lauantai 16. toukokuuta 2020

Keväistä rappioromatiikkaa

Tervehdys pitkästä aikaa. Kevät on ollut kiireinen ja kesä kolkuttelee oven takana vaikka ikkunasta ulos katsoessa ei niin uskoisikaan. Otin tuossa vajaa kuukausi sitten kuvia pahuuden vallassa olevasta pihamaasta, ja nyt kuvia selatessani mietin että ainoa ero on että penkit ovat siistit ja näkyvillä on hiukan enemmän vihreää. Hitaasti näyttää kevät etenevän.


Viime syksynä jäi kaikki kasvusto paikoilleen, ja siitä syntyi sensortin rappioromanttinen vaikutelma että ihan pakko oli ikuistaa se ja jakaa teidän kaikkien kanssa. Jostakin syystä tuo puutarhan nyppimisinto laantuu aina kesän aikana ja syyssiivous tahtoo jäädä tälle tasolle... 

Onneksi kevään ensimmäiset auringonsäteet saavat aina aikaan sen että pihalle on pakko päästä pyllistelemään ja rappioromantiikka saa silloin kyytiä kevätriemukkaan puutarhahöperön käsittelyssä.


Uskoisin, ettei meidän pihamaa ole ainoa joka näyttää talven jäljiltä tällaiselta. Kasvilavalla törröttävät mintun kuivuneet varret ja samettikukkien rangat. Timjami on ilahduttavasti selvinnyt taas yhdestä talvesta, jotain vihreää elommerkkiä siis tuon ruskean ja harmaan keskellä.

Muutaman orvokin ostin jo huhtikuun puolella, ne muutamat lämpimämmät päivät saivat toivomaan että kevät ja kesä tulee ja jotain uskaltaa jo istuttaa maahan piristämään muuten niin ankeita perennapenkkejä.



Omenapuu on saanut oksaansa karvasydämen, siinä on karvasutti Severistä kevättrimmattu osuus. Koirakaan ei ole enää karvasutti vaan kovin linjakas ja lyhytkarvainen :) Ja linnut ovat tuosta pesäaineksia hakeneet ahkeraan.

Onneksi nykyisin ymmärretään, että maan pieneliöt pitävät kasvijätteistä. Se lohduttaa kovasti syyssateessa puutarhaa katselevaa puutarhuria joka hyvillä mielin voi jättää kaiken ihanasti rempalleen.

Niittypenkissä riitää pieneliöille puuhaa.

Allaspenkistäkin pilkistää hiukan vihreää, jättipoimulehdet ja päivänliljat puskevat vakaasti ylöspäin.

Jos olisin perhonen niin tuohon baariin en ehkä eksyisi. Onneksi sekin ehostuu pienellä puunaamisella. Muutenkin pihaan on istutettu niin paljon perjhoskasveja, että enemmänkin näön vuoksi on tuo baari penkkin laitettu. 


Pensasryhmä on päässyt villiintymään, marja-aroniat saivat typistyskäsittelyn hiukan reippaammalla kädellä, toivotavasti ei vaikuta marjasatoon. Olen nimittäin aivan ihastunut marja-aroniahilloon jota tehtiin viime vuonna useampi purkillinen. 



Kallionauhus on suorastaan kuvauksellinen kevätasussaan. Toki kauniimpi elävänä kasvustona ja kukkiessaan. On muuten hyvä perhoskasvi ja mahdottoman kova leviämään siemenistä.


Tuoksukurjenpolvi jaksaa ilahduttaa rehevyydellään ja aikaisella viherryksellään. Tuosta allaspenkin reunalta on aina hiukan eksoottista siivota noita kuolleita pois, aina saa pelätä että mulahtaa altaaseen kun kontallaan kurottelee tuolta reunalta saksien kanssa.  


Kevätiltoihin kuuluu erottamattomasti mahdottoman komeat sammakkokonsertit. Pihalammen kevätsiivoukseen kuuluukin myös se jokakeväinen samakonkudun siirtäminen viereisen niityn ojaan. Tänä vuonna siirsin viisi ämpärillistä. Aikamoista.



Sitten yksi vihreä kuva. Ostin paikallisesta Rekosta yrttejä. Toistaiseksi ovat saaneet kasvaa ja karaistua lasitetulla terassilla mutta jos sateeseen tulee taukoa tämän viikonlopun aikana voisivat ne muuttaa kasvilavalle. Ensin pitää vain tanssia aurinkotanssi.


Ja jotta puutarhahöperön kevät ei olisi liian kasvivoittoinen on karvaisempien puutarhureiden joukkoon liittynyt ihastuttava pieni karvakorva, englanninspringerspanielityttö Lily <3





6 kommenttia:

  1. Oho, ihanasti sammakonkutua! Miksi haluatte siirtää sen pois? (Periaatteessahan kutuun ei saisi koskea.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihalampi on keskellä pihaa, ja kolme koiraa + miljoona pientä sammakkoa ei ole kiva yhdistelmä. Tiedän että kutuun ai saisi koskea, mutta 100 metrin päähän niittyojaan siirrettynä se on paremmassa paikassa meitä kaikkia ajatellen 😊

      Poista
  2. Aivan tuttua, että syksyllä väsähtää ja keväällä taas pursuaa energiaa, joten minäkin jätän talventörröttäjät paikoilleen ja siivoan vasta keväällä penkit kuivat osat maahan silppuamalla. Kiva, että olet palannut kauniiseen puutarhaasi ja blogi päivittyi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voidaan ajatella että tehdään hyvä työ maanparannusta ajatellen :) Ja keväällä on vaan kiva kun on jotain tekemistä puutarhassa kun muuta ei voi vielä oikein puuhastella.

      Poista
  3. Söpö uusi perheenjäsen teillä ja hurmaava kuva <3 Syksyllä into tosiaan hieman lopahtaa, mutta minä olen jättänyt kaikki siivoamatta syksyisin myös sen takia, että siivottavan määrä on keväällä paljon pienempi. Loppusyksyn ja talven aikana suurin osa lehdistä ehtii maatua ja varsia silppuuntua maahan. Keväälle jääkin sitten enää viimeisten pystyssä olevien silppuaminen maahan eikä niidenkään silputtamiseen tarvita välttämättä edes saksia. Talvella on myös kiva nähdä, missä on kesällä kasvanut jotain, tulee vaihtelua lumihankiin. Pystyyn jääneet talventörröttäjät ovat kaiken kukkuraksi hyviä merkkikeppejä kevään kitkemisinnossa; törröttäjän kohdalla kasvaa jotain, eli ei tule niin helposti kitkettyä ihan joka ikistä "heinää", "voikukkaa" tai "rönsyleinikkiä" pois. Näin kun ajattelee, niin sehän on suorastaan hullu, joka syksyllä siivoaa kukkapenkit puhtaaksi :D Pian kaikki törky häviää uuden vihreyden sekaan. Jos tulisi vain lämpimämpää, jotta kasvu lähtisi käyntiin. Mukavaa sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa huomata etten olekaan ainoa jonka puutarha näyttää keväällä hurjalta 😁 ja tottatosiaan keväällä se työmäärä on tosiaan vähäisempi kun talvi on painanut ja silpunnut osan kasvustosta maahan. Nyt vain sitten odotellaan niitä lämpöisiä kelejä... Mukavaa sunnuntaita sinnekin 😊

      Poista