Tiloja ja tunnelmia, kurkistus kulman taa

Meille puutarhahöperöille taitaa pihalla ja puutarhalla olla aivan erityinen merkitys. Minulle puutarha on ennen kaikkea kesähuone, kodin sisätilojen jatke jonka laittamisesta ja hoitamisesta saan suunnattoman paljon hyvää mieltä.

Tänä keväänä on vietetty kaikki liikenevä aika pihalla ja aurinkovarjot ovat olleet tarpeen jo parin viikon ajan.  

Kodinhoitohuoneen portaalta räpsäisty terassikuva. Kunhan villiviini kasvaa pergolan katoksi voi purjeen poistaa ja meillä on viherkatto auringonsuojana.

Olen oikeastaan vasta tänä vuonna herännyt siihen, kuinka paljon pidän puutarhan suunnittelusta ja hoidosta. Aikaisemminkin se on ollut mukavaa puuhastelua, mutta nyt tuntuu jotenkin erilaiselta, semmoiselta lämpöiseltä läikähtelyltä kun työntää sormet multaan tai tonkii rikkaruohoja penkistä. Tai kun katselee ympärilleen ihmetellen kasvun ihmettä ja oman pihan ihanuutta.

Pihalle on pikkuhiljaa rakentunut muutama viherseinien jakama soppi, joissa on oma tunnelmansa ja jotka ovat aivan kuin pihan pieniä huoneita. Mikään ei ole aivan tiptop vaan sopivasti sinnepäin ;)

Luumulaakson puolelta kuvattuna terassi jää mukavasti piiloon. Viherseinä antaa mukavasti sekä tuulen- että katseensuojaa.



Terassilta avautuu nykyisin "oviaukko" luumulaaksoon, oikealla oleva viherseinä tehtiin viime kesänä. Kuvan ottamisen jälkeen eli parissa päivässä se on tuuheutunut huomattavasti.

Näkymä oviaukosta toiseen suuntaan eli terassille ja talolle.

Olen kovasti viehättynyt hiukan vinksallaan olevista kivetyistä alueista ja poluista, sellaisista joista tulee vanhojen kaupunkien kujat ja aukiot mieleen. Ensimmäisenä kesänä Mies naputtelikin noppakivistä pienen alueen autokatoksen oven eteen.

Nyt hän pyynnöstäni jatkaa kivetystä terassilta kohti autokatoksen oven edustaa. Pieni kivipolku tulossa tähän siis <3





Vielä on kuitenkin matkaa sellaiseen hämyisän sokkeloiseen puutarhaan josta unelmoin: puolivarjoisia kaartuvia polkuja joiden toista päätä ei näy (meille ei sellaisia saa, piha on niin pieni), runsaita kerroksellisia istutusalueita (rahat loppuu ennen kuin tämä toteutuu), keväästä syksyyn kestävää kukkaloistoa (nyt painottuu kesään mutta syksyllä on sipulien istutustalkoot) sekä metsäpuutarha (tuijilla paikkaillaan puuttuvaa metsää).

Mutta hyvä se on tämäkin ja tätä on hyvä rakennella lisää, pikkuhiljaa. 

Tähän väliin todettakoon, että puutarha on Miehen ja minun yhteinen projekti. Yhdessä tepastellaan pitkin pihaa ja mietitään erilaisia vaihtoehtoja. Yläkerran parvekkeelta otetaan lintuperspektiivistä näkymää kokonaisuuteen. Tällä hetkellä näkymä kertoo että pihalla on edelleen aivan liian paljon nurmikkoa ja aivan liian vähän kasveja. Niinpä tänä keväänä pihalle ilmestyi kaksi uutta istutusaluetta, Kivikko&Kumpula ja Niittypenkki.

Aidan vierellä Kivikko&Kumpula ja keskellä Niittypenkki jossa on kiitettävän paljon pienten kukkasten alkuja.

Ja nyt on jo pohdittu jatkoa tuohon niittypenkin oikealle puolelle. Koiria varten pitää jättää rallirata penkkien väliin (arvatkaapa onko verkko penkin ympärillä esteettisistä vai koiramaisista syistä...). Mutta hyvin siihen sopisi sellainen alue jossa olisi pensaita ja perennoja.

Ensin kuitenkin vedetään henkeä ja järjestetään ja juhlitaan yhdet lakkiaiset. Sen jälkeen voisi alkaa luonnostelemaan sitä uutta istutusaluetta...