perjantai 24. toukokuuta 2019

Kevät(kesä)pihan kuulumisia

Viime keväänä ajattelin että toukokuussa pitäisi olla pakollinen loma kaikille puutarhahörhöille, niin mahtavat olivat kelit tuolloin. Niinpä otin hiukan puutarhailulomaa tälle keväälle ja oi mikä ihana helle meitä hellikään kuluneella viikolla. Eli nappivalinta lomalle!
Ai niin, varoitus superpitkästä postauksesta, onneksi on paljon kuvia ;)




Niittypenkin unikot intoutuivat lämmöstä, muutaman päivän sisällä niitä avautui useampikin. Tämä valkoinen ihanuus oli aivan kuin rypistettyä silkkipaperia, hentoinen ja herkkä.

Marjaomenapensas on meillä nyt toista vuotta, se pääsi asumaan myyrien syömän omenapuun paikalle. Toistaiseksi kanankakkabarrikaadit ovat pitäneet sen hengissä ja muutaman nupunkin se on tekaissut. Aika ihkuja ovat, vai mitä.




Marjapihlaja on täynnä kukkaterttuja, samoin marja-aronia. Toivottavasti tänäkin vuonna saadaan satoa ja toivottavasti saamme kerättyä marjat ennenkuin linnut syövät kaiken... Tulee muuten aivan tosihyvää hilloa näistä marjoista.


Marjapihlajan kukkaterttu


Marja-aronian nuppuja ja kukkia

Norjanangervot ovat täydessä loistossaan ja idänvirpiangervot täynnä nuppuja, osa jo avautumassa. 


Norjanangervo 


Marjapihlaja keskellä, idänvirpiangervo oikealla ja taustalla purppuraheisiangervo. Vasemmalla pemnsasryhmässä pallohortensia joka puskee uutta kasvustoa kuin viimeistä päivää.


Idänvirpiangervo. Kaukaa vaatimaton mutta läheltä täynnä herkkää kauneutta.

Helmipensaat ovat kasvaneet hiukan erikoiseen malliin, pitäisi olla tuuhea ja pyöreähkö mutta meillä kasvaa kolme honteloa huitaletta... Syynä varmaan liian varjoinen kasvupaikka, mutta kun kerran hengissä ovat niin kasvakoot tuossa. 




Raparperipiirakkaa tiedossa, nämä muuttivat viime kevään uuteen kasvupaikkaan ja näyttävät selvinneen muutosta hyvin. Eikä muuton syypäitä, edellisessä kasvupaikassa varsiin pesiytyneitä varsiyökkösen toukkia ole ainakaan nyt näkynyt näissä.




Kesäkukkia on tullut myös istutettua, osan kasvatin itse (niistä myöhemmin) mutta osa on puutarhalta. Kuten nämä miljoonakellot. Toiveissa mahtava valkoinen kukkapilvi.




Vaikka lomapäivät ovat kuluneet lähes kokonaan puutarhassa tepastellen niin hellepäivien aamun aloitukset ovat olleet kuitenkin laatuaikaa karvanoppien kanssa. Kahdeksan aikaan on lämpötila ollut vielä sen verran siedettävä että ollaan paarustettu Severin ja Danan kanssa niittylenkille nauttimaan luonnosta sen luonnollisessa muodossa. 




Vaikka piha onkin rakennettua ja istutettua saa luonto tulla myös pihalle. Ns. rikkakasvit saavat kukkia rauhassa, sillä ne ovat monelle pörriäiselle ja perhoselle todella tärkeitä ravintokasveja. Tähän aikaan vuodesta on vielä sen verran niukkaa tarjoilu mesibaareissa että kaikki jätetään mikä pihalla sattuu kukkimaan. Paitsi voikukat...




Joskus joku on ihmetellyt pihan rehevyyttä jo näin aikaiseen ajankohtaan. Salaisuus on oma porakaivo, jonka vesi ei kelpaa muuhun kuin kastelukäyttöön. Ja mehän käytetään sitä sitten runsain mitoin. 




Pakollinen koirakuva tähän väliin. Severi tuli pällistelemään kesken kuvausten joten nappasin sitten siitäkin potretin. Tosi älykkään näköinen on hän siinä.




Altaan kasvillisuuden rehevyyden takaa veden  lisäksi tietty auringossa lämpiävä muuri ja vesi. Näiden ja kastelun runsauden ansiosta näkymä on melkein kuin keskikesällä.


Ankka parka on taas ajautunut kylkiasentoon, jostain syystä se tänä vuonna on vallan virran vietävänä ja ajautuu aina tuonne matalaan päähän allasta. Pitäisiköhän se ankkuroida pihjaan kiinni tuonne keskemmälle?

Keskiviikkoiltana kahdeksan aikaan (lämpötila vielä jotain +25) nenä veti tuohon riippumattonurkkaukseen. Syreenit ovat avanneet nuppujaan ja lämpimässä illassa niiden tuoksu oli aivan huumaava. Oli pakko heittäytyä pötköttelemään ilta-aurinkoon ja ottaa aromiterapiaa vaakatasossa.





Valkoinen utuisuus kuvassa on sitä haavan siitepölyä. Että sitä sitten olikin ihan ja jokapaikssa. 

Loppuun vielä pakollinen lomavarvaspostaus. Kyllä niiden kelpasi ilta-aurigossa kylpeä. Torstaina pääsivätkin sitten takaisin villasukkien huomaan :D




Seuraavia lämpimiä odotellessa toivottelen kaikille ihania viileämpiä kevätpäiviä. Eipähän räjähdä ihan käsiin tuo kukkaloisto!



4 kommenttia:

  1. Onpas kyllä rehevän näköistä! Ihan täysi kesä teillä. Marjaomenapensaan nuput ovat todella söpöjä <3 Viikolla olikin joku ihanan lämmin päivä, mutta enimmäkseen täällä on satanut vettä. Kastelukannua ei tarvitse kuin katoksen alla oleville ruukkukasveille ja kasteluletku on vielä varastosssa. Sadevesitynnyri on tulvinut niin usein yli, että maa on muuttunut sen alapuolelta kuravelliksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä taa ollaan kärsitty todellisesta kuivuudesta, vettä ei ole tullut kuin muutama hassu pisara viimeisten viikkojen aikana. Nyt onneksi kuluneen vuorokauden aikana on satanut peräti seitsemän milliä. Hellettä täällä lounaassa on sen sijaan viime viikkona aikana kisannut, useampana päivänä kipusi yli +25. Ei tarvinnut paljon muuta tehdä kuin siirtää kasteluletkun paikkaa ja istuksia varjossa.
      Suomi on pitkä maa, näin keväällä sen varsinkin huomaa.

      Poista
  2. Luontokuvia niin parhaimmillaan. Ihania sävyjä ja kunnon rehevyyttä. Viikonlopun sade on viimeistään ryöpsäyttänyt kaikki kunnon kukkaan ja vehreyteen. Melkein mietin ehtiikö kaikki kukkia ennen aikojaan. Kun syreeni ja koiranputki kukkivat jo täysillä ja ne ovat sentään olleet enemmän kesäkuun juttuja. Hyvää kesän odotusta ja kesäistä kasvun seurailua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sade oli todella odotettu vieras, luonto todellakin kiittää. Onneksi ehdin ajella tuon nurmikon ennen sateita, muuten sinne olisikin enää viikatteen kanssa meneminen 😄
      Ihanaa alkukesää sinnekin!

      Poista