Kuvauksellinen amaryllis

Ostin jouluksi kaksi valkoista amaryllistä jotka kukkivatkin kauniisti juuri oikeaan aikaan. Kukkien alkaessa lakastua siirsin ne eteisen lipaston päälle ja lorautin vettä kyytipojaksi. Ei mennyt montaakaan päivää kun sipulit puskivat uusia lehtiä ja kukkavanoja.

Elämäneliksiiristä intoutuneina kukat kasvattivat kukkavarsia sitten oiken hartaudella, päässä olevat nuput vain eivät jaksaneet aueta.

Niinpä leikkasin varret poikki ja laitoin ne maljakkoon. Veteen lisäsin käteen sattuneesta orkidealannoitepurkista hiukan kasvuvoimaa. Tulikin muuten oikein kauniin vaaleanpunaista vettä, mutta mitäs siitä kun kukkaset kerran jaksoivat aueta tällä taikaliemellä.

Amarylliksen kukat ovat  kerrassaan kuvauksellisia ja intouduinkin taas heilumaan kameran kanssa niiden parissa.

Aikaisemmin olen kuvannut vain kännykkäkameralla. Tai oli minulla sellainen pieni ja söpö digikamera joitakin vuosia sitten, mutta sillä kuvaaminen jäi kännykkäkameroiden tultua paremmiksi. Nyt olen alkanut opettelemaan järkkärin käyttöä koska sen avulla kuvattavista kohteista on mahdollista saada paljon enemmän esille.

Valokuvauksen opettelu on todella hauskaa, joskin hyvin vaikeaa. Hiukan olen päässyt sisälle syväterävyyksiin ja aukkoihin ja valotuksiin, mutta kyllä niin alkeissa mennään että. Onneksi on tuo Mies joka osaa neuvoa tässä(kin) asiassa erinomaisen hyvin. Kuvaaminen on myös loistavaa mindfulnessia, aika kuluu kuin siivillä ja fokus on täysin kuvauksessa, mm. kotityöt unohtuvat täysin kun katselee maailmaa etsimen läpi.

Aikaisemmin olen halunnut kuvata tunnelmia ja muistoja yrittämällä saada mahdollisimman paljon asioita yhteen kuvaan. Sitten myöhemmin kuvia katsoessa eniten muistoja tuovatkin usein ne yksityiskohdista otetut kuvat, usein niiden mukana palaavat mieleen myös hajut, maut, äänet ja tunnelma. 

Olen opetellut nyt kuvaamaan enemmän tällaisia lähikuvia, osa onnistuu ja osa ei. Onkin hämmentävää kuinka monta kuvaa pitää ottaa että saa yhden onnistuneen otoksen. Vaatii myös hiukan kuntoa kun pyllistelee mitä eksoottisimmissa asennoissa jotta kuvakulma olisi juuri oikea.

Nykyisin kiinnitän myös sekä omissa että muiden kuvissa huomiota esimerkiksi taustaan. Katselen siis kuvia ja myös maailmaa uudella tavalla tämän uuden harrastuksen myötä.

Aikaisemmin en olisi ottanut lähikuvia kukista. Kuvassa olisi ollut koko telkkariseinä hyllyineen, koriste-esineineen ja kukkapurkkeineen. Jostain sieltä telkkarin viereltä olisi myös ehkä erottunut kuvauksellinen amaryllis. Nyt se pääsi oikeutetusti yksin päätähdeksi.

Kirpakan raikkaita talvipäiviä kaikille, ulkoillaan ja nautitaan talvesta kun se viimein saapui myös tänne etelään.