sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Kevään kaipuu -haaste

Tiiu Puutarhahetki -blogista aloitti muutama päivä sitten haasteen, jossa on tarkoitus fiilistellä kevättä ja kerätä postaukseen sellaisia itselle merkityksellisiä kuvia keväästä. Tässäpä kattaus minulle tärkeistä kuvista:


Tulppaanit aloittavat kevätkauden, niiden avulla kotiin sadaan aavistus tulevasta kasvukaudesta. Ei haittaa vaikka ulkona onkin lunta ja pakkasta, nämä ovat lupaus keväästä. 


Tammi-helmikuussa puutarhahöperön päässä niksahtaa ja siemenluettelot selataan koirankorville. Ensimmäiset siemenet kylvetään esikasvatukseen ja muiden samanmielisten juttuja lueskellaan ahmien, mitä kaikkia ihanuuksia ja uutuuksia muilla on kasvatuksessa. 

Jännityksellä seurataan mitkä siemenet itävät, mitkä eivät. Kysellään vinkkejä ja neuvoja kun välillä  purkista kurkistaa jotain aivan muuta kuin mitä sinne on omasta mielestä laitettu... 




Meidän pihalla varma kevään merkki on pihalammen pumpun käynnistys. Putouksen solina ja sammakoiden lemmenlaulut ovat musiikkia korville. Krookukset ja sammakonkutu kruunaavat paletin, kevät on täällä!




Keväällä on töistä tullessa pakko tehdä ensin pihakierros. Ei ole mitään tärkeämpää tai kiireellisempää (paitsi suukko puolisolle) kuin käydä läpi jokainen pihan penkki, puu ja pensaikko. Ja voi sitä riemua kun näkee turvonneet silmut ja pullottavat kukkanuput ja maasta pilkistävät taimenalut.




Lasitettu terassi eli akvaario (perheen ykkösoleskelupaikka keväästä syksyyn) laitetaan talven jäljiltä oleskelukuntoon heti kun kevään ensimmäiset lämmittävät säteet ovat saapuneet, lisää tästä voit vilkaista aikaisemmasta postauksesta Kevät saapui terassille. Yllättävän aikaisin tuo aurinko lämmittääkin terassin miellyttäväksi oleskella.






Pääsiäisen aikaan akvaariossa on jo hyvinkin miellyttävä tunnelma ja lämpö, hyvin tarkenee päiväkahvit nauttia. 


Viime syksynä ikkuna-aukkoa madallettiin, tulevana keväänä saammekin ihastella naapurin katon sijaan omaa pihaa 


Lopulta kaiken sisäpiperyksen ja muka sormien multaanupottamisen (niiden esikasvatettujen taimien kimpussa häärämisen) jälkeen päästään itse asiaan. Möyrimään puutarhaan.

Alkukevät ollaan luettu puutarhalehtiä, selattu Pinterestiä ja tehty pihasuunnitelmaa. Ja huokailtu että koska sinne pihan kimppuun pääsee. Ja lopulta kun tämä unelma toteutuu, ei sisälle sitten maltetakaan mennä ennenkuin ilta hämärtää. Eli aika myöhään kun illat ovat jo pitkään valoisia.




Vanhoja penkkejä kunnostetaan ja perennoja jaetaan uusiin paikkoihin istutettavaksi. Välillä on suorastaan runsaudenpula, mutta toistaiseksi sen kanssa ollaan pärjätty.




Allaspenkki kunnostuksen jäljiltä. Tai siis sen etuala on kunnostettu. Joku ehkä muistaa meidän viime keväisen taistelun viiruhelven kanssa, siitä vo käydä kurkkaamassa tästä.

Tänä keväänä on vuorossa sitten tuo muuria lähempänä oleva osa. Hiukan pitää vielä suunnitella kasvien uudelleen sijoittelua, mutta eiköhän kaikille löydy paikka. Jos ei muuten niin tehdään uusi penkki :D




Viime kevään lämpimillä sai viettää näikin leppoisia kättensä jäljen ihastelutuokioita riippumatossa varpaita tuuletellen.























Orvokkien naamataulut ovat aina varsinainen ihastelun aihe, tässäkin kuvassa tuo yksi keltavioletti antaa ihan parastaan. Oli vissiin kylmä yö. Tai muuten vain huono aamu. Tai ehkä se on syntymä-äkäinen...




Kevään edetessä toukokuussa pergolan villiviinit tuuheutuvat ja kasvavat hiljalleen katoksi, niiden kasvua on ilo seurata. Kelloköynnökset tuossa etualalla ovat vielä kovin pieniä ja vaatimattomia, uusi tuttavuus minulle. Enpä arvannut millainen kasvuvoima tuolla kasvilla on, syksyllä se kasvoi kivikkoa pitkin monta metriä joka suuntaan.




Omenapuiden kukinta on kevään huipennus, kävin joka päivä ottamassa aromiterapiaa omenapuun lehvästössä. Tässä ollaan kesän kynnyksellä, hiukan jopa haikeutta rinnassa. Joko se kevät meni. Onneksi on pitkä ja ihana kesäkausi edessä. Ja ensi vuonna uusi kevät <3




En haasta ketään erikseen mukaan, mutta on näitä sen verran mukava lueskella että jospa joku haastamattakin kuvittaa kevätkaipuunsa.

Edelleen ihanaa lumista talvea kaikille, pieni ripaus kevättä rinnassa!

12 kommenttia:

  1. Voi, olipa tämä kiva postaus kuvineen! Minä niin ihailen lasitettuja terasseja, mitkä mahdollisuudet saakaa nauttia luonnosta jo varhaisesta keväästä aina syksyyn saakka! Kiva oli nähdä nämä keväiset kuvat puutarhastasi, kaunista! Hienot muurit! Ja aivan huippu oli tuo viimeinen kuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Päivi, tätä oli kyllä tosi hauska tehdäkin. Aivan valtaisa kaipuu tuli kevääseen kyllä, millään ei malttaisi odottaa. Tuo meidän terassi on kyllä ihan ykköspaikka, siellä istutaan ja seurataan keväällä luonnon heräämistä, kesällä kasvukauden ihmettä ja syksyllä tunnelmoidaan kynttilöiden valossa. Pitäisi varmaan tehdä joku lakialoite semmoisesta ”takka ja lasitettu terassi pakollisiksi jokaiseen huusholliin” 😄

      Poista
  2. Aivan mahtavia keväisiä tunnelmia! Ihan sykähdyttävän ihana oli palata kevääseen postauksesi välityksellä. Kiva, että lähdit haasteeseen mukaan! Lisään huomenna postauksesi linkin haasteeseen vastanneiden listalle blogiini. Mukavaa helmikuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu sinulle hauskasta ideasta, oli tosi kiva käydä läpi kevätkuvia ja miettiä miten kertoa se kaipuu kevättä kohtaan.

      Poista
  3. Ihana, toivoa ja unelmia herättävä postaus! Murjottava orvokki oli hauska, varsinkin kun pari muuta näytti nauttivan täysillä lämmöstä ja auringosta :D Allasalue on hieno, kiva nähdä, miltä se näyttää ensi kesänä. Mukavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, joka päivä ollaan lähempänä kevättä ja sormet alkavat jo syyhytä multahommiin 😀
      Veikkaan että allasalueesta tulee vielä muutama postaus tässä kevään mittaan, jahka se joskus tuolta lumen alta paljastuu...

      Poista
  4. Voi, miten vinhasti alkoi kevät vilkkua silmissä, kun katseli kuviasi. Tuo lampi ja vesipumpun käynnistys on todellakin kevättä parhaimmillaan. Sitä minäkin aina odotan, vaikka oma vesiaihe onkin ihan pieni tuon sinun rinnalla...mutta se solina on niin parasta niin aikaisin kuin vain voi.

    Olen vielä hieman jumissa lumikasoissa, eikä oma kevätsuunnittelu ole alkanut, mutta kyllä se tästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se täälläkään kevätsuunnittelu ole kovin pitkälle edennyt, enemmän semmoista haaveissa vain -touhua vielä :)

      Poista
  5. Hei kaima! Aloitin muutaman vuoden blogitauon jälkeen taas bloggauksen ja huomasin saaneeni kaiman. Tervetuloa kylään! Olen blogannut Villiviininä varmaan toistakymmentä vuotta sekä bloggerissä että aikaisemmin vuodatuksessa, mutta taukoa syntyi, kun tietokone hajosi ja omakin into laimeni. Kyllä kai meitä kaksikin tänne mahtuu. Blogisi on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katsoppas vain, pieni on maailma varsinkin bloginimien kohdalla 😄
      Googlailin kyllä nimeä miettiessäni villiviini-vaihtoehtoja, mutta silloin ei interveppi antanut osumia joten otin tuon nimen käyttöön... nyt sitten mennään tuplana.
      Ja kiitos kaunis blogikommentista, tämä on tällaista muistelmien tekemistä jotta isännän kanssa sitten muutaman vuoden kuluttua muistetaan dementian vaivatessa että mitä kaikkea sitä tulikaan hörhöiltyä 😉

      Poista