien. Meillä päivää vietetään rauhallisissa merkeissä, käymme metsässä koirien kanssa samoilemassa ja nauttimassa luonnon rauhasta. Yhteinen ateria ja linnanjuhlat kuuluvat myös asiaan, niitä seurataan silmä tarkkana kotisohvalta monen silmäparin voimin.

Päivän tunnelmat tiivistyvät kuitenkin siihen hetkeen, jolloin sytytämme sinivalkoiset kynttilät. Kiitollisuudella ajattelemme niitä menneitä sukupolvia jotka ovat mahdollistaneet meille elämän itsenäisessä, vapaassa Suomessa.

Villiviinin viemää haluaakin toivottaa kaikille oikein hyvää ja tunnelmallista Itsenäisyyspäivää! Olkoon se jokaiselle juuri sellainen omannäköinen ja omantuntuinen <3

Ensimmäisen adventin askareet

Niin se vain saapui, joulukuu. Ja ensimmäinen adventti. Päätin tänäkin vuonna rakennella adventtikynttilöille omannäköiseni "kynttelikön". Aika kiva siitä tulikin, ja yhtä sekava kun tekijänsäkin ;)

Osa tarvikkeista oli säästössä viime vuodelta. Adventtisunnuntaiden määrähän pysyy vakiona vuodesta toiseen, joten mm. numerolaput ovat hyvinkin uusiokäytettäviä.

Kaipasin koristeluun hiukan väriä ja olin haikaillut kuivattujen appelsiinisiivujen perään. En ollut itse saanut aikaiseksi kuivattaa appelsiinisiivuja, onneksi löysin paikallisesta kauppakeskuksesta kuivattuja verigreipin siivuja. Niiden väri on aivan huikaisevan hieno varsinkin kynttilöiden loisteessa.

Kanelitankojakin halusin koristeeksi, ne ovat niin kauniin kippuraisia ja tuoksuvat ehdottomasti myös joululle.

Kuusenhavuista ajattelin tehdä kynttiläpurkeille pedin. Ettei ole niin paljaan näköinen sitten tuo adventtikynttelikkö. No, kuten huomasitte jo ensimmäisestä kuvasta niin ei ole pelkoa paljaudesta. Tavaraa on niin runsaasti että hyvä kun tuohon sinkkitarjottimelle mahtuivat :D

Viime vuonnakin adventtikynttilät olivat tavallisia lyhtykynttilöitä lasipurkeissa. Purkkeja olen säästellyt vuosien varrella erinäisen määrän, enkä suotta...

Sitten vain kieputtamaan narua lasipurkin ympärille, koristeet kiinni narulla ja kynttilät kyytiin. Paitsi että olin innoissani unohtanut kuivatut greippisiivut. Pieni purkuoperaatio, uusi kasaus ja  näin tuli valmista.

Päätin samalla askartelulla tehdä myös neilikka-appesiineja tuomaan joulun tunnelmaa. Nyt niiden tuoksu täyttää koko keittiön ja leviää pikkuhiljaa ympäri taloa. Nuuh <3

 Ja tässä vielä Dana-prinsessan ohje joulustressiin: älä stressaa!

Oikein ihanaa 1. adventtisunnuntain iltaa ja tunnelmallista tulevaan viikkoa <3

Kerrankin ajoissa!

Se on taas se aika vuodesta kun Mies hyppii tasajalkaa ja kyselee että 'Koska, koska, koska aletaan askartelemaan joulukortteja?' Ilman tuota intoa jäisi korttituotanto tässä huushollissa kovin valjuksi ja veikkaanpa että ostokorteilla mentäisiin, minä kun en varsinaisesti ole mikään askartelija/pipertelijä.

Mutta, koska toinen meistä kuitenkin tuntee palavaa tarvetta osoittaa luovuutta askartelun saralla kerran vuodessa, niin eikun tuumasta toimeen ja korttipaja pystyyn.

Osa tarvikkeista kaivettiin kaapin kätköistä ja osa oli eilen mutu-tuntumalla hankittuja, kuten meillä niin usein muutenkin tehdään. Inspiroidaan matkan varrella ja katsotaan sitten mitä tuli hankittua ja miltä lopputulos näyttää :)

Muutama prototyyppi 

Yksi olennainen osa korttipajalla työskentelyä on oikeanlainen tunnelma. Siihen virittäydytään parhaiten kynttilöiden, glögin ja pipareiden avulla. Jostakin syystä unohdimme tänä vuonna joulumusiikin, mutta onneksi sitä ehtii vielä kuunnella kuukauden päivät ennen h-hetkeä.

 

Korttitonttu työssään :)

Kunnon työvälineet tuovat helpotusta aherrukseen, tänä vuonna hankittiin uusi paperileikkuri, ei mitään kiinanihmettä vaan ihan Fiskarsin peli. Hyvin viilteli.

Toinen Miehen kiittelemä (ja Miehen hankkima) työkalu oli liimapyssy. Jostain syystä sellainen välttämättömyystarvike on puuttunut taloudesta tähän asti mutta onneksi tuo puute on nyt korjattu.

Ja sitten kuvaa lopputuloksesta. Kaamea sotku ja paljon kortteja. Tänä vuonna korttipajan tuotantolinajalla oli liinattu Miehen korttiosasto (Lean-ajattelu on johtamisfilosofia, joka keskittyy tuottamattoman toiminnan poistamiseen -Wikipedia-)

Kyseinen ajattelumalli ei ollut vielä yltänyt minun korttilinjastolleni. Sen vuoksi minulla on seitsemän valmista korttia ja miehellä 70 (puolustukseksi sanon vielä sen, että vietin ostosreissulla muutaman tunnin ja sen ajan Mies käytti tehokkaasti hyväkseen).

Osaatko yhtään arvata mitkä kortit ovat miltäkin linjastolta!

Mutta ehditään ne minunkin kortit saamaan ajoissa valmiiksi, kun näin hyvissä ajoin aloitettiin!