Villiviinin viemää
Tarinoita ja haaveita, puutarhanhoitoa ja kotoilua. Höysteenä sisustusta ja käsitöitä ja kuorrutteena koirankarvoja. Usein enemmän intoa kuin taitoa, mutta se ei tahtia haittaa. Elämä on täynnä keskeneräisiä projekteja, jotka toivottavasti eivät valmistu liian pian. Sillä aina on aikaa istuttaa vielä yksi puu...
sunnuntai 15. toukokuuta 2022
Pikkupiha etenee pikkuhiljaa
tiistai 10. toukokuuta 2022
Ylläripensas kalliopolulla
tiistai 3. toukokuuta 2022
Uusi piha, uudet kujeet
Hyvää toukokuun alkua kaikelle kansalle. Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on vettä virrannut purosissa ja jokiuomissa. Elämä ei aina mene sen pitkänajan suunnitelman mukaan ja nyt elelläänkin enemmän silleen päivä ja kesä kerrallaan. Ikiomaa pihaa ei ole, pikkiriikkinen vuokra-asunnon piha sensijaan löytyy ja lupa möyhiä siellä. Ja siinäpä sitten onkin oiva syy saattaa blogi ajantasalle ja jatkaa pihapäiväkirjan pitämistä.
Pikkuisen tuossa vappuviikonloppuna jo tuuskasin pihalla, ei voinut vastustaa vaikka kelit ei ihan vielä ole parhaimmillaan. Multakaupoilla piti käydä ja sen verran heltisi kukkaronnyöri että ostin kolme säleillövilliviiniä, eihän tällä blogin nimellä muuten mitään virkaa olisi. Paikat on katsottuna mutta kuopat kaivamatta, jospa sitä ensi viikonloppuna sitten.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2021
Kesäillan huumaa
Ihanaa kesäiltaa kaikkialle. Tänään illalla aivo otti pienen loman ihan työviikon keskellä kun jälkipolven kanssa pidettiin pieni peli-ilta.
Pihalampi erottuu vielä kasvuston keskeltä, kiitos tämänkeväisen perennojen perkauksen. Aiemmin tuossa tummien Keijunkukkien tilalla kasvoi jäätävän kokoinen jättipoimulehti joka meinasi piilottaa koko lammen katseilta. Nyt saavat poimulehdet rehottaa muualla, menivät kuin kuumille kiville kun sosiaalisessa mediassa niitä laitettiin jakoon.
Viime keväänä eräänä sateisena päivänä heilahti lapio kerran jos toisenkin (klik Täällä), sen puuhastelun tuloksena pihalla on nyt kertakaikkis ihana saareke sekalaista seurakuntaa. On omppua ja kirsikkaa, Japaninruusukvitteniä ja karviaista. Pensaita, kesäkukkia, angervoja ja rikkaruohoja. Kivipolku joka johtaa… ei mihinkään. Mutta joka päivä siinä pitää käydä kävelemässä, koska silloin on keskellä ihanuutta <3
Riippukeinu on ihan parhaassa ilta-auringossa, syreenien katveessa. Sinne kelpaa pötkähtää tuoksuttelemaan kesää.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2020
Terassin tuunaus osa 1. valmis
Ajatuksissa on ollut sen sivupöydän tekeminen tuohon grillin viereen, mutta hosumatta paras. Tuumaillaan nyt hetki tätä asetelmaa ensin. Ja tuon bistropöydänhän voi hätätilanteessa valjastaa apupöydäksi.
Grilli on oikeastaan koko päivän varjossa. Se ei haittaa, sillä metrin päässä paistaakin sitten ihan iltaan saakka. Bistroryhmän vieressä on iso varjo, kovemmilla helteillä hyväksi ja tarpeelliseksi havaittu kapistus. Pienemmällä sateella on testattu myös sateenpidätysominaisuudet, toimii siinäkin hommassa hyvin.
Tällä hetkellä se kuitenki on oikein hyvä noinkin, sillä ympärillä olevat vihreät riittävät antamaan tuulensuojaa ja silmänruokaa. Jos kivikko joskus alkaa vaikuttamaan liian tyhjältä niin saa sinne sitten lisättyä tarvittavia komponentteja.
Vaikka olenkin mielestäni suhteellisen impulsiivinen luonne niin on hauska huomata miten sitä on joissakin asioissa kovin hidas ja tuumivainen, niinkuin tuon apupöydän kanssa. Ensin pitää makustella ja tuumailla, hosumalla ei hyvää tule. Ehkä se ikä tekee tässäkin tehtävänsä. Tai laiskuus. Kun ei viitsisi montaa kertaa värkätä. Paitsi noiden istutusalueiden kanssa... :D
Lopuksi vielä ajankohtaista eli lupiineja. Vaikka kyseessä onkin vieraslaji niin leikkokukkana se on kyllä aivan ihana. Eilen ohimennen niityltä poimin muutaman, tänään aion tehdä täsmäiskun kotitien varteen ja haen ainakin saavillisen noita kaun/histuksia.
Ihanan kesäistä viikonjatkoa kaikille <3
sunnuntai 7. kesäkuuta 2020
Etupihalla kukitaan
Toissavuonna tämä pieni rinnepalanen sai uuden muodon (klik Lapionvarteen hop) ja tulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Etualan valkokukkainen on mysteerikasvi, mutta sen takana on hehkuva sammalleimu joka loistaa niin varjoisana kuin aurinkoisenakin päivänä. Sinilaakakataja, niinkuin kaikki havut näköjään viihtyy meillä oikein hyvin. En ole aiemmin ollut hanhikkien ystävä, mutta nämä valkokukkaiset toimivat hyvin tässä etupihalla.
Muutama rinteessä oleva kivikkokasvi on jäänyt nimeämättä muistioon, Mies haki ne silloin penkinperustajaispäivänä naapurikaupan syysalesta hintaa 50 cnt kipale. Piti saada täytettä penkkiin. Ja täytyy sanoa että saatiin rahalle vastinetta moninkertaisesti <3
Hopeahärkki kasvaa aidan toisella puolella ojanpientareella mahtavana mattona ja tunkee väkisellä aidan alta tällekin puolelle. Antaa tulla vaan, riivitään sitten vähemmäksi jos oikein meinaa villiintyä.
Istutusalueiden rakentelua on helpottanut ennestään löytyvien havujen määrä, edelliset asukkaat olivat istuttaneet tähän etupihalle kiitettävän paljon niitä. Toki olivat aika paljon pienempiä kuusi vuotta siten kun muutettiin, mutta Miehen runsaskätinen lannoitteenannostelu on tehnyt tehtävänsä ja meillä on aika muhkeat havut nykyisin :)
Muhkeutta on tosiaan niin paljon että autokatoksen vieressä kasvavan tuijan elo alkaa olla kyseenalaista. Ainakin latvastaan saa luopua syksyllä ja voi olla että lähtee koko puu kun on kasvanut ihan seinään kiinni. Tänä vuonna ehdotinkin Miehelle välivuoden pitämistä lannoituksessa...
Ja sitten niitä kukkivia. Etupihan tuunauksessa istuteltiin myös rhodoja, alkuun vain nämä ihanuudet, tämä lajike on Royal Lilac.
Hetken toista tyhjää tuijaväliä katseltuamme totesimme, että ei sinne mitään korallikanukkaa laiteta. Rhodoja ne olla pitää niin säilyy kukkaloistossa tasapaino. Hempeämmän väriset kaunokaiset ovat Eija -nimisiä.
Ylempi kuva otettu syksyllä 2017, alempi tänään aamupäivällä.
Tällä hetkellä on sellainen tunne että tuo etupiha saa pysyä tuommoisena. Kuitenkin itseni ja sen toisen puutarhurin tuntien siihen keksitään viimeistään muutaman vuoden kuluttua jotain uutta :D
Ihanaa tulevaa kesäistä viikkoa ihan kaikille <3