Ne karvaisemmat puutarhurit

Meillä asustaa kaksi karvaista puutarhatonttua, Dana (cockerspanieli) ja Severi (shapendoes). Näistä jälkimmäinen muutti meille helmikuun lopulla pienenä karvamyttynä.

Shapendoesin rotukuvauksessa sanotaan mm. seuraavaa:

”Schapendoes on hollantilainen pitkäkarvainen paimenkoira. Se on sosiaalinen ja seurallinen ja aina valmis leikkiin ja hauskanpitoon. Schapendoes on älykäs ja se oppii nopeasti ja helposti. Schapendoes on aktiivinen ja energinen, sillä on oltava mielekästä tekemistä. Sen on saatava runsaasti liikuntaa tai aktivointia. Se on älykäs ja kykenee toimimaan itsenäisesti.”

Kyllä. Kaikki pitää paikkaansa. Jotkut kohdat moninkertaisesti. Mm. nuo sosiaalinen ja seurallinen sekä aktiivinen, energinen ja itsenäinen. Muita määritelmässä mainittuja ominaisuuksia odotellaan...

Severin keksi muutaman kuukauden ikäisenä talouspaperille aivan uuden käyttötarkoituksen: puutarhakoriste. Huomaa puutarhahommissa aina tarpeellinen puutahakäsine (koiran suussa).

Dana on perheen prinsessakoira, jolle vesisade on ilmoista kauhein. Häntä vain vilahtaa nurkan taa jos sadesäällä ehdottaa ulkoilua. Etsimisen jälkeen koira löytyy yleensä nukkumasta sohvannurkasta tai nojatuolista.

Muuten vesi ei sitten ole kauhistus kummallekaan. Rapaojat ja rantavedet vetävät näitä taikavarpuja puoleensa kuin magneetti. Oli paikka mikä hyvänsä niin taatusti tämä parivaljakko löytää sieltä vettä. Ja rapaa.

Vesileikkien mieluisuudesta ei liene epäilystäkään.

Cockerithan ovat vedestä noutavia metsästyskoiria ja Danakin on suorittanut taipumuskokeet, sanomattakin selvää että vesiosuus meni erinomaisen hyvin. Se koira noutaisi kapulaa vedestä vaikka koko päivän jos vain joku heittelisi. Severikin on opetellut noutamaan vedestä, tosin usein lähtee hakemaan samaa kapulaa kuin kaverikin. No, eka kesä vasta takana, ei sitä heti mestari tarvitsekaan olla, lammaspaimenen.

Puutarhanhoidossa Dana keskittyy olennaiseen, eli näyttämään kauniilta.

Severi sen sijaan osallistuu kaikkeen. Täysillä. Tästä syystä mm. pihalampi ja lähes kaikki kasvillisuus on aidattu...

Hirveän rankkaa on pienen puutarhurin elämä. Hiukan jos huilaa tuija-aidan katveessa niin jaksaa taas.

Tässä harjoitellaan puutarhanhoidon tärkeintä asiaa <3

Severi on todennut, että nuo ihmiset kaivavat jatkuvasti kuoppia pitkin pihaa, pitää siis pienen koirapojankin osallistua moiseen puuhaan. Omatoimisesti kaivaa myös sinne minne ei tarvitsisi.

Metsä on meille kaikille hyvin rakas paikka. Siellä vietetään aikaa ympäri vuoden ja syksyllä varsinkin marjastaen. Koirien osuus saadusta marjasaaliista on aika minimaalinen, lähinnä syövät parhailta apajilta marjat omiin suihinsa. Tai makaavat ne lyttyyn. Mutta mitäs tuosta. Marjoja riittää ja seura on mitä parasta :)

Severi kävi huilimassa saniaispuskassa ja sai takertuvan kyytiläisen mukaansa.

Joskus metsäily käy pienelle koiralle niin raskaaksi, että jalat eivät kanna. Onneksi kantoapu on lähellä. 

Retkeily on myös mukavaa, pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin ja hajuihin. 

Kotipuuhasteluissa Severi on erikoistunut puutöihin.

Rankan työn jälkeen pitää päästä nokostamaan.

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Paitsi Danan mielestä. Se söisi mielellään kaikki ruuat, luut ja dentasticksit yksin.

Dana on myös loistava näyttelijä ja draamaqueen. Tässä muutama tyylinäyte siitä miten selälleen heittäytymistä voi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa, sillä mm. kerjätään ruokaa leikkimällä nälkäistä pyörtynyttä koirarukkaa :D

Kaverin kanssa on turvallista tututstua uusiin juttuihin, niinkuin vaikkapa näihin olkipukkeihin. Vaarattomiksi todettiin ja hiukan vain piti koemaistaa pukin partaa. 

Uusivuosi oli toisille rankempi kuin toisille, huili tuli tarpeeseen pitkään valvomisen jälkeen. Raketteja meillä ei onneksi pelätty.

Näiden kaverusten kanssa voidaan todeta sananmukaisesti että uusi vuosi, uudet kujeet. Niitä taatusti piisaa tämän parivaljakon kanssa <3

Puutarhakauden alkamista odotellen...