Pakko oli antaa periksi syksylle ja heittää ovenpieltä koristanut mahtava miljoonakello pois. Hienosti se jaksoi kukkia koko kesän huolimatta muutamasta kuivasta jaksosta (kuka lie unohti kastella), kasvoi ja rehotti ja hämmästytti kulkijoita runsaudellaan.
Tilalle laitoin ne niin perinteiset callunat, niiden pitäisi pärjätä vaikka kastelukannua ei niin tiuhaan niille näyttäisikään...
Ensi vuonna pitäisi muistaa istuttaa koristekaalit kasvilavan sijasta ruukkuihin. Pääsisivät ehkä enemmän oikeuksiinsa... tänä vuonna tyydymme ihastelemaan niitä hyötypuutarhan puolella.
Vielä jaksaa pelargonia sinnitellä ikkunalla, tänä vuonna koitan talvettaa vaikka oikeanlaista ikkunallista kellaritilaa ei olekaan. Pyysin Miestä raivaamaan Miestenhuoneen (aivan oikein, se on Miehen harrastuksille pyhitetty tila) hyllylle tilaa noille kaunokaisille, jospa ne suostuisivat siellä säilymään talven yli hengissä.
Villiviinikin antaa parastaan ennen talvilevolle vetäytymistä.
Iltojen pimetessä on aika siirtyä sisäpuuhasteluihin, laittaa kynttilät palamaan ja nauttia vaikka kupponen kuumaa kaakaota takkatulen äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti