Muuttaessamme tänne oli pihan peränurkka ihan typötyhjä. Tai olihan siellä vino aita ja nurmikkoa. Toisella reunalla aidan takana kasvoi pihasyreeniä ja toisella reunalla kituutteli Tuija-aita. Nurkka on tontin kaakkoiskulmassa ja Tuija-aidan takana on myös naapurin autotalli. Kulmaan jää sellainen sopiva tuulen mentävä läpi, ja sitähän tuuli käytti ahkerasti hyväksi.
Ensimmäisen kevään nurkan tyhjyyttä täytti trampoliini, joka lähti aika äkkiä aidan toiselle puolelle kun hortonoomius iski. Lisäksi tuonne myös paistaa pisimpään aurinko, joten senkin vuoksi mietittiin miten nurkkausta voisi muuttaa viihtyisämmäksi.
Pihaa parvekeperspektiivistä, kesä on jo edennyt vehreyteen ja tällipajun (tuo puuntapainen kuvan oikeassa yläkulmassa) juurella on pensasalueen rakentaminen päässyt alkuun. Nurkka sensijaan ammottaa edelleen tyhjyyttään.
Takanurkassa oli tosiaan tuulenmentävä rako, kaamea vinkka kävi läpi pihan välillä. Siitä syystä myös piha vaikutti kuuluvan II-vyöhykkeeseen vaikka ihan etelärannikolla asutaan ja piha aukeaa etelään.
Koska hyväksi havaittua ei kannata alkaa muuttamaan, päätettiin takanurkan tuulitunneli tukkia viherseinällä. Yksi viherseinä oli siis jo pystytetty terassin reunalle, se oli aivan loistava tilanjakaja ja kaunis katsella.
Mies toteutti jälleen suunnitelmat täydellisesti. L-mallinen seinä, jossa on harjateräsristikko nousi nopsaan paikoilleen. Koska ajatuksena oli, että nurkkauksesta voisi tulla sellainen rauhallinen lepopaikka tehtiin pieni pensasalue rajaamaan tuota tilaa. Pensasalueelle istutettiin paljakkapajua, pallohortensiaa, diaboloa ja syyshortensiaa.
Tuija-aidan puoleiselle reunalle istutettiin tuulensuojaseinäksi villiviiniä, kuinkas muutenkaan. Pensasalueelta kurottelee alppikärhö joka kukkii ihanilla vanhan roosan värisillä kukilla. Ja tarkkasilmäisimmät huomaavat myös karhunköynnöksen, jota vastaan käyn sitkeää taistelua.
Tässä pensasaluetta syysvärityksessä. Alue laajeni viime keväänä hiukan kun istutimme sinne vielä marjapihlajan ja idänvirpiangervon. Lisäksi pajut muuttivat kivikkoryhmään ja tilalle istutettiin lisää pallohortensiaa.
Vaikka villiviiniseinämä ei vielä olekaan valtaan tuuhea, huomasi sen tuulta hillitsevän vaikutuksen selvästi. Piha tuntui viime kesänä huomattavasti suojaisemmalta ja lämpöisemmältä kuin aikaisemmin.
Riippukeinu on ahkerassa käytössä, lämpöisempinä päivinä sen ei todellakaan tarvitse heilua tyhjillään. Kunhan nuo omenapuut vielä hiukan kasvavat alkaa pihan peränurkan muutos paratiisiksi olla täydellinen!
Kesää odotellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti