Toinen näistä on itseasiassa Nuoren Neidin kummeiltaan saama, minulla vain hoidossa. Toisen sain lasten isoäidiltä elikkäs fammulta. Hän on aivan mahdoton viherpeukalo ja aina hiukan kauhunsekaisin tuntein otan vastaan häneltä kasveja kun pelkään että ne heittävät henkensä minun hoidossani.
Onneksi kaktukset ovat kiitollisia hoidokkeja, sellaisia minulle sopivia. Kun välillä tuo kastelu tuppaa unohtumaan... nämäkin raukat varmaan luulivat että lähtö on lähellä ja intoutuivat lisääntymismielessä kukkimaan sangen runsaanlaisesti. Tai ainakin nuppuja ovat tehneet urakalla, toivottavasti aukeavat kukiksi asti.
Päivittäin olen näitä käynyt kehumassa ja ihastelemassa joten huomionpuutteesta eivät ainakaan voi valittaa, lisäksi niillä on vartijana Lempikoira joka on väsymättä jaksanut tönöttää kukkavartiossa päivästä toiseen.
Kukkaisaa ja kausivaloista marraskuun loppua kaikille <3
Minunkin joulukaktus alkoi kukkimaan kylläkin vain toispuoleisesti. Olen saanut sen anopilta ja hän taas aikoinaan anopiltaan. Ikää sillä taisi olla montakymmentä vuotta. Minäkin pelkäsin kun itse sen sain että tapan varmasti tämän vanhuksen. Itselläni se on ollut jo monia vuosia joten sitkeitä ovat.
VastaaPoistaSain aikanaan anopilta apostolinmiekan ja hän jaksoi ihmetellä kun se kukki minulla.
PoistaKukat kuullema kukkivat kun ovat hiukan huonolla huolenpidolla, alkavat jatkamaan sukua kun luulevat kuihtuvansa pois 😄, olivat siis olleet anopilla varmaan liian hyvällä hoidolla 😳
Toivottavasti sinun kaktuksesi jaksaa kukkia tulevat vuodetkin, hauska perintökalleus moinen.
Ihanaa väriä!
VastaaPoistaEikös vaan, säkenoivän pirtsakka :)
PoistaTuo näyttääkin olevan kiitospäivän kaktus, jonka kuuluu kukkia jo marraskuussa. Joulukaktuksessa on pyöreämmät lehdet. :)
VastaaPoistaAi niitä on montaa eri sorttia, niinpä tietysti. Aina on vaan meillä nämä kulkeneet joulukaktuksen nimellä niin en sitten ole aiheeseen perehtynyt yhtään tarkemmin. Nyt sain aihetta perehtyä, kiitti vinkistä :)
Poista