tiistai 1. toukokuuta 2018

Voihan viiruhelpi! Oppia kantapään kautta...

Ajattelin Vappuaaton kunniaksi hiukan siistiä altaanvieruspenkkiä, siinä oli viiruhelpi päässyt valtamaan elintilaa muilta. Mietin että seulon multaa ja otan muita kasveja talteen, ainakin päivänliljaa ja kurjenmiekkaa oli myös istutettu penkkiin




Istutin viiruhelpeä altaan vierelle kaksi vuotta sitten, ajattelin että hauska saada rehevää kasvustoa siihen veden äärelle. Tulee semmoinen viidakkotunnelma. Voi jospa olisin tiennyt...




Urakka osoittautui hiukan isommaksi kuin ajattelin, Mies tuli onneksi apuun koska minun voimillani kasvusto ei olisi lähtenyt maasta mihinkään. Viiruhelpi oli kasvattanut parissa vuodessa valtavat juuret 30 sentin syvyyteen sekä sivusuunnassa kaikkialle missä oli multaa, myös viereisten astinkivien alle.




En ihan tällaista arvannut kun luin kuvauksesta että "Vaikka valko-vihreälehtinen viiruhelpi ei leviä yhtä nopeasti kuin sen perusmuoto ruokohelpi, taimet on syytä istuttaa rajoitettuun alustaan." Ei ollut juurimatto riittävä rajoitin, läpi olivat juuret työntyneet. Betonibunkkeri ehkä olisi toiminut.

Lisäksi kasvi oli kasvattanut juuriston myös allaskumin alle. Sieltä sitä sai kiskoa ihan täysin voimin pois. Kävikin mielessä että on täysin edesvastuutonta myydä mokomaa pahuudenheinää, niin elinvoimainen kasvi se on! Lailla pitäisi kieltää mokoma kasvi, tai ainakin luvanvaraiseksi saada.




Severi osallistui puutarhahommin innolla, kuopankaivuu on Severin erikoisuus. Eilen sille lankesi enemmänkin päällysmiehen tehtävät, ei haluttu viiruhelpin juurenpalasia tassuissa ympäri pihaa.






Tässä vaiheessa kaivamista Mies lähti vaihtamaan kuivaa paitaa päälle ja minä pidin simanhörppimistauon. Ja kiroilin itsekseni. Eniten harmittaa hukkaan mennyt työ ja ne kasvit jotka nyt jouduttiin heittämään pois. en uskaltanut ottaa mitään talteen juurenpalasten pelossa. En halua enää koskaan tällaista episodia, se levinneen mintun kitkeminenkin oli lastenleikkiä tämän rinalla.




Kaivannosta poistettiin kaikki multa, myös altaan alle piti kaivautua. Hiukan lirahti vettäkin reunan yli, tuli kiire tukea alapuolelta kumi paikoilleen. Oli siinä varmaan lammen sammakoillakin ihmettelemistä kun kotikiviä kolisteltiin alapuoleltakin. 




En minä sentään ihan katsojan ja kiroilijan roolissa ollut, kärräsin juurimassaa hävitettäväksi ja uutta multaa kärrykaupalla kaivantoon. Niin oli painavaa tavaraa että kottikärryn renkaan kiinnityksetkin menivät ihan höpsis. Onneksi on pienempi varakärry jolla urakoitia jatkettiin. Toimi noinkin ja tuli vain kohtuutaakkoja kärrättäväksi.






Kolmen ja puolen tunnin urakoinnin jälkeen kaivanto oli täytetty mullalla ja valmis uusia kasveja varten. Nyt on sitten mietinnän alla että mitähän tähän istuttaisi. Kovin on paljaan ja surkean näköinen kolo nyt terassin ja altaan välissä. 




Onneksi toisella puolella lampea on perennapenkissä muutama mätäs jotka kaipaavat jakamista. Että materiaalia on kyllä omastakin takaa. Tosin olen suunnitellut niitä hiukan toisaalle, sillä pari uutta penkkiä odottaa valmistumista. Ehkäpä tästä täytyy suunnata taimikaupoille, ei ollenkaan vastenmielinen ajatus ole sellainenkaan :) Mutta ensin hyvä suunnittelutyö ettei tule uutta vahinkoa.

Onko sinulla ollut joku vastaava Itku ja hammastenkiristys -episodi? Ihanaa toukokuun alkua ja iloisia puutarhapäiviä kaikille :)






12 kommenttia:

  1. Oho! Teillähän on ollut melkoinen projekti. Taisit antaa viiruhelpille kunnon kasvupaikan, kun noin villiintyi. Mäkin koitin joskus, mutta sain sen kuolemaan alkumetreillä. Vain muutama heinä törrötti kasvukohdassa. Ehkei sekään missä tahansa viihdy?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki sillä oli kunnon kasvualusta, mutta niin oli työntänyt juuria sinne syvällle saveenkin että tuumailin sen pärjäävän taatusti vaikka Saharassa. Poistaisi maan eroosio-ongelmat kerralla...

      Poista
  2. Meiltäkin löytyy villiintynyt viiruhelpi. Joudun joka vuosi repimään sitä hullun lailla. Meillä se kasvaa kolmen kivilohkareen välissä ja sieltä se leviää noiden kivijärkäleiden alta muualle penkkiin. Noita kiviä ei ihmisvoimin siirrellä, joten minulla on joka kevät ja kesä iso repimissavotta. Mutta siellä lohkareiden välissä se saa olla ja siellä se näyttää tosi hyvältä. Tosin nyt jos tuon penkin voisi rakentaa kokonaan alusta, jättäisin kyllä viiruhelpin kaupan hyllylle ja valitsisin jonkin maltillisemman koristeheinän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieti mikä kasvuvoima sillä on kun tunkee niiden kivienkin alle! Tsemppiä repimisurakkaan, me todettiin että jos tuosta penkistä joskus vielä pilkistää viiruhelpin pää niin se saa myrkkyä vaikkei semmoista muuten käytetä. Niin viheliäinen tapaus tuo oli.

      Poista
  3. Juuriehelpi leviää kovasti. Minulla on sitä kukkapenkin reunalla, mutta vahdin sitä kuin haukka. Heti, kun on ylittänyt rajansa, revin sitä surutta juurineen pois. Ensimmäinen revintä tänä vuonna on jo tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kuripitotoimiin, toivottavasti ei koskaan villiinny samanlaiseksi kuin meillä.

      Poista
  4. Ohhoh johan on voimakas kasvi. Toivotaan, että ison urakan päätteeksi pääsit eroon tuosta kasvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vaikka napalmi on vissiin ainoa joka siihen todella tehoaa.

      Poista
  5. Viiruhelpi on komea heinä ja komeat näyttävät olevan kasvuhalutkin! Meillä on järjettömän kokoinen viidakko tuoksuvatukkaa tontin rajalla. Sitäkään ei meinaa saada millään pois, jos se on kerran päässyt johonkin juurtumaan. Yritetään pitää se poissa kukkapenkistä juuriesteellä. Haukoin henkeä pitkän aikaa, kun näin, että sitä myydään kympin kappalehintaan. Jos joku vähäjärkinen maksaisi siitä edes euron kappale, niin saisin rahoitettua muutaman isomman pihaprojektin :D Jospa sinä olisit nyt päässyt riesastasi eroon. Ainakin ison työn olette tehneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tänään puutarhalla ja siellä oli myös viiruhelpi myynnissä, jotain kuusi euroa henäpurkki. Mietin samaa että olisin voinut myydää pilkkahintaan niitä juurenkappaleita. Olisi voinut päästä tuntipalkoillekin kun useampi kilo sitä juuri- ja lehtimassaa kannettiin pois...

      Poista
  6. Ou nou! Jotkin kasvit tuppaavat olemaan tosi sitkeitä ja tehokkaita leviämään. Muistan, kun lapsuudenkodin pihasta yritettiin hävittää jättipalsamia (rajusti leviävä vieraslaji). Sen juuret eivät vissiin olleet niin työläät, mutta niitä uusia taimia vain iti ja iti vuodesta toiseen, kun siemeniä pääsi aina leviämään lisää, vaikka kuinka yritettiin estää.

    VastaaPoista