Ei yhtään pionia

Tässä blogeja lueskellessani olen miettinyt olenko jäänyt paljostakin paitsi kun pihallamme ei ole yhtään pionia. Olen ihastellut toinen toistaan kauniimpia kukkapostauksia ja toivonut että sen tuoksunkin saisi mukaan, niin aistikkaita kukkia on kuvissa ollut. Päätin siis painella pihalle kameran kanssa ja ikuistaa meidän kukkijat, jotka antavat ravintoa perhosille ja pörriäisille ja silmänruokaa meille kaksijalkaisille.

Jalopähkämö innostui avaamaan nuppujansa viikonlopun aikana. Saa nähdä kauanko kukinta kestää, ainakin uusiakin nuppuja on vielä paljon avautumassa.

Jättipoimulehti on myös kasvattanut kukkavanat korkalle lehvästön päälle ja loistaa siellä kauniin keltaisena. Ai että näitä on ihana poimia maljakkoon leikoiksi.

Tänä keväänä Kumpulaan istutetut Kiinanjaloangerot ovat nupulla, ihan jännittää millaiset kukat näistä tulee. Kuvissa olivat kauniit, uskoisin että livenä myös.

Lehtosalvia on minulle aivan uusi tuttavuus, ja ihana sellainen onkin. Pitäisi olla myös hyvä perhoskasvi. Nämäkin istutettiin keväällä siihen Kumpula-penkkiin, hieman ovat vielä pieniä ja vaatimattomia mutta vielä on kesää jäljellä.

Pensaspuolella kukkii myös. Muiden angervojen kukinta alkaa olla jo ohi, mutta ruusuangervo kehittelee vasta nuppujaan. Kuvailen sitä sitten kun kukat ovat avautuneet.

Purppuraheisiangervo Diabolo on pihan ehdoton väriläiskä. Käyn säännöllisesti ihailemassa sen tummia lehtiä, parhaiten se onnistuu riippumatosta ;) kukinto on myös kaunis, alla tosin hiukan suurennettuna kun meinaavat jäädä värikkäiden lehtien varjoon.

Niittyaidan vierustalle on istutettu "raatoja", niitä pensasryhmän poloisia jotka eivät oikein jaksaneet tappotalvea. Mies hyväsydämisenä päätti antaa niille jatkoaikaa ja sanoi että katsotaan josko niistä vielä jotain tulisi. Ja tulihan niistä. Alla yksi esimerkki, kerrottukukkainen Pikkujasmike. Ulkomaantuonti, ei edelleenkään koolla rehvastele, mutta kukkaa pukkaa kuitenkin. 

Tässä sitten saman kasvin kotimainen versio. Kukat eivät kilpaile samassa sarjassa tuon kerrotun version kanssa, mutta väittäisin että herkkyydessä pesee mennen tullen. Ja selviää Suomen talvista.

Syyshortensia aikoo ilahduttaa meitä jälleen runsaalla kukinnalla. Nämä pensaat näkyvät kesähuoneeseen, niitä kelpaa ihastella aamukahvilla tai viileämpien kesäiltojen iltateellä vilttiin kääriytyneenä. Viine vuonna kukinta oli todella runsas ja piiiiiiitkä, kauneutta piisasi kuukausikaupalla.

Kärhö on täynnä nuppuja, mahtaako olla yhtä villi kukinta tulossa kuin viime vuonna oli. Toistaiseksi olemme ihastelleet tämän yksilön mahtavaa kasvua, kuukaudessa se on venähtänyt tirritaimista useampaan metriin.

Otin kuvia myös pihan puista ja tulevasta sadosta, mutta ei kukaan jaksa niin pitkää postausta katsella joten päätin säästää ne myöhempään. Nyt lähden tutkimaan pionisivustoja ja miettimään josko kuitenkin... 

Älyttömän mukavaa juhannuksen odotusta ja tietenkin itse juhannusta!