Lomamuistelot osa 3. eli maaseudun ja vanhojen rakennusten kauneutta!

Jatkan viimekesäisen lomareissun muistelemista vielä tämän postauksen verran. Kuvista voi melkein aistia kesäisen hellepäivän väreilevän kuumuuden, kärpästen ja pörriäisten surinan, kuumasta maasta nousevat muhevat tuoksut ja kesän kirkkaat värit <3

Tornion jälkeen matkamökin keula suunnattiin takaisin kohti etelää. Kotimatkan alkajaisiksi ajelimme Wanhan Simon reittiä ja pysähdyimme Marttilanlahden museoreitillä ihastelemaan vanhoja kala-aittoja ja alueen luontoa.

Wanhan Pappilan pihalla olevasta opastetaulusta räpsäisty kuva. Antaa hyvin osviittaa siitä mitä kaikkea reitin varrelta löytyy.

Lämpötila liki +30 astetta. Hiukan teki mieli pulahtaa mutta en sitten kuitenkaan tohtinut. 

Vanhat kala-aitat ovat yllättävän hyvässä kunnossa.

Reitin varrelta löytyy myös aivan ihastuttavaa vanhaa rakennuskantaa. Olen jotenkin kovin viehättynyt suomalaisesta maaseudusta, sen punamultaisesta väristä ja tietynlaisesta rappioromantiikasta. Osa rakennuksista on kallellaan sinne sun tänne, osa seisoo hyvinkin ryhdikkäinä ja hoidettuina.

Onneksi on vielä on näitä vanhoja pihapiirejä, joiden läpi kulkiessa tuntuu kuin olisi astunut ajassa tääksepäin.

Liljapenkkejä, toinen toistaan komeampia ruusupensaita ja angervoja. Mikä tuoksujen ja värien runsaus.

Melkein voi kuulla miten lehmät ammuvat laitumella ja ilmassa leijailee lehmänlannan rehevä tuoksu. 

Keskikesän luonto on täynnä toinen toistaan hurmaavampia kasveja: kissankellojen häikäisevä sini, angervojen huumavan makea tuoksu tai ruusun terälehtien samettisuus ovat jokaisen ulottuvilla.

Ei todellakaan tarvita mitään eksoottisia ihmetyksiä tuomaan värejä, muotoja ja tuoksuja sillä niitä löytyy ihan omasta takaa vaikka kuinka paljon. Pitää vain muistaa että meillä on aivan yhtä ihmeellinen luonto kuin muuallakin, ehkä hiukan vaatimattomampaan asuun pukeutuneena vain ;)

Pohjoisen Suomen horsmaa kasvavat ojanpientareet ja niityt ovat näkemisen arvoisia, oikein harmittaa etten saanut kunnolla taltioitua sitä värin ja kasvuston moninaisuuden määrää mikä näissä lainehtivissa vaaleanpunaisissa pelloissa on <3

Saa nähdä minne matkamökin keula ensi kesänä suuntaa, jonnekin päin kotimaata joka tapauksessa.