lauantai 21. syyskuuta 2019

Kookospallerot ja voihan viulu

Tässä päivänä muutaman kävin valtaisaa tahtojen taistelua itseni kanssa. Tiedättehän sen tunteen kun jokin asia kalvaa mieltä ja sen yrittää väkisellä tunkea piiloon, pois häiritsemästä. Ja mitä enemmän sitä yrittää olla ajattelematta niin sitä vahvemmin se aina vain pullahtelee pintaan.




Tällä kertaa kyse ei ollut sen dramaattisemmasta asiasta kuin valtaisa suklaanhimo :)

Muutaman päivän moisesta tuskasta kärsittyäni pyöräytin sitten annoksen kookospalleroita. Ne ovat kerrassaan mainioita makeannälän tuskaan ja kaikenlisäksi terveysvaikutteisia. Ihan varmasti ovat.




Paljon hyvää tekevää kauraa, ja vielä kypsentämättömänä. Tummaa kaakaojauhetta, kaikki tietävät että se sisältää flavonoideja. Hiukan sokeria (tällä kertaa tummaa muscovadosokeria) ja tietenkin oikeaa voita, luonnollista ja maukasta. Voiko enää terveellisemmäksi muuttua :D

Sitäpaitsi ovat sen verran tuhteja että annoksesta riittää moneksi päiväksi kaffenkylkiäistä. Ehkä... No, on niitä vielä jäljellä, Nuori Neiti vannotti että hänelle on säästettävä palleroita kun tulee isäviikoilta äitiviikoille. Säästössä on <3




 Ja sitten siihen voihan viuluun. Minä olen pienenä ollut ihmelapsi, niinkuin jokainen lapsi on. Koska olin kova laulelemaan ja ilmeisesti myös jonkinlaisella nuottikorvalla varustettu aloitin 1. luokalla viulunsoiton. Se on ollut varmaan korviahivelevä nautinto kun olen harjoitellut kappaletta Tuiki tuiki tähtönen joulujuhlassa esitettäväksi.

Viulu jäi pieneksi ja olen sitä raahannut kaikki nämä vuosikymmenet mukanani, välillä se on ollut seinällä koristeena ja välillä vuosikausia kaapin perällä yksin, unohdettuna. Mutta tilannehan on kummelimaisesti todettuna se, että viulu tykkää siitä että sitä soitetaan. Niinpä lahjoitin sen paikalliselle musiikkiopistolle jotta joku pieni viulistinalku saa siitä soittimen vaikka kokeiltavaksi. Tuntuivat olevan siellä opistolla iloisia asiasta. Ja minäkin olen.




Maailmaa voi katsella niin monelta kantilta, paras kantti on sellainen hyvämielisyyskantti. Tai Prinsessakoiran tavalla unikantti <3




Hyvää mieltä ja paljon flavonoideja teidän kaikkien viikonloppuun!

4 kommenttia:

  1. Kyllä, ehdottomasti tuttu kokemus, että joku seikka alkaa kiertää mielessä (esim. suklaanhimo), eikä siitä tahdo ohi selvitä. Hyvinkin terveellisiltä kuulostivat kookospallerosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin vakuuttunut niiden terveysvaikutuksista, koska semmoista maistettuani olin vallan hyvinvoiva 😄

      Poista
  2. Herkullisen näköisiä kookospalleroita, täytyy ehkä kokeilla niitä oman (jatkuvan!) makeanhimon taittamiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa, sen lisäksi että ovat herkullisia niin ihan yksikin pallero vie jomukavasti makeannälkää pois :)

      Poista