sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Gluteenittomat munkit, nam!

Vapun lähestyessä sääkin muuttui sateiseksi joten pihapuuhastelut vaihtuivat munkinpaistamiseksi.




Mies löysi muutama vuosi sitten gluteenittomien munkkien reseptin, jossa yksi vinkki onnistumiseen oli vesihöyrynostatus uunissa. Reseptiä ei otettu talteen, mutta joka vuosi on kaivettu internetin syövereistä joku hyvältä vaikuttava gluteenittomien munkkien resepti ja maukkaita munkkeja on tullut kaikilla ohjeilla.

Taikina saa yleensäkin gluteenittomassa leivonnassa jäädä käsiin tarttuvaksi, silloin se jaksaa nousta ja tekeleistä tulee ilmavia ja kuohkeita.




Jauhotetulla alustalla pyöritettiin taikina pötköksi ja leikattiin sopiviksi paloiksi. Jauhotetuilla käsillä palleroiksi pyörittely ja sitten vielä jauhotetulla alustalla palleroon reikä keskelle (tungen aina sormen vain läpi ja pyöritän rinkulan isommaksi). 




Munkit laitettiin nousemaan 40 asteiseen uuniin jonka pohjalle asetettiin kattilallinen kiehuvan kuumaa vettä. Puolen tunnin kuluttua uunista tuli ulos kauniisti kohonneita paistovalmiita munkkirinkilöitä.

Parina viime vuonna paistamiseen on käytetty kookosrasvaa, se ei jätä pintaa rasvaiseksi ja munkkeja on mukavampi käsitellä (ja syödä). Valurautapata on tässä hommassa ihan must, rasva pysyy siinä sovpivan lämpöisenä paistamisen ajan. 




Kun munkit ovat kauniin ruskeita nostetaan ne talouspaperilla vuorattuun vuokaan hetkeksi huilaamaan ja sen jälkeen pyöyräytys sokerikulhossa. Voila, gluteenittomat munkit ovat valmiit ja maku on aivan yhtä hyvä kuin "tavallisissa" vehnäjauhomunkeissakin.




Munkinmakuista ja simasuista Vappua kaikille!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Lempilampi eli kutuallas

Pihalammesta suli jää viikko takaperin ja Mies suoritti huoltotoimenpiteet eli tyhjensi ja puhdisti altaan. Asensi sitten samalla talviteloilla olleen pumpun ja täytti altaan tuoreella raikkaalla vedellä.




Vesikasvit ovat talvehtineet yllättävän hyvin vaikka lampi oli umpijäässä. Lumme pääsi uuteen astiaan ja sai lisää kasvualustaa ja tuo toinenkin (jonka nimeä en millään muista) on sinnitellyt monta  talvea vaikka Mies jo ensimmäisenä syksynä sanoi että kuolee se kuitenkin. Ei kuollut. Vihreää tötteröä pukkaa sitkeästi.  





Keskiviikkoiltana autokatoksen edessä köllötteli sammakkonuorukainen, ei epäilystäkään minne se oli matkalla. Illalla kun koirien kanssa oli aika lähteä iltapissitykselle kuului lammesta tuttu jokakeväinen matalasointinen kurnutus. Aivan, ystävämme sammakko lauloi iltalauluaan. Ja seuraavana iltana lammesta kuuluikin sammakkokonsertti.




Seuraavana aamuna tiesin jo mitä lammesta löytyy. Kutua. Kauniisti suikeroalpin joukkoon aselteltuna.




Niin kaunis kuin asetelma olikin päätin poistaa sen kuten aikaisempinakin vuosina olen tehnyt. Haavi käteen ja kutu ämpäriin.




Kiikutin sammakkolapset lähiojaan jossa niiden on paljon luonnonmukaisempaa jatkaa kasvuaan.




Iltaisin kun olemme istuskelleet saunan jälkeen kesähuoneessa on sammakkokuoro jatkanut lauluaan. Hivuttautumalla ikkunalle olemme päässeet seuraamaan sammakkojen iltalaulua, parhaimmillaan kahdeksan päätä on keikkunut lammen pinnalla.




Ja tänä aamuna kalastellin jälleen puoli ämpärillistä sammakonkutua lammesta ja vein sen sammakolasten hautomoon eli lähiojaan. Siellä ne edellisetkin olivat vielä, kauniina kutuklöntteinä.




Veikkaanpa että saan kantaa tuota kutupuuroa vielä eräänkin ämpärillisen lähipäivien aikana...




Ovat ne vain sellaisia vekkuleita että  💗

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Orvokki, lehdokki... tai no ainakin se orvokki ja joku muu...

Pihan ainoat väripilkut ovat toistaiseksi orvokit ja punainen pöljäpallo, joka on siis koirien lelu. Se, mistä lelulle moinen nimi tuli onkin ihan toinen tarina...




Näistä voi sommitella erilaisia kombinaatioita kulloisenkin mieliteon mukaan. Ennen purkittamista tälläilin niitä lasitetun terassin pöydälle, hauskoja olivat noinkin mutta päätin kuitenkin laittaa ne purkkeihin.









Lasitetulla terassilla pääsiäistunnelmaa tuoneet narsissit ja hyasintit istutin uudelleen, jahka tuo maaperä ennen syksyä sulaa tungen sipulit jonnekin kevätaurinkoiseen paikkaan. Jospa ensi keväänä sitten saisimme nauttia keltaisesta kukkaloistosta pihallakin.





Kivikkoryhmään olen sen villiintyneen mintun tilalle suunnitellut timjamia. Kun satuin löytämään sopivat pehkot lähimmästä Plantagenista (ei ole kaupallinen mainos vaan ihan vain kerron mistä ostin) nappasin ne mukaani ja istutin ne alkuun ruukkuun.





Hiukan mallasin miltä näyttäisivät siinä kivikkoryhmässä. Aika kivoilta, vai mitä tykkäätte :)




Lämpöistä loppuviikkoa, tulkoon kevät jokaiselle!


PS. Meinasin aamulla saada hjärtslaagin kun menin koirien kanssa pihalle. Pihalammesta lehahti sorsapariskunta lentoon kauhean tööttäyksen saattelemana. Niilläkin oli vissiin kevättä rinnassa kun niin kova ääni lähti :D

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kesähuone on nyt virallisesti avattu!

Viikonloppuna lasitetulla terassilla alkoi olla kesäfiilis, sen verran lämpimäksi se muuttui päivän mittaan auringon lämmittäessä sitä. Ikkunalaudalla asustelleet narsissit olivat saaneet tuta auringon polttavuuden, raukat olivat ihan kärähtäneet. Kiikutin ne pihalle, istutin isompiin astioihin ja jätin varjoisampaan paikkaan nauttimaan kevään viileydestä. Lykkään sipulit sitten jonnekin perennapenkkiin myöhemmin keväällä.




Pöytä katettiin päivällistä varten ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Tähän aikaan vuodesta sisä- ja ulkotilojen ero korostuu kun lasien takana on keväisen koleaa ja vielä hiukan yleisankeaa.




Toin hortensiankin kesähuoneeseen jossa se tarkeni päivän ajan nauttia lähes kesäisestä lämmöstä ja valosta. Illalla se pääsi takaisin sisätilojen lämpöön. Varjelen sitä kuin kalleinta aarretta, jospa se säilyisi hengissä edes kesään saakka (toisin kuin aikaisemmat hortensiat jotka olen onnistunut päästämään päiviltä alta aikayksikön).




Viralliseen kevätkauden avaukseen kuuluu tietysti grillaaminen. Grilli pääsikin nyt tälle keväälle ensimmäistä kertaa tositoimiin. Hyvin se oli selvinnyt talvesta ja paistoi moitteettomasti  kanankappaleet ja maissit.








Tästä se lähtee, aina kun sää sallii syödään meidän perheen ateriat kesähuoneesa. Tuulelta suojassa ja melkein ulkona <3




Maukkaita kevätpäiviä ihan jokaiselle!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Minä teille keväänmerkit näytän!

Kevääseen ovat heränneet muutkin kuin puutarhahörhöt. Kevätpörriäisen lisäksi on nähty leppäkerttu, kiuru, nokkosperhonen, sitruunaperhonen, kurkiaura, leskenlehtiä ja sinivuokko. Metsäkyyhkyt pulputtavat lähimetsässä ja tinttipariskunta siivoaa pönttöä uutta pesuetta varten kauhealla tohinalla.  

































Perhoset ja pikkulinnut liikkuivat sen verran vauhdikkaasti ettei kamera ja kuvaaja ehtinyt
mukaan. Sensijaan karvanopat ovat helpompia kuvattavia joten tässä pari otosta niistä. Näiden kanssa  todettiin myös kuraojien ja -lätäköiden sulamisaste täydelliseksi <3






Minkälaisia keväänmerkkejä teillä on nähty?

ps. tämän postauksen kuvat ovat Miehen käsialaa leppistä ja kevätpörriäistä lukuunottamatta. Ne räpsin minä kännykkäkameralla puuhastelujen lomassa.


Kevätkevätkevät!

Eilen oli kevätpäivä kauneimmillaan, lämpötila kipusi sellaisiin lukemiin että pipo lensi nurkkaan ja toppatakki vaihtui ohuempaan olomuotoon. Olen  ollut selkäpotilaana koko viikon ja edelleenkin toimintakyky on rajoittunut, mutta oli minusta sentään johonkin hyödylliseen puuhaan. 

Nuoremmat omenapuut ovat kasvaneet ihan holtittomasti ja nyt oli aika näyttää niille oksasaksia. Tepastelin puiden ympärillä hissukseen ja leikkasin hiukan sieltä ja hiukan täältä. Jäljelle jääneet oksat kurottelivat kauniisti kohti sinitaivasta ja totesimme Miehen kanssa että pitänee pistää painot oksiin jotta jotenkin asiallisesti asettuisivat. 




Minä väkersin painoja kivistä, kuitukankaasta ja rautalangasta. Kumimatosta leikkasin suikaleen ja tein reiät molempiin päihin. Kumi oksan ympäri ja rautalanka rei'istä läpi. Siinäpä paino killuu, eikä vahingoita oksaa. On myös helppo siirtää tarpeen vaatiessa.




Painojen kiinnittämisen oksiin teki hankalaksi vain se, että korkein puista kurottautuu yli kolmen metrin korkeuteen ja meillä ei ole kunnon kiipeilyvälineitä. Koska Mies on Insinööri, keksi hän ratkaisun: hän viritteli jatkotikkaista A-tikkaat laittamalla ne nippusiteillä ylhäältä kiinni. Hyvin toimivat, kukaan ei loukkaantunut ja puu sai painonsa.






Pihatammen syksyllä varistamat lehdet saivat talvehtia siinä mihin tippuivat. Koska osa laskeutumispaikoista oli pihanurmella ajattelin että ihan hiukan ja varovasti siistin niitä pois jotta nurmikko pääsee kuivumaan. Lehdet olivat jo kuivuneet kevätauringossa joten muutamalla kevyellä haravanvedolla ne sai kasattua. Lumentyöntimen avulla sain siirrettyä ne kottikärryihin, kaikki tämä toiminta tapahtui kivun sallimissa rajoissa ja selkää säästäen. Liike on lääke, joten tässä tuli sopivasti terapeuttista hyötyliikuntaa koko kropalle :D Ja oikeasti noita lehtiä oli siivottavaksi asti peräti pari kottikärryllistä, joten ei kovin raskaaksi käynyt tuo puuhastelu. 




Kuten kuvista näkyy on ympäristö vielä aika kuolleen näköistä. Pihalla ei vielä ole kukkivia kasveja näkyvissä, mutta yllätyksen tuotti varjoyrtti jonka siirsin viime vuonna varjoisempaan paikkaan kasvamaan. Nyt se on täynnä kukkanuppuja jotka aukeavat ihan taatusti lähipäivänä, sen verran lämpöisiä kelejä on luvassa. Voi olla että muissakin penkeissä on vastaavia yllätyksiä mutta ne ovat sitten visusti piilossa kaiken kuolleen kasvillisuuden alla. Vielä ei ole minusta penkkejä siivoamaan...




Sopivasti lepuutusta pikkupuuhastelun välissä pitää mielen ja kehon virkeänä. Kyllä kelpasi köllähtää aurinkotuoliin kirjan pariin nauttimaan aurinkokylvystä ja lämpöhoidosta.




Uskon että tohinaa riittää jokaisessa puutarhahuushollissa tänä viikonloppuna, joten ihania puutarhapäiviä kaikille <3







sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Juhlahumua

Meillä vietettiin tänään Nuoren Neidin 12v. juhlia aikuisemman väen voimin vaikka virallinen synttäripäivä olikin eilen. En ole varsinaisesti jauhopeukalo ja kondiittorin vikaakin on häviävän vähän. Senpä vuoksi tämän vuoden makeat tarjottavat syntyivät muffinssi- ja kääretorttupohjalta. 




Synttärikakun puuttuessa kakun virkaa sai toimittaa 12 kääretortun palaa joihin jokaiseen tökkäsin kynttilän. 




Mustikkamuffineja oli kahta laatua, kinuskituorejuustokuorrutteella ja valkosuklaakuorrutteella. Molemmat erinomaisen maukkaita. Koristelupuolen hoiti perheen nuorempi polvi, minä poistuin takavasemmalle siinä vaiheessa kun koristelutarvikkeet kaivettin kaapista esille.




Kääretorttu sai kauniin valkosuklaakoristelun. Hyvä niin, sillä pinta takertui leivinpaperiin kiinni jäähtymisvaiheessa eikä ollut kovin salonkikelpoinen sinällään. Onneksi koristelu pelasti tortun ulkomuodon, maussa ei ollutkaan moitteen sijaa.




Suolaisennälkään oli savulohipiirakkaa, joka kuvien ottamisen hetkellä oli vielä uunissa lämpiämässä. Kuva piirakasta puuttuu mutta voin kertoa että oli aivan mahdottoman hyvää. Piirakan  oli nimittäin loihtinut Mies jo aiemin viikolla ja saamme siis kiittää häntä siitä että edes jotain suolaista oli tarjolla. 

Kaikki meillä tarjottavat leivonnaiset ovat nimittäin gluteenittomia ja olen toivoton noiden suolaisten piirakkapohjien kanssa. Pääsääntöisesti olen saanut niistä erilaisia velliseoksia aikaiseksi ja niinpä kieltäydynkin nykyisin kaiken suolaisen tekemisestä. Makeat yleensä onnistuvat ja niitä uskallan yrittää. Tosin viimeksi kun tein mustikkamuffinseja takertuivat ne paperiin kiinni. Piti lusikalla kaapia puolet muffineista paperista pois... Että semmoinen leipuri täällä häärää. 

Tässä vielä päivän sankaritar ja hänen karvainen kaverinsa Severi :)



 


Mitäs kaikkea te muut olette tämän viikonlopun aikana touhunneet? 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja tervetuloa mukaan Villiviinin viemää -blogin uudet lukijat :)