Valoisaa vuotta 2018

Niin se vuosi vain vaihtui, jälleen kerran. En tehnyt mitään sen suurempia lupauksia, mutta pieni ääni takaraivolla muistuttaa että hiukan enemmän voisi koittaa vain olla. Ilman suurempia tunnontuskia.

Olen kehittänyt itselleni sellaisen taidon, että jos istahdan jonnekin vaikka kirjan kanssa alkaa heti pieni ääni naputtamaan: pitäisi tehdä sitä ja tätä. Ja tässä sitä vain istutaan ja öllötetään, mitäs se semmoinen peli oikein on! Aika kyseenalainen taito tuommoinen...

Että armollisempi voisi itselleen olla, antaa välillä aikaa vain oleilulle. Sille hyggeilylle. Pannaan valot pois niin villakoiratkin saavat olla rauhassa sohvan alla.

Varsinkin mennyt syksy oli pimeyden ja vesisateen vuoksi poikkeuksellisen väsyttävä, loppuvuodesta tuntui että puhti on tyystin kadonnut. Aamuisin olen virittellyt aurinkolampun kaffekupin viereen, hiukan se on tainnut auttaa. Ainakin olen selviytynyt töihin kunnialla :)

Laitoin jo tuonne aikaisempaan joulubloggaukseenkin kuvan yhdestä suosikkipaikastani. Nyt otin vielä uuden kuvan kun kuusessakin on koristeet. Tuolla nojatuolissa olen nyt yrittänyt viettää aikaa, sukkakudin on saanut hiukan huomiota, samoin takkatuli. Olen selaillut kirjoja ja lueskellut blogeja joille ei aikaa tuntunut riittävän joulutohinoiden aikaan. Oli tosi mukava lueskella kanssaeläjien joulunajan ja vuodenvaihteen tohinoista sekä jo mielessä siintävistä kevätaatoksista. 

Sillä kevättä kohti mennään vauhdilla. Niin ovat jo bloggaajien mietteet tulevassa kasvukaudessa ja kasviluettelot selattu kohta kippuraisiksi. Meille ei vielä ole postipoika luetteloja tuonut, odotellessa voisikin kaivaa puutarhalehtiä tuolta hyllyn kätköistä ja selailla niitä.

Olkoon vuosi 2018 valoisa ja eloisa itse kullekin!