Tällä kertaa kyse ei ollut sen dramaattisemmasta asiasta kuin valtaisa suklaanhimo :)
Muutaman päivän moisesta tuskasta kärsittyäni pyöräytin sitten annoksen kookospalleroita. Ne ovat kerrassaan mainioita makeannälän tuskaan ja kaikenlisäksi terveysvaikutteisia. Ihan varmasti ovat.
Paljon hyvää tekevää kauraa, ja vielä kypsentämättömänä. Tummaa kaakaojauhetta, kaikki tietävät että se sisältää flavonoideja. Hiukan sokeria (tällä kertaa tummaa muscovadosokeria) ja tietenkin oikeaa voita, luonnollista ja maukasta. Voiko enää terveellisemmäksi muuttua :D
Sitäpaitsi ovat sen verran tuhteja että annoksesta riittää moneksi päiväksi kaffenkylkiäistä. Ehkä... No, on niitä vielä jäljellä, Nuori Neiti vannotti että hänelle on säästettävä palleroita kun tulee isäviikoilta äitiviikoille. Säästössä on <3
Ja sitten siihen voihan viuluun. Minä olen pienenä ollut ihmelapsi, niinkuin jokainen lapsi on. Koska olin kova laulelemaan ja ilmeisesti myös jonkinlaisella nuottikorvalla varustettu aloitin 1. luokalla viulunsoiton. Se on ollut varmaan korviahivelevä nautinto kun olen harjoitellut kappaletta Tuiki tuiki tähtönen joulujuhlassa esitettäväksi.
Viulu jäi pieneksi ja olen sitä raahannut kaikki nämä vuosikymmenet mukanani, välillä se on ollut seinällä koristeena ja välillä vuosikausia kaapin perällä yksin, unohdettuna. Mutta tilannehan on kummelimaisesti todettuna se, että viulu tykkää siitä että sitä soitetaan. Niinpä lahjoitin sen paikalliselle musiikkiopistolle jotta joku pieni viulistinalku saa siitä soittimen vaikka kokeiltavaksi. Tuntuivat olevan siellä opistolla iloisia asiasta. Ja minäkin olen.
Maailmaa voi katsella niin monelta kantilta, paras kantti on sellainen hyvämielisyyskantti. Tai Prinsessakoiran tavalla unikantti <3
Hyvää mieltä ja paljon flavonoideja teidän kaikkien viikonloppuun!
