Voihan viiruhelpi! Oppia kantapään kautta...

Ajattelin Vappuaaton kunniaksi hiukan siistiä altaanvieruspenkkiä, siinä oli viiruhelpi päässyt valtamaan elintilaa muilta. Mietin että seulon multaa ja otan muita kasveja talteen, ainakin päivänliljaa ja kurjenmiekkaa oli myös istutettu penkkiin

Istutin viiruhelpeä altaan vierelle kaksi vuotta sitten, ajattelin että hauska saada rehevää kasvustoa siihen veden äärelle. Tulee semmoinen viidakkotunnelma. Voi jospa olisin tiennyt...

Urakka osoittautui hiukan isommaksi kuin ajattelin, Mies tuli onneksi apuun koska minun voimillani kasvusto ei olisi lähtenyt maasta mihinkään. Viiruhelpi oli kasvattanut parissa vuodessa valtavat juuret 30 sentin syvyyteen sekä sivusuunnassa kaikkialle missä oli multaa, myös viereisten astinkivien alle.

En ihan tällaista arvannut kun luin kuvauksesta että "Vaikka valko-vihreälehtinen viiruhelpi ei leviä yhtä nopeasti kuin sen perusmuoto ruokohelpi, taimet on syytä istuttaa rajoitettuun alustaan." Ei ollut juurimatto riittävä rajoitin, läpi olivat juuret työntyneet. Betonibunkkeri ehkä olisi toiminut.

Lisäksi kasvi oli kasvattanut juuriston myös allaskumin alle. Sieltä sitä sai kiskoa ihan täysin voimin pois. Kävikin mielessä että on täysin edesvastuutonta myydä mokomaa pahuudenheinää, niin elinvoimainen kasvi se on! Lailla pitäisi kieltää mokoma kasvi, tai ainakin luvanvaraiseksi saada.

Severi osallistui puutarhahommin innolla, kuopankaivuu on Severin erikoisuus. Eilen sille lankesi enemmänkin päällysmiehen tehtävät, ei haluttu viiruhelpin juurenpalasia tassuissa ympäri pihaa.

Tässä vaiheessa kaivamista Mies lähti vaihtamaan kuivaa paitaa päälle ja minä pidin simanhörppimistauon. Ja kiroilin itsekseni. Eniten harmittaa hukkaan mennyt työ ja ne kasvit jotka nyt jouduttiin heittämään pois. en uskaltanut ottaa mitään talteen juurenpalasten pelossa. En halua enää koskaan tällaista episodia, se levinneen mintun kitkeminenkin oli lastenleikkiä tämän rinalla.

Kaivannosta poistettiin kaikki multa, myös altaan alle piti kaivautua. Hiukan lirahti vettäkin reunan yli, tuli kiire tukea alapuolelta kumi paikoilleen. Oli siinä varmaan lammen sammakoillakin ihmettelemistä kun kotikiviä kolisteltiin alapuoleltakin. 

En minä sentään ihan katsojan ja kiroilijan roolissa ollut, kärräsin juurimassaa hävitettäväksi ja uutta multaa kärrykaupalla kaivantoon. Niin oli painavaa tavaraa että kottikärryn renkaan kiinnityksetkin menivät ihan höpsis. Onneksi on pienempi varakärry jolla urakoitia jatkettiin. Toimi noinkin ja tuli vain kohtuutaakkoja kärrättäväksi.

Kolmen ja puolen tunnin urakoinnin jälkeen kaivanto oli täytetty mullalla ja valmis uusia kasveja varten. Nyt on sitten mietinnän alla että mitähän tähän istuttaisi. Kovin on paljaan ja surkean näköinen kolo nyt terassin ja altaan välissä. 

Onneksi toisella puolella lampea on perennapenkissä muutama mätäs jotka kaipaavat jakamista. Että materiaalia on kyllä omastakin takaa. Tosin olen suunnitellut niitä hiukan toisaalle, sillä pari uutta penkkiä odottaa valmistumista. Ehkäpä tästä täytyy suunnata taimikaupoille, ei ollenkaan vastenmielinen ajatus ole sellainenkaan :) Mutta ensin hyvä suunnittelutyö ettei tule uutta vahinkoa.

Onko sinulla ollut joku vastaava Itku ja hammastenkiristys -episodi? Ihanaa toukokuun alkua ja iloisia puutarhapäiviä kaikille :)