Pikkulan uusi ilme DIY

Puutarhapostaukset saavat vielä odottaa, sillä hiukan pitää piha-asioita pohtia hiljaa mielessä ennenkuin niistä tänne juttelee. Sen sijaan tämän päivän kuvakertomus vie meidät pikkulan elikkäs yläkerran vessan kasvojenkohotusmatkalle.

Pikkulalla ei ollut varsinaisesti mitään akuuttia remonttitarvetta, se oli aivan käypäsessä kunnossa. Lavuaari veti, pytty toimi aina tarpeen mukaan ja kaappien ovet avautuivat ja sulkeutuivat aivan asiallisesti. Muutama seikka vain pisti hanttiin, nimittäin lattian väri, kaappien väri, katon väri sekä vessan tyyli joka oli suoraan -90 -luvulta. 

Meillä sattuu myös olemaan jonkinsortin päähänpinttymä siitä, että kaikki pitää tuunata oman näköiseksi. Lisäksi kyläreissulla oltiin ihasteltu tason päälle laitettua lavuaaria ja rouheaa DIY-tyyliä. Siitä se ajatus sitten lähti... ja Pinterestiä tutkittiin taas ahkerasti.

Eihän tässä varsinaisesti mitään vikaa ole. Hyvä ja toimiva vessa.

Luukun takana asuu ilmastointikone. Ja viemäröintiputkisto. 

Ensimmäiseksi sai kyytiä koko seinän kokoinen peili. Mies irrotti peilissä kiinni olevat lasihyllyt. Sen jälkeen hän liisteröi sanomalehteä peiliin ja hellästi vasaralla naputellen hajotti koko komeuden. Muuta keinoa ei ollut, sillä peili oli kiinnitetty suoraan seinään. Ei käynyt sitä noin vain nostaa pois.  

Kaapistot lähtivät suhteellisen pienellä vääntämisellä ja vähin vaurioin ja lopulta olikin pytyn vuoro. Kuten kuvasta näkyy, oli sekin kiinnitetty lattiaan todella hyvin. Muutama voimakkaampi sanakin taisi Mieheltä päästä kun tuota tököttiä rappasi kaakeleista irti.

Pytty pääsi pihalle perusteelliselle pesulle, sillä päätimme antaa sille jatkoajan vessan peruskalusteena, olihan se vielä aivan toimiva porsliini. Lisäksi pytyn viemäriputki menee vaakatasossa seinään ja vastaavan uuden hankkiminen olisi käynyt liian hankalaksi ja kalliiksi. Näistä syistä pitäydyimme uuden pytyn hankinnasta.

Kaupoissa kierreltiin moneen otteeseen, mutta mistään ei löytynyt mieleistä kalustetta lavuaarin alle. Ne olivat joko liian pieniä, vääränmallisia tai  kalliita. Pinterest auttoi meitä jälleen kerran vaikeassa tilanteessa ja vaihtoehdoksi välikoitui lopulta DIY, eli eikun nikkaroimaan. 

Ei ollut helppo valinta sekään.Vaihtoehtoja oli monta (minulla ei yhtään, mutta tee se itse -Miehellä lukuisia) ja lopulta ostettiin liimapuupalkkeja jotka liimattiin ja ruuvattiin yhteen ja lopuksi vahattiin. Osmo Coloristahan meillä olikin jo kokemusta, muistanette makkarin sängynrungon joka vahattiin Tervansävyisellä puuvahalla (kurkkaa aikaisempaa postausta Makuuhuoneen kasvojenkohotus DIY).  

Oikean värisävyn löytäminen ei ollut helppoa. Lopulta sellainen löytyi sekoittamalla paria väriä keskenään  ja sitä alettiin työstämään puuhun. Useampi ilta meni siinä, värin levitysten ja hankaamisen kanssa. Hankauksella pinnasta saatiin kiiltävä ja vettähylkivä, juurikin sopiva lavuaarin alle.

Myös tason koirantassunkestävyys sekä hammasvastus tuli testattua, sillä Severus Kakarus eli se karvasuttikoira muutti meille juuri tähän samaan aikaan pienen pienenä pentusena. 

Lattiamateriaaliksi valilttiin mikrosementti (tämä materiaali oli tullut tutuksi keittiön pienen pintaremontin yhteydessä, siitä joskus myöhemmin), sillä yhtenäinen lattiapinta ilman saumoja oli kovin mieluisa ajatus. Vaikka kuinka olisi ahkera vessansiivooja alkaa vuosikymmenien käyttö tuoksahtaa kaakelien saumoissa... 

Vanha lattia jätettiin alle ja Mies valoi päälle uuden. Siitä tuli juuri sellainen kun haluttiin, ja pinta on todella helppo pitää puhtaana. 

Seinien väriksi haluttiin jotain kontrastia puutasolle, niinpä lyhyen harkinnan jälkeen valittiin tuollainen iloisen musta elikkäs harmaa.  Ja Koska hailukka on tylsää, pläjäytettiin sitten kerralla tummempi väri. Ja kyllä, vaaleampi olisikin ollut liian vaalea. 

Himskatin hieno taso.

Lavuaarin valintakin oli useamman päivän ja useamman tutkimusretken tulos.  Ei saa olla liian jyrkät tai liian loivat reunat. Ei saa olla liian pieni eikä liian iso. Ei saa olla liian matalat reunat. Pitää olla kaunis katsella. Ja tietenkään ei saa olla liian kallis. Kuinka ollakaan, Ikean allas voitti kilpailun ja on ollut oikein toimiva ratkaisu. 

Tason alle tuli myös välihylly, mutta se piti kiinnittää jälkikäteen koska putkityöt vaativat konttauskolon tason alle. Edellisen tason lavuaari oli vain hiukan keskemmällä, mutta jostakin syystä seinäröörit olivat silloinkin aika sivussa. Onneksi putkiin saa kivoja kulmapaloja joilla voi rakentaa kovinkin omaperäisiä ratkaisuja veden kulkukanaviksi. Jälleen kerran siunailen Miehen taitoa värkätä lähes mitä tahansa lähes mistä tahansa.

Mutkaputki. Se on semmoista tilataidetta.

Vessassa ei ole ollenkaan varsinaisia säilytystiloja, niinpä niitä on pitänyt kehitellä erilaisia vaihtoehtoja käyttäen. Paperipussit toimivat erinomaisesti kaiken perustarpeellisen kuten kynsilakkojen, tukkapinnien, naamarasvojen, kähertimien yms. säilytyksessä. Nämä trendikkäät pussukat saapuivat nettikaupasta ostettujen koiranruokasäkkien päällissäkkeinä, saksin ne sopivan mittaisiksi ja käänsin reunat. Vitsi että kätevää ja kustannustehokasta. 

Entiselle kaappiseinälle ostettiin Ikean Hyllis hylly. Maksoi kympin. Pari taulua, kynttilöitä (joita ei polteta koskaan) ja pussukat tavaroiden säilytystä varten. Nurkkaan roskis ja sisustus alkaa ollakin valmis. 

Matonkuteista virkkaamani pussukka löysi itselleen kodin alahyllyltä.

Pieni pussukka kätkee sisälleen vanupuikkoja ja -lappuja. Tämä on ihan ostotavara, Loviisan Aitasta hankittu.

Vaikka allastaso onkin vettähylkivä, on saippua sijoitettu vanhaan pieneen emalivatiin. Ei tarvitse niin tarkkana olla saippuavalumien kanssa ja lisäksi se on kaunis katsella. 

Tason toisessa päässä on betoninen tarjotin, jossa käpyjen seurana on Loviisan Aitasta ostettu Duancen ihastuttava huonetuoksu. Aromikas ja luonnonläheinen vessa siis. 

Jotta pikkulassa olisi mukavan lempeä tunnelma laitettiin peilivalon sijaan roikkumaan tällainen ihana lämmintä valoa antava lamppu. Kyllä nyt kelpaa <3