Keväistä rappioromatiikkaa

Tervehdys pitkästä aikaa. Kevät on ollut kiireinen ja kesä kolkuttelee oven takana vaikka ikkunasta ulos katsoessa ei niin uskoisikaan. Otin tuossa vajaa kuukausi sitten kuvia pahuuden vallassa olevasta pihamaasta, ja nyt kuvia selatessani mietin että ainoa ero on että penkit ovat siistit ja näkyvillä on hiukan enemmän vihreää. Hitaasti näyttää kevät etenevän.

Viime syksynä jäi kaikki kasvusto paikoilleen, ja siitä syntyi sensortin rappioromanttinen vaikutelma että ihan pakko oli ikuistaa se ja jakaa teidän kaikkien kanssa. Jostakin syystä tuo puutarhan nyppimisinto laantuu aina kesän aikana ja syyssiivous tahtoo jäädä tälle tasolle... 

Onneksi kevään ensimmäiset auringonsäteet saavat aina aikaan sen että pihalle on pakko päästä pyllistelemään ja rappioromantiikka saa silloin kyytiä kevätriemukkaan puutarhahöperön käsittelyssä.

Uskoisin, ettei meidän pihamaa ole ainoa joka näyttää talven jäljiltä tällaiselta. Kasvilavalla törröttävät mintun kuivuneet varret ja samettikukkien rangat. Timjami on ilahduttavasti selvinnyt taas yhdestä talvesta, jotain vihreää elommerkkiä siis tuon ruskean ja harmaan keskellä.

Muutaman orvokin ostin jo huhtikuun puolella, ne muutamat lämpimämmät päivät saivat toivomaan että kevät ja kesä tulee ja jotain uskaltaa jo istuttaa maahan piristämään muuten niin ankeita perennapenkkejä.

Omenapuu on saanut oksaansa karvasydämen, siinä on karvasutti Severistä kevättrimmattu osuus. Koirakaan ei ole enää karvasutti vaan kovin linjakas ja lyhytkarvainen :) Ja linnut ovat tuosta pesäaineksia hakeneet ahkeraan.

Onneksi nykyisin ymmärretään, että maan pieneliöt pitävät kasvijätteistä. Se lohduttaa kovasti syyssateessa puutarhaa katselevaa puutarhuria joka hyvillä mielin voi jättää kaiken ihanasti rempalleen.

Niittypenkissä riitää pieneliöille puuhaa.

Allaspenkistäkin pilkistää hiukan vihreää, jättipoimulehdet ja päivänliljat puskevat vakaasti ylöspäin.

Jos olisin perhonen niin tuohon baariin en ehkä eksyisi. Onneksi sekin ehostuu pienellä puunaamisella. Muutenkin pihaan on istutettu niin paljon perjhoskasveja, että enemmänkin näön vuoksi on tuo baari penkkin laitettu. 

Pensasryhmä on päässyt villiintymään, marja-aroniat saivat typistyskäsittelyn hiukan reippaammalla kädellä, toivotavasti ei vaikuta marjasatoon. Olen nimittäin aivan ihastunut marja-aroniahilloon jota tehtiin viime vuonna useampi purkillinen. 

Kallionauhus on suorastaan kuvauksellinen kevätasussaan. Toki kauniimpi elävänä kasvustona ja kukkiessaan. On muuten hyvä perhoskasvi ja mahdottoman kova leviämään siemenistä.

Tuoksukurjenpolvi jaksaa ilahduttaa rehevyydellään ja aikaisella viherryksellään. Tuosta allaspenkin reunalta on aina hiukan eksoottista siivota noita kuolleita pois, aina saa pelätä että mulahtaa altaaseen kun kontallaan kurottelee tuolta reunalta saksien kanssa.  

Kevätiltoihin kuuluu erottamattomasti mahdottoman komeat sammakkokonsertit. Pihalammen kevätsiivoukseen kuuluukin myös se jokakeväinen samakonkudun siirtäminen viereisen niityn ojaan. Tänä vuonna siirsin viisi ämpärillistä. Aikamoista.

Sitten yksi vihreä kuva. Ostin paikallisesta Rekosta yrttejä. Toistaiseksi ovat saaneet kasvaa ja karaistua lasitetulla terassilla mutta jos sateeseen tulee taukoa tämän viikonlopun aikana voisivat ne muuttaa kasvilavalle. Ensin pitää vain tanssia aurinkotanssi.

Ja jotta puutarhahöperön kevät ei olisi liian kasvivoittoinen on karvaisempien puutarhureiden joukkoon liittynyt ihastuttava pieni karvakorva, englanninspringerspanielityttö Lily <3