Keittiön nurkan pinkit piristykset

Suunnilleen vuosi sitten iski kauhea tarve saada sisätiloihin jotain vihreää ja vehreää. Tarpeen täyttäminen aloitettiin sitten keittiöstä kun sinne hankittiin muutama viherkasvi ja yrttejä. Näitä voit kurkata vanhasta postauksesta täältä.

Taisi tuo hyllykkö kuitenkin olla liian pimeä koska kukkaset heittivät yksi kerrallaan henkensä. Hiljaa kuihtuivat vain pois, ei auttanut kastelu eivätkä kauniit sanat. Mies oli jo vaihtanut yhden kuihtuneen kasvin tilalle tuoreen ja vehreän kukkasen, mutta ei sekään jaksanut sinnitellä pimeän talven yli. Aika surullisen näköinen kuivakukka-asetelma asusteli meillä keittiössä.

Niinpä sitten viime viikonloppuna heitin nuo kuivakukat pois ja ostin tilalle kevätesikkoja. Elävät sitten sen aikaa mitä elävät, mutta ihanan piristysruiskeen ne tuonne nurkkaan toivat. 

Lisäksi olin käynyt hakemassa paikallisesta kukkakaupasta pari kimppua tulppaaneja koska ne ovat niin ihania ja kuuluvat kevääseen.

Papukaijatulppaanit ovat kyllä aivan hiukean ihania, niiden pörröreunat antavat sellaisen hauskan pehmeän ilmeen kimpulle. Pakko oli silittää yhden kukan reunaa ja kokeilla miltä se tuntuu. Ei ollutkaan pörröisen pehmeä vaan sellainen kiinteä ja topakka :)

Ja kiinnostuneille tiedoksi, kuvissa olevan munakorin olen ostanut muutama vuosi sitten turkulaisesta sisustusliikkeestä nimeltä Tyttö ja Vuohi. Se oli kertakaikkiaan niin hauskan näköinen etten voinut vastustaa. Korin takana oleva tarina antoi vielä lisäpotkua ostopäätökselle, kyseessä on nimittäin uniikki Mr. Samuelin pajassa Keniassa käsityönä tehty kori. Kauneutta, tärkeyttä, käytännöllisyyttä ja hauskuutta samassa korissa :)

Tässä vaiheessa voin sitten paljastaa myös kaikille lukijoille, että kuvien siisti ja kliininen ilme on huijausta, siirsin kaaoksen vain toiselle puolelle keittiötä kuvauksen ajaksi :D

Aurinkoista ja kantohankista viikonloppua kaikille <3

Sukkia, kukkia ja kuumaa kaakaota

Se on kuulkaas semmoinen pääkallokeli täällä lounaisessa osassa maata että heikompaa hirvittää. Tänään lenkillä Severi (se karvasuttikoira) otti astetta reippaamman lähestymisen hyvälle hajulle ja taisi käydä niin, että hihnan toisessa päässä liukuesteistä huolimatta jalka sanoi hups. Voitte arvata että tämmöisellä keski-ikäisellä frouvalla se tuntui hiukan myös selässä.

Loppupäivän ohjelma olikin sitten taputeltu sitä osin valmiiksi. Asettauduin siis talon valtaistuimeen (joka muhkeudestaan huolimatta on todella hyvä ja jämäkkä istua), otin sormia lämmittävän sukkakutimen ja kunnon villaviltin varpaille. Ja hyvän tyynyn tukemaan selkää... Tämän kummoisempia kevätjuhlaliikkeitä ei tarvitse enää tänään suorittaa. 

Väkerrän tuohon sukkaan jalkapöydän päälle palmikoita, jotta terästä tulisi istuvampi. Koska palmikoiden tekeminen ja silmukoiden laskeminen kuluttaa kovasti elimistön voimavaroja alkoi kroppa huutamaan tovin kuluttua jotain suuhunpantavaa. Mielellään makeaa sellaista.

Talon suklaavarasto oli päässyt käymään vähiin, elikkäs loppumaan. Onneksi täällä ei mene moisessa hätätilassa sormi suuhun. Mukillinen kuumaa kaakaota ja kaapin kätköistä kaivettu piparkakkuaarre toivat helpotusta makeannälkään. 

Herkkujen kaveriksi vielä puutarhalehti täydentämään nautintoa. Lehti täynnä toinen toistaan ihanampia kuvia kesästä ja kukkasista, houkuttelevia puutarhoja ja hauskoja kylvöksiä. Sadetanssin sijaan taidankin tanssia kevättanssin jahka jalka nousee jälleen enemmän kuin raahustuksen verran.

Tuo lehti on muuten Viherpihan vuoden ensimmäinen numero ja siinä on juttu Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinan puutarhasta. Ja ihana puutarha muuten onkin, kannattaa käydä vilkaisemassa joko blogista tai lehdestä. Tai molemmista :)

Suosittelen villasukka- ja kaakaoterapiaa ihan kaikille, nyt täältä räntäsateen keskeltä oikein ihanaa viikonloppua ja pitäviä jalansijoja kaikille!

Kevään kaipuu -haaste

Tiiu Puutarhahetki -blogista aloitti muutama päivä sitten haasteen, jossa on tarkoitus fiilistellä kevättä ja kerätä postaukseen sellaisia itselle merkityksellisiä kuvia keväästä. Tässäpä kattaus minulle tärkeistä kuvista:

Tulppaanit aloittavat kevätkauden, niiden avulla kotiin sadaan aavistus tulevasta kasvukaudesta. Ei haittaa vaikka ulkona onkin lunta ja pakkasta, nämä ovat lupaus keväästä. 

Tammi-helmikuussa puutarhahöperön päässä niksahtaa ja siemenluettelot selataan koirankorville. Ensimmäiset siemenet kylvetään esikasvatukseen ja muiden samanmielisten juttuja lueskellaan ahmien, mitä kaikkia ihanuuksia ja uutuuksia muilla on kasvatuksessa. 

Jännityksellä seurataan mitkä siemenet itävät, mitkä eivät. Kysellään vinkkejä ja neuvoja kun välillä  purkista kurkistaa jotain aivan muuta kuin mitä sinne on omasta mielestä laitettu... 

Meidän pihalla varma kevään merkki on pihalammen pumpun käynnistys. Putouksen solina ja sammakoiden lemmenlaulut ovat musiikkia korville. Krookukset ja sammakonkutu kruunaavat paletin, kevät on täällä!

Keväällä on töistä tullessa pakko tehdä ensin pihakierros. Ei ole mitään tärkeämpää tai kiireellisempää (paitsi suukko puolisolle) kuin käydä läpi jokainen pihan penkki, puu ja pensaikko. Ja voi sitä riemua kun näkee turvonneet silmut ja pullottavat kukkanuput ja maasta pilkistävät taimenalut.

Lasitettu terassi eli akvaario (perheen ykkösoleskelupaikka keväästä syksyyn) laitetaan talven jäljiltä oleskelukuntoon heti kun kevään ensimmäiset lämmittävät säteet ovat saapuneet, lisää tästä voit vilkaista aikaisemmasta postauksesta Kevät saapui terassille. Yllättävän aikaisin tuo aurinko lämmittääkin terassin miellyttäväksi oleskella.

Pääsiäisen aikaan akvaariossa on jo hyvinkin miellyttävä tunnelma ja lämpö, hyvin tarkenee päiväkahvit nauttia. 

Viime syksynä ikkuna-aukkoa madallettiin, tulevana keväänä saammekin ihastella naapurin katon sijaan omaa pihaa 

Lopulta kaiken sisäpiperyksen ja muka sormien multaanupottamisen (niiden esikasvatettujen taimien kimpussa häärämisen) jälkeen päästään itse asiaan. Möyrimään puutarhaan.

Alkukevät ollaan luettu puutarhalehtiä, selattu Pinterestiä ja tehty pihasuunnitelmaa. Ja huokailtu että koska sinne pihan kimppuun pääsee. Ja lopulta kun tämä unelma toteutuu, ei sisälle sitten maltetakaan mennä ennenkuin ilta hämärtää. Eli aika myöhään kun illat ovat jo pitkään valoisia.

Vanhoja penkkejä kunnostetaan ja perennoja jaetaan uusiin paikkoihin istutettavaksi. Välillä on suorastaan runsaudenpula, mutta toistaiseksi sen kanssa ollaan pärjätty.

Allaspenkki kunnostuksen jäljiltä. Tai siis sen etuala on kunnostettu. Joku ehkä muistaa meidän viime keväisen taistelun viiruhelven kanssa, siitä vo käydä kurkkaamassa tästä.

Tänä keväänä on vuorossa sitten tuo muuria lähempänä oleva osa. Hiukan pitää vielä suunnitella kasvien uudelleen sijoittelua, mutta eiköhän kaikille löydy paikka. Jos ei muuten niin tehdään uusi penkki :D

Viime kevään lämpimillä sai viettää näikin leppoisia kättensä jäljen ihastelutuokioita riippumatossa varpaita tuuletellen.

Orvokkien naamataulut ovat aina varsinainen ihastelun aihe, tässäkin kuvassa tuo yksi keltavioletti antaa ihan parastaan. Oli vissiin kylmä yö. Tai muuten vain huono aamu. Tai ehkä se on syntymä-äkäinen...

Kevään edetessä toukokuussa pergolan villiviinit tuuheutuvat ja kasvavat hiljalleen katoksi, niiden kasvua on ilo seurata. Kelloköynnökset tuossa etualalla ovat vielä kovin pieniä ja vaatimattomia, uusi tuttavuus minulle. Enpä arvannut millainen kasvuvoima tuolla kasvilla on, syksyllä se kasvoi kivikkoa pitkin monta metriä joka suuntaan.

Omenapuiden kukinta on kevään huipennus, kävin joka päivä ottamassa aromiterapiaa omenapuun lehvästössä. Tässä ollaan kesän kynnyksellä, hiukan jopa haikeutta rinnassa. Joko se kevät meni. Onneksi on pitkä ja ihana kesäkausi edessä. Ja ensi vuonna uusi kevät <3

En haasta ketään erikseen mukaan, mutta on näitä sen verran mukava lueskella että jospa joku haastamattakin kuvittaa kevätkaipuunsa.

Edelleen ihanaa lumista talvea kaikille, pieni ripaus kevättä rinnassa!