Puskista purkkiin

Kauneus on katsojan silmissä, ainakin vanha sananlasku niin vakuuttaa. Keräilin ihanan värisiä ja eri muotoisia  kasveja ja törkkäsin ne vanhaan purnukkaan muka asetelmaksi. Ei niin vimpanpäälle mutta aikalailla minun näköiseni viritys tuli siitä :)

Hassua miten vielä tähän aikaan vuodesta voi käydä poimimassa kukkivia kukkia tuosta niittypenkistä. Joka päivä ihmettelen kukkaloistoa sekä sitä, miten perennapenkissäkin jotkut kasvit kuten poimulehti ovat lähteneet toiselle kierrokselle.

Syyshortensia on saanut mahtavan syysvärityksen, silloin kun kukinta alkoi oli puska jopa hiukan pliisun näköinen kun kukkatertut olivat valkoisia. Vaan ei ole enää.

Nämä ovat ihania kukkijoita siinäkin mielessä, että kestävät maljakossakin vaikka kuinka pitkään kauniina. Viime vuonna kävi niin että vastaavanlainen kukkaterttu vain kuivui maljakkoonsa kuivakukaksi. Koko talven se ilahdutti talventörröttäjien seurassa eteisen senkin päällä.

Taidan tehdä samanlaisen kokeilun tänä vuonnakin, katsotaan kuinka käy. Kuivuvatko kauniisti vai lakastuvatko vain.

Katsellaan maailmaa taas avoimin silmin ja huomataan hetken kauneus! Värikkäitä ja aurinkoisia syyspäiviä kaikille <3

Retkellä Teijossa

Aika vähän on tullut laitettua tänne blogiin noita retkitarinoita, tämänpäiväisen retken jälkeen kuitenkin ajattelin jakaa muutaman kuvan. Nämä retket ovat meille varsinaista akkujen latausta ja on kiva jakaa kokemuksia kauniista kohteista kotomaassa.

Tänään auton nokka suunnattiin siis Teijon kansallispuistoon, jossa kierrettiin Onnelannummen reitti. Pysäköintialue on Kirjakkalan ruukin yhteydessä ja reitti kulkee mäntykankaan läpi Hamarinjärvenrantaan jossa on tulentekopaikka.

Yleensä myös kaikissa kohteissa joissa olemme käyneet löytyy tulentekopaikoilta huussi ja näin myös täälläkin. Tätä palvelua ei sovi ollenkaan väheksyä, miellyttävämpää on istahtaa hyyskään kuin kyyköttää puskanjuurella. 

Kuivia puita löytyy vajasta, koirien avustamana viritteli Mies meille oikein oivat makkaranpaistotulet. Ennen tulentekoa tarkistettiin vielä ettei ole metsäpalovaroitus päällä tällä alueella, sillä silloin on tulenteko kielletty myös nuotiopaikoilla.

Tohelo ja Torvelo, eli Dana ja Severi. Jostakin syystä tuosta toisesta karvasutista on lähes mahdotonta saada selvä kuvaa, alati on liikkeessä ja touhuamassa. Dana sen sijaan osa poseerata heti kun kamera kaivetaan esille.

Makkarahiillosta odotellessa hörpittiin kaffetta ja nautittiin hiljaisuudesta ja järvinäkymästä. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan valtaisan hanhiparven tööttäily järveltä, ja sekin oli oikein asiaankuuluvaa ääntelyä se.

Kahvin ja makkaroiden jälkeen jatkettiin matkaa rantaa myöten Nikkakallion kautta takaisin pysäköintialueelle. Pelkästään täältä kalliolta avautuvan näköalan vuoksi kannattaa käydä kiertämässä tämä reitti. Kannattaa varata kunnon kengät jalkaan, reitti kulkee kallioilla ja metsässä hyvinkin vaihtelevassa maastossa.

Tänään oli mitä mainioin retkisää, lämmintä parisenkymmentä ja sadettakin saatiin vain pienehkö määrä. Sen verran että ei edes kastuttu.

Suosittelen jokaiselle luontoretkeilyä, Teijostakin löytyy reittejä helpoista vaikeisiin, vaunukansalaisista vaeltajiin.