Jatkoa kesälomamuisteloille

Täällä kärveistellään astetta tymäkämmän flunssan kourissa, veikkaan influenssaa joka rokotuksen ansiosta on sellainen "kevytversio". Tosin tällaisenakin ihan kiitettävän kamala ja ärsyttävä ja toimintakyvyn lamaannuttava. Välttääkseni pahemmat makuuhaavat ajattelin nauttia päivän sadannen teemukillisen ja jatkaa samalla viime kesän lomareissumuisteloita. Toivottavasti ei ihan päätöntä tarinaa kuitenkaan tule, sillä ajatustoiminta on aika alasajettu flunssan toimesta.

Oulun seudulta matkamme jatkui Tornion suuntaan. Ehdottoman pakollisena pysähdyspaikkana on aina Kukkolankoski, jonka seutuvilla Mies on viettänyt lapsuutensa.

Siellä täällä koskessa on puisia rakennelmia, krenkkuja, joilta lipotaan siikaa. Hellepäivänä oli aivan pakko laskeutua alas jokiuoman kiville uittamaan varpaita joessa.

Kukkolankosken erikoisherkkua on varrassiika. Itse en ole sitä vielä päässyt maistamaan, koska jokaisella pysähtymiskerralla on paistokota ollut kylmä tai siiat myyty. Mutta ehkä eräänä päivänä...

Alla Kukkolankosken aittoja. Ihastuttavia vanhoja rakennuksia joiden nykyinen käyttötarkoitus on jäänyt meille hämärän peittoon sillä ovet ovat olleet kiinni. Mutta kauniita ja maisemaa elävoittäviä ovat kyllä ovet suljettuinakin.

Itse Tornion kaupungissakin joki on koko ajan läsnä. Ja aika mahtava joki se onkin, jopa kesällä matalan veden aikaan. Vastarannan talotkin näyttävät ihan leikkitaloilta.

Voiko enää kesäisempää näkymää ollakaan. 

Tornion kirkon kellotapuli, yli 300 vuotta vanha. Edelleen kurkottelee taivaisiin.

Vesitornissa on ylhäällä näköalatasanne ja ainakin kesällä toimiva pieni kahvila. Kannattaa käydä katselemassa maisemia sieltäkin käsin.

Näkymä vesitornista Lapin Kullan panimolle, jonka toiminta lakkautettiin vuonna 2010. Nykyään samoilla sijoilla toimii Tornion Panimo joka on käsityöläispanimo.

Kuvan tuulimylly on vesitornin juurella, hienosti entisöity mutta yhtään ei auennut miksi se on siinä. Onko siirretty jostain vai aina ollut tuossa. Ja mikä on ollut sen käyttötarkoitus.

Joka tapauksessa hienoa että sitä on kunnostettu. Kaunis rakennus tämäkin. 

Ja sitten tämän matkan osion ihan parhaaseen osaan. Nimittäin yöpaikkaan. Pääsimme parkkeeraamaan matkamökin tuttavan mökin pihalle, Tornionjoen sivuhaaran varteen. Paikka oli oikea maanpäällinen paratiisi. Ei tarvita mitään retriittejä silloin kun on mahdollisuus oleskella tällaisessa paikassa.

Tässä vaiheessa lomaa alkoivat lämpötilat kivuta hellelukemiin joten majapaikka hiljaisuudessa, virtaavan veden äärellä oli kuin pala paratiisia. Anteeksi toisto. Mutta nyt ei pysty luovempaan ajatteluun.

Ilta-aurinko

Aamu-uinnilla

 

Kukkaketoköllintää

 Ja vielä pari kuvaa maaseudun parhaista puolista <3

Melkein kuin Suomi-filmissä olisi, niin on idyllistä.

Rakkaudella pidetty.

Kotimaa on on niin täynnä kauneutta, että sitä ainakaan ei tarvitse lähteä etsimään muilta mailta vierahilta :)