Pihan suunnitellussa meillä on ollut yhtenä johtoajatuksena se, että siellä olisi väriä ja katseltavaa koko kasvukauden ajan. Olemme koittaneet valita sellaisia kasveja, jotka houkuttelevat pölyttäjiä ja perhosia.
Punatähkä on osoittautunut Mirrinmintun ohella ehdottomaksi vetonaulaksi. Niiden kukinta jatkui lähes tähän päivään saakka, vielä syyskuun lämpimillä perhoset ja pörriäiset ahkeroivat niissä kiivaaseen tahtiin.
Päivänliljat antoivat tänä vuonna odottaa kukintaansa, mutta kerran aloitettuaan ne kukkivatkin ahkerasti.
Syyshortensia ilahdutti jo viime vuonna loistollaan, eikä tämän vuoden kukinta jäänyt yhtään häviölle. Kuvista ylempi on otettu syyskuun viimeisellä viikolla ja alempi lokakuun toisella viikolla. Sateen tuhnussakin ja jo lehvästöltään harvenneena se jaksaa ihastuttaa.
Marja-aronian lehdet ovat saaneet mahtavan oranssinpunaisen vivahteen, kun taas pensasmustikan syysväritys on syvemmän punertava.
Villiviini, purppuraheisiangervo ja etualan marjapihlaja kilpailevat toinen toistaan lostavammilla väreillä.
Köynnöskrassien loisto on lähes silmiinsattuvaa vielä näin myöhään syksylläkin.
Syksyisen valon leikki koristekaalin lehdillä ja niillä lepäävillä vesipisaroilla on mykistävän kaunista <3
Tämä ei ole se perinteinen kaalimato, vaan nokkosperhosen toukka. Toivottavasti pärjää talven yli.
Iltojen pimetessä ja ilmojen viiletessä on aika siirtää puutarhakin talvilepoon. Tänä viikonloppuna viettäessäni aikaa palkkatyön parissa ahkeroi Mies puutarhahommissa. Laittoi sen hienoksi ja ojennukseen <3
Kyllä nyt kelpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti