Lapionvarteen hop!

Kuuman kesän jälkeen alkoi vihdoin olla sellainen olo että jotain jaksaisi taas puuhastella pihallakin. Mielessä on ollut pieni kasvojenkohotus sisääntulon puolella ja sohvalla vietetyn inspiroitumishetken jälkeen alkoi suunnitelma hahmottua mielessä.

Viime syksynähän etupihaa muokattiin jo jonkin verran kun hankittiin pensaita syysalesta, siitä kirjoittelin ihan ensimmäisissä blogiteksteissäni Jos ihan vain muutama pensas laitetaan... 

Sisääntulon nurmikko kärventyi kesähelteillä oikein kunnolla, toki kastelu ja muutamat viime päivien sateet ovat elvyttäneet sitä hiukan. Mietittiin että nurmikon voisi kaivaa pois  ja laittaa tilalle vaikkapa kivikkokasveja, selviytymisprosentti tämän kesän kaltaisista sääilmiöistä voisi olla parempi kuin nurmikolla.

Lisäksi piha näyttää tästä vinkkelistä hiukan epäsymmetriseltä kun toisella puolella rehottaa pensaita jos jonkinmoisia ja toisella puolella on kitukasvuinen nurmikko ja siihen edellisen omistajan hautaama kivi (on kuitenkin ihan Kultarannasta tuo kivi joten jääkööt siihen). 

Ainoa "rytmikasvi" yläpihan puolella on tuo villiviini, joka meinasi vallata koko etunurmikon ja uhkasi tukehduttaa Tuurenkin (se on tuo meidän pihlaja) kiipeilemällä sen oksistolla. Raivasin siitä noin puolet pois ja jätin loput rönsyilemään maata pitkin.

Pohdiskeltiin että tuohon asennossa seisovien tuijien väliin (vasemmanpuoleisten) voisi laittaa muutaman rhodon. Toisella puolella kulkuväylää olevan korallikanukan (allaolevassa kuvassa) voisi taas siirtää toiseen tuijaväliin. Pääsisi enenmmän oikeuksiinsa siinä ja toisi tasapainoa Tuurelle ja villiviinille.



Sitten vain tuumasta toimeen ja lapionvarteen hop! Ja mitäs siitä sitten syntyikään. Nurmikko läks ja tilalle istutettiin kiviä, kasveja ja kuorikatetta. Pienellä ähinällä ja puhinalla tuli aika erinäköinen, vai mitä.

Sisääntulo aukeaa lounaaseen, joten aurinko paistelee kuumimman keskipäivän tuohon oikein mukavasti. Pensashanhikin (Abbotswood), sinilaakakatajan ja sammalleimun pitäisi pärjätä tässä paikassa, koska aamupäivän ja illan rinne on varjossa/puolivarjossa.  

Rhodot istutettiin siihen mihin suunniteltiinkin, tuijat eivät näytä enää ihan niin sotilaallisilta kun niiden välissä ja edessä on hiukan pyöreämpiä muotoja. Pensashankikeista pari sai jäädä "tilanjakajiksi" rinteen reunalle, mukavasti pehmentää tuota reunaa.

Tähän etualalle oikealle on tarkoitus vielä siirtää se korallikanukka. Hiukan tuijien katveeseen, mutta niin että nuo pitkät piippaoksat kurottelevat kohti Tuurea. Ei ole ihan niin avoin näkymä toisesta suunnastakaan sitten.

Pääpuutarhuri tuli tarkistaman työn jälkeä, taisi hyväksyä koska ei edes kinttua nostanut mihinkään.

 Nyt on mukavat näkymät mennen, tullen ja palatessa! Lopuksi pruukataan aina kiittää luomistyössä avustaneita. Minä kiitän siis Miestä, joka urheasti kesti työnjohdon komentelun ja kaivoi kuopat juuri sopiviksi.

Elokuun viimeistä viikkoa viedään, syksy kurkistelee nurkan takana. Takkatuli on jo lämmitellyt jo mökkeröistä ja omenahyve tuoksuu keittiössä. Hyvää aikaa eletään juuri nyt(kin) <3