Uusi piha, uudet kujeet

Hyvää toukokuun alkua kaikelle kansalle. Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on vettä virrannut purosissa ja jokiuomissa. Elämä ei aina mene sen pitkänajan suunnitelman mukaan ja nyt elelläänkin enemmän silleen päivä ja kesä kerrallaan. Ikiomaa pihaa ei ole, pikkiriikkinen vuokra-asunnon piha sensijaan löytyy ja lupa möyhiä siellä. Ja siinäpä sitten onkin oiva syy saattaa blogi ajantasalle ja jatkaa pihapäiväkirjan pitämistä. 

Ensin tietenkin tärkein eli prinsessa Lily, puutarha-apulainen. Tai päällikkö, riippuu varmaan siitä keneltä asiaa tiedustellaan. Puutarhan toimista Lillukan mielestä paras ja tärkein on karkkikaupan avaaminen elikkäs kanankakkasten maahansaatto. Tämän toimituksen jälkeen suurta ihmettelyä aiheuttaa emännän kiivas istutusten aitausinto, jostain syystä meillä on aivan eri mielipide siitä onko kanankakkanen koiran nautintoaine vai ei. 

Ja sitten siihen pihaan. Alla tämänkeväinen kuva kaikesta siitä mitä siellä on. Eli henkitoreissaan oleva nurmikko, koiran tallaamat vuorenkilvet, kiveen valettu pyykkiteline (kyllä, luit oikein…) ja kaksi ikivanhaa hoitamatonta angervoa. Melkoisen hedelmällinen pikku työmaa, sanoisin.

Kokoa pihalla on juurikin tuon verran mitä kuvassa näkyy. Eli just sopivasti yhden ihmisen ihmetellä. Ja koska kyseessä on vuokra-asunnon piha en todellakaan aio laittaa siihen rahaa kiinni muutamaa multasäkkiä enempää. Sosiaalisessa mediassa olen huudellut perennojen jakotaimien perään ja saalista on tiedossa joten hyvällä alulla ollaan kasvuston monipuolistamisen suhteen. Vielä pitää huudella rautasahaa lainaksi, tuo pyykkitelinehirvitys ei muulla tuosta irtoa.

Pientä lisämaustetta koko hommaan antaa pihan kaltevuus joka on luokkaa liukumäki. Portailta voikin jatkaa suoraan persmäkeä alapihalle. Voi olla että jokunen tuokio tuumausta täytyy uhrata mahdollisille rappusjatkeille tai muille kulkuväylää oikaiseville elementeille. Saa nähdä mitä siitäkin syntyy, aikaisemmin sain käyttää luovuutta enemmän ideointiin ja toteutuspuoli hoidettiin sitten miesvoimin, nyt pitää varmaan opetella timpuroimaan ihan itte. 

Pikkuisen tuossa vappuviikonloppuna jo tuuskasin pihalla, ei voinut vastustaa vaikka kelit ei ihan vielä ole parhaimmillaan. Multakaupoilla piti käydä ja sen verran heltisi kukkaronnyöri että ostin kolme säleillövilliviiniä, eihän tällä blogin nimellä muuten mitään virkaa olisi. Paikat on katsottuna mutta kuopat kaivamatta, jospa sitä ensi viikonloppuna sitten. 

Osan vuorenkilvistä kiskoin surutta pois, semmoista vanhaa ranteenvahvuista maavartta jonka päässä kasvoi yksi puska. Tilalle ajattelin laittaa kuunliljoja ja kotkansiipisaniaisia. Ja ehkä raparperia jos tilaa piisaa. 

Tuo istutusalue on aika jyrkä luiska ja multaa siellä oli enää nimeksi. Raahasin metsästä vanhan tuulenkaatama rangan ja sahasin sen sopiviksi pätkiksi joilla tein pientä pengerrystä penkkeihin. Toivottavasti multa pysyy tällä konstilla siellä missä pitääkin. 

Käytiin Lillukan kanssa vappuaamun spesiaalilenkillä paikassa jossa on myös vanhoja hiekkakuoppia. Siltä reissulta kuskasin tuliaisina auton lattialla kiven poikineen, ne päätyivät penkin alareunaan täyttämään aukkokohtia. Muutama kivi odottelee vielä kasassa loppusijoituspaikka, eiköhän me joku hyvä kolo niillekin keksitä. 

Ja jotta luonnonmateriaalien hyötykäyttö ja ekologisuus eivät jäisi pelkkiin tuulenkaatoihin ja kiviin hyödynsin leikattujen angervojen oksat tuommoisena hienona risuaitana. Ne ovat siis esteenä ettei joku herkkusuu painu kaivelemaan niitä kanankakkasia mullan alta. Tarkoitus on tehdä ihan kunnon risuaita jossain välissä mutta tällä mennään toistaiseksi. 

Tällä hetkellä tuntuu että just sopivasti on puuhaa tässä pikkupihassa, teen sen mitä jaksan ja loput saa odottaa. Ja onhan mulla kesäkukkaistutukset sisällä odottamassa lämpöisempiä kelejä jotta pääsisi pikkuhiljaa karaisemaan ennen lopullista pihallepaiskuuta. 

Ihanaa mullantuoksuista ke(vään)sän odotusta ihan jokaiselle!