Pienet sammakot ja muut kevään merkit

Blogi tai pikemminkin bloggaaja on pitänyt luovaa taukoa, on ollut kaikenlaista ja hässäkkää eikä oikein ole ollut sanottavaakaan kun talvi piti meitä otteessaan eikä keväästä näkynyt vilaustakaan. Vaan nytpä näkyy ja se saikin minut kaivamaan haravan, kottikärryt ja kameran esille.

Yks varmimmista kevään merkeistä on tänäkin vuonna ollut pihalammen sammakkokonsertti ja lauluiltojen lopputulos eli valtaisa määrä sammakonkutua. Haavin kanssa keräilin kutua ämpäriin ja kävin viemässä niittyojaan kelpo lastin sammakonpoikasia.

Pihalammen kestoasukas elikkäs Ankka the lämpömittari  (kylpymittari oikeasti) pääsi talviasunnostaan eli kukkapuskan uumneista uimaan. Siellä se tyytyväisen näköisenä lipuu sinne sun tänne ja nauttii kevätauringosta.

Mies viritteli toiveikkaana riippukeinun viikko takaperin pihan perälle, ja liekö se sitten jouduttanut kevään tuloa koska nyt tuolla kelpaa jo hyvinkin köllötellä auringossa. Hiukan on vielä yleisankea riippumisympäristö, mutta pian se siitä vehreytyy. Ehkä jo nyt pääsiäisen aikaan kun lupailivat aurinkoa ja lämpöä :)

Pihanurminkossa näkyy valtava määrä pieniä myllerrysjälkiä, myyrät ovat kaivelleet käytäviään ilmisesti pitkin pihaa. Ihan kaikkea eivät ole syöneet näköjään, mutta hiukan pelkään luumujen ja omppujen puolesta, mahtaako olla juurakkoa jäljellä laisinkaan. Pitää käydä tekemässä kanankakkabarrikaadit hedelmäpuiden juurelle, jos se hiukan suojaisi tuhoilta.

 Jätin viime syksynä kaiken kasvillisuuden siihen mihin sitten sattuivat lakastumaan. Suojaksi talvea vastaan. Tai sitten syynä saattoi olla se, että puutarhainnostus laantuu aika tavalla syksyn mittaan kun ilmat kylmenevät ja vettä tulee tihkuna tai kaatamalla niskaan. Mieluummin noita haravoikin sitten tämmöisessä ihanassa kevätsäässä.

Hiukan näyttäisi olevan siivoamisen tarvetta...

Viimekesäinen Niittypenkin kukkaloisto (kurkkaa näkymä  tästä) on hiukan eri sävyinen näin keväällä. Kauhean näköinen rytöläjä.

Hiukan haravanheiluttelua ja alta paljastuu vaikka kuinka paljon vihreää. Pitää hakea varmaan joku kasviopus ja tutkia mitä kaikkea penkissä kasvaa. Hiukan epäilen rikkakasvivoittoiseksi tuota kasvustoa mutta kun aikaisemmin en ole omistanut kesäkukkapenkkiä niin parempi katsoa kuin katua.

Muutaman lajimäärityksen onnistuimme Miehen kanssa tekemään, nokkonen ja leskenlehti olivat varmoja havaintoja, muut mahdolliset rikat saavat odottaa vielä lajitunnistusta ja kitkemistä.

Kangasajuruohon tuoksu on huumaava, hiukan haravalla pyyhkäisin mätästä ja aivan mahtavan mehevät timjamin tuoksut nousivat penkistä.

Yksi näyttävimmistä pihan talventörröttäjistä on auringonkukka, joka siis oli kylväytynyt omia aikojaan tuohon niittypenkkiin (tästä näet viimekesäisen postauksen kukasta). Omalla rujolla tavallaan se on jopa kaunis.

Kivikkoryhmässä ollaan jo hyvinkin terhakassa kevätkunnossa. Tätä penkkiä ei ole vielä siistitty yhtään, aionkin ottaa tänä keväänä rauhallisesti ja nautiskella oikein huolella näistä kevätpuuhista. Penkki kerrallaan. Kasvi kerrallaan. Välillä hiukan kahvia ja aurinkoa.

Ja jotta työ sujuisi mallikkasti ostin uudet puutarhakäsineet. Hanskojen mukana tuli oikein käyttöohjeet, ajatella jos vahingossa käyttäisikin niitä väärin :D

Aurikoista, herkullista, värikästä ja keväistä pääsiäistä kaikille!