Kesäkesäkesä!

Istuttelin kesäkukkia neitikoirien kanssa ja yhdessä ihasteltiin kesään puhkeavaa puutarhaa. Sen pidempiä jaarittelematta muutama ihanassa ilta-auringossa otettu kännykuva.

Aikalailla kaksivärinen paletti tässä... 

Kyllä tästä hyvä puutarha-apulainen kasvaa <3

Suklaakirsikka pistää parastaan.

Mustikka kukkii, harmi että sen kaveri päätti jäädä kituliaaksi. Ei vissiin saada mustikoita tänä vuonna :(

Omppu on ihan poksahtamaisillaan!

Yksi on ottanut etumatkaa.

 

Nämä on vaan niin <3

Lämpöä lupailee, ihania kesäntuoksuisia päiviä itsekullekin!

Terassin tuunausta, osa 1.

Huomasin tässä että yksi kohta pihasta on jäänyt aika vähäiselle huomiolle. Ja aivan syystä, sillä se ei ole kauneudella eikä käytännöllisyydellä pilattu. Kyseessä on terassin autokatoksen viereen jäävä kulmaus. Kolo. Syvennys. Taimikälie. Tähän saakka se on toimittanut grillausaseman virkaa, mutta pimeänä ja varjoisana nurkkauksena ja suhteellisen rumana yksityiskohtana se saa nyt uuden ilmeen!

Ensin katsaus menneeseen. Ylläolevassa kuvassa piha silloin kun se vuonna 2014 meidän haltuun annettiin. Kyseinen nurkkaus on kuvan keskiosassa yläreunassa. Ei sitä paljoa näy mutta on se siellä.

Terassissa on muutenkin ollut hiukan paranneltavaa, alkuperäinen pergola oli nimittäin epämääräisen muotoinen ja hiukan kallellaan. Ensin siitä poistettiin valokate joka ei lähtenyt puhtaaksi painepesurillakaan ja vain esti auringonsäteitä pääsemästä sinne missä niitä olisi kaivattu.

Kovin kauaa ei sitä jäljelle jäänyttä rankaa katseltu, hups vaan ja se oli muisto vain kun Mies pisti tuulemaan. Ja se kyseessä oleva nurkkaus on tuossa allaolevassa kuvassa ihan keskellä, painepesurin takana.

Tilalle rakentui uusi ja suorakulmainen pergola. Minultakin yritetiin tivata rakennusteknisiä mielipiteitä, mutta ainoa johon taivuin oli että tee siitä nätti. Tätä toivetta kuunneltiinkin kiitettävästi <3. Ps. toim. huom. pergola on vielä kesken tuossa allaolevassa kuvassa :D

 

Yläpuolella olevassa kuvassa se surullisenkuuluisa nurkkaus jää kuvan oikeaan reunaan. Osittain riippapajun taa. Hyvässä piilossa se on siellä. Alapuolella taas grilli on muuttanut siihen nurkkaukseen, muuten jees mutta kylmä ja varjossa ja piilossa.

Tämmöinen nurkkaus. Ei oikein houkuttelevan näköinen kesäkeittiö... Pystylaudoitus näyttää tässä suht siistiltä, mutta todellisuudessa laudat ovat vinksallaan ja puoliksi irti. Pihan pengerrys on tehty järeillä parruilla jotka ovat tuon laudoituksen takana (näkyy alempana kuvassa) Muuten hyvä mutta ne on käsitelty kreosiitilla. Meillä on aina kesäisin sellainen rautatietuoksu kun pistää silmät kiinni.

Ensin tuumailtiin että olisi kiva kun grilli olisi katon alla ja hiukan viihtyisämmän näköisessä ympäristössä. Ja sitten räjähti. Mies pisti tuulemaan ja repi laudat terassista ja seinämästä. Kaikkia kreosiittiparruja ei voitu poistaa, mutta jotain kuitenkin. Pohjalle hiekkaa ja päälle kiviä. Tarkoitus on jättää pieni syvennys johon grillin voi sijoittaa. Viereen ehkä pieni työtaso. Se katto jää toistaiseksi vielä avoimeksi, eli taivasalla ollaan. Pannaan nyt sitten alkuun vaikka iso päivänvarjo siihen päälle jos sateensuojaa tarvitaan.

Jahka projekti etenee laitan lisää kuvia. Tällä erää siis näihin kuviin ja näihin tunnelmiin :)

Vielä hengissä

Olen tähän mennessä onnistunut päästämään jokaisen meillä asuneen terassihortensian hengiltä. Jostakin syystä minulle ei millään ole mennyt jakeluun että se kasvi on juoppo. Joten kuivuuteen ovat kuihtuneet ja päivänsä päättäneet.

Viileä kevät on tänä vuonna tehnyt sen, että tämä kaunokainen on vielä hyvissä voimissa. En ole muistanut edelleenkään kastella tiuhaan, mutta viileyden ansioista se on pärjännyt saamallaan vesimäärällä. Toivotaan, että ilmojen lämmetessä minunkin päänuppiini iskostuisi se että tämä kaunokainen tarvitsee tiuhaan ryyppyjä.

Toistaiseksi saamme siis nauttia tämän kanokaisen ihanasta kukinnasta, värit ovat aivan hurmaavat ja nuppuja pukkaa edelleen.

Viilyden keskeltä lämpöisiä ajatuksia, ja jos lupaukset paikkaansa pitävät niin lämpöisempiä päiviä myös <3

Maasta se pienikin ponnistaa

Kaikenlaisesta hässäkästä johtuen jäi taimikasvatus tänä keväänä hiukan vaiheeseen. Päätin kuitenkin kokeilla mitä syntyy kun kylvää viimevuotiset siemenet sillälailla sopivasti myöhässä.

Hämmästys on edelleen suuri, kun samettikukista on itänyt jokainen. Ja kun kevät etenee tätä tahtia pääsevät ulos ihan terhakassa taimivaiheessa näköjään. Mustasilmäsusannat itivät myös kaikki, laitan ne murateille kaveriksi sitten myöhemmin. Ei haittaa vaikka eivät kukkisikaan kuin vasta loppukesästä.

Kelloköynnöksistä on itänyt 80%. Nekään eivät ehdi kukkimaan tänä vuonna, mutta ajattelin ostaa kukkivat taimet puutarhalta ja istuttaa nämä kavereiksi tuomaan rehevyyttä.

Ja sitten ne yrtit. Saavat kyllä asustella tuossa lasitetulla terassilla kunnes säät lämpenevät. Sitäpaitsi niistä on helppo käydä napsimassa maistiaisia kun ei kastu varvas eikä nenänpää itselläkään.

Harso on toimittanut jo pidemmän aikaa hunnun virkaa, varmaan pariin viikkoon ei ole enää yöksi laitettu kiinni.

Kaikki nämä ovat minulle uusia tuttavuuksia. Nimen ja käyttötarkoituksen perusteella valittu :)

Sitruunaverbena, yleisyrtti kaikkeen mihin tarvitaan sitruunan makua.

Colayrtti, lehti ei maistu mutusteltuna mutta toimii juomassa. 

Ananassalvia, raikkaan ja makean makuinen yrtti. Yhtään en tiedä mihin käyttäisin, jälkiruokiin ainakin suositellaan.

Meksikonrakuuna, anikselle ja rakuunalle maistuva yrtti joka sopii sekä kala- että liharuokiin.

Lakritsiyrtti, maituu sellaisenaankin hyvälle eli lakritsille. Maustaa jälkiruokia, juomia ja suolaisia ruokia. Ja on kaunis.

Sitruunatimjami, eli sitruunalta maistuva timjami. 

Sitten vaan odotellaan että lämpenee ja päästään tekemään kasvilavasta yrttilava <3

Keväistä rappioromatiikkaa

Tervehdys pitkästä aikaa. Kevät on ollut kiireinen ja kesä kolkuttelee oven takana vaikka ikkunasta ulos katsoessa ei niin uskoisikaan. Otin tuossa vajaa kuukausi sitten kuvia pahuuden vallassa olevasta pihamaasta, ja nyt kuvia selatessani mietin että ainoa ero on että penkit ovat siistit ja näkyvillä on hiukan enemmän vihreää. Hitaasti näyttää kevät etenevän.

Viime syksynä jäi kaikki kasvusto paikoilleen, ja siitä syntyi sensortin rappioromanttinen vaikutelma että ihan pakko oli ikuistaa se ja jakaa teidän kaikkien kanssa. Jostakin syystä tuo puutarhan nyppimisinto laantuu aina kesän aikana ja syyssiivous tahtoo jäädä tälle tasolle... 

Onneksi kevään ensimmäiset auringonsäteet saavat aina aikaan sen että pihalle on pakko päästä pyllistelemään ja rappioromantiikka saa silloin kyytiä kevätriemukkaan puutarhahöperön käsittelyssä.

Uskoisin, ettei meidän pihamaa ole ainoa joka näyttää talven jäljiltä tällaiselta. Kasvilavalla törröttävät mintun kuivuneet varret ja samettikukkien rangat. Timjami on ilahduttavasti selvinnyt taas yhdestä talvesta, jotain vihreää elommerkkiä siis tuon ruskean ja harmaan keskellä.

Muutaman orvokin ostin jo huhtikuun puolella, ne muutamat lämpimämmät päivät saivat toivomaan että kevät ja kesä tulee ja jotain uskaltaa jo istuttaa maahan piristämään muuten niin ankeita perennapenkkejä.

Omenapuu on saanut oksaansa karvasydämen, siinä on karvasutti Severistä kevättrimmattu osuus. Koirakaan ei ole enää karvasutti vaan kovin linjakas ja lyhytkarvainen :) Ja linnut ovat tuosta pesäaineksia hakeneet ahkeraan.

Onneksi nykyisin ymmärretään, että maan pieneliöt pitävät kasvijätteistä. Se lohduttaa kovasti syyssateessa puutarhaa katselevaa puutarhuria joka hyvillä mielin voi jättää kaiken ihanasti rempalleen.

Niittypenkissä riitää pieneliöille puuhaa.

Allaspenkistäkin pilkistää hiukan vihreää, jättipoimulehdet ja päivänliljat puskevat vakaasti ylöspäin.

Jos olisin perhonen niin tuohon baariin en ehkä eksyisi. Onneksi sekin ehostuu pienellä puunaamisella. Muutenkin pihaan on istutettu niin paljon perjhoskasveja, että enemmänkin näön vuoksi on tuo baari penkkin laitettu. 

Pensasryhmä on päässyt villiintymään, marja-aroniat saivat typistyskäsittelyn hiukan reippaammalla kädellä, toivotavasti ei vaikuta marjasatoon. Olen nimittäin aivan ihastunut marja-aroniahilloon jota tehtiin viime vuonna useampi purkillinen. 

Kallionauhus on suorastaan kuvauksellinen kevätasussaan. Toki kauniimpi elävänä kasvustona ja kukkiessaan. On muuten hyvä perhoskasvi ja mahdottoman kova leviämään siemenistä.

Tuoksukurjenpolvi jaksaa ilahduttaa rehevyydellään ja aikaisella viherryksellään. Tuosta allaspenkin reunalta on aina hiukan eksoottista siivota noita kuolleita pois, aina saa pelätä että mulahtaa altaaseen kun kontallaan kurottelee tuolta reunalta saksien kanssa.  

Kevätiltoihin kuuluu erottamattomasti mahdottoman komeat sammakkokonsertit. Pihalammen kevätsiivoukseen kuuluukin myös se jokakeväinen samakonkudun siirtäminen viereisen niityn ojaan. Tänä vuonna siirsin viisi ämpärillistä. Aikamoista.

Sitten yksi vihreä kuva. Ostin paikallisesta Rekosta yrttejä. Toistaiseksi ovat saaneet kasvaa ja karaistua lasitetulla terassilla mutta jos sateeseen tulee taukoa tämän viikonlopun aikana voisivat ne muuttaa kasvilavalle. Ensin pitää vain tanssia aurinkotanssi.

Ja jotta puutarhahöperön kevät ei olisi liian kasvivoittoinen on karvaisempien puutarhureiden joukkoon liittynyt ihastuttava pieni karvakorva, englanninspringerspanielityttö Lily <3