perjantai 9. marraskuuta 2018

Kesäkukat vaihtuivat callunoihin

Vihdoinkin sain siivottua kesäkukat pois ja tehtyä syysistutukset. Taisi olla korkea aika, sillä jossain jo hehkuteltiin syksyn väistyneen ja joulunajan alkaneen. 






Aikataulut ovat olleet hiukan tiukanlaiset joten en ehtinyt etsiskelemään mitään erikoisuuksia tuohon etuterassille. Nappasin mukaani vihreitä ja lilaan taittavia callunoita ja pistin ne purkkeihin.




Täytyy muistaa hoivata niitä jotta jaksavat kukoistaa koko talven. Aika kivaa vaihtelua nuo ovatkin monta kuukautta kukkineiden pelargonioiden jälkeen. Hiukan vievät ajatusta jo sinne joulun suuntaan.




Kurpitsanaama saa olla tuossa kunnes nuutuu, on se kuitenkin aika vekkuli noiden hillitympien callunoiden seurassa :)

lauantai 3. marraskuuta 2018

Pyhäinpäivää ja halloweenia

Muutama vuosi sitten innostuttiin muksujen kanssa tekemään kaikenlaisia halloweenruokia. Oli aika hupaisaa ensin värkätä ja sitten syödä niitä tuotoksia, meni kyllä nauramiseksi moneen otteeseen.

Hiirigiljotiini... 

Hups, kenen käsi on jäänyt mehuastiaan!


Nakkisormet ja ällöpasta saivat suuren suosion nuorison keskuudessa

Katkotut sormet olivat suurta gourmet-herkkua.

Hämähäkki kutaisi verkon mokkapalojen päälle. Kiva kaveri...

Ja siinä toinen. Yritti olla erikoisempi kuin kaveri. Väänsi vihreät valkoiselle :P

Muuten halloweenia on vietetty lähinnä koulun halloweenjuhlien merkeissä ja kurpitsoita koristelemalla.


Just...

Hauskat haamut ja karmaiseva kurpitsa!

Miestyylin kurpitsanaamiointi.

Vasemmalla isännän ja oikealla emännän koristukset. Tyyliero on... jonkinmoinen.


Isommat kurpitsat ovat päässeet koristamaan sisäänkäyntiä ja pienemmät koristekurpitsat sisätiloja erilaisissa asetelmissa.










Tänä vuonna keskityttiin enemmän pyhäinpäivän kuin halloweenin vietämiseen, ylläolevan kurpitsan mies teki kuitenkin koristamaan sisäänkäyntiä. Hiukan väriä syksyn pimeyteen :) 

maanantai 29. lokakuuta 2018

Kurpitsoita ja kynttilöitä

Laitoin viime talvena puutarhan To do -listalle mm. "kylvä koristekurpitsoita. Ja paljon!". Näin teinkin, mutta kuuman kesän ja hävyttömän niukan kastelun ansiosta tuotti koristekurpitsa sitten tänä vuonna yhden ainokaisen hedelmän.




Siitä ei vielä kummoistakaan Halloweenasetelmaa saa aikaiseksi vaikka olisi kovinkin taitava asetelmanrakentelija. Minä en siis ole sellainen muulloinkaan, saati sitten tämän yhden kurpitsaisen kanssa. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ostin sitten kauppaliikkeestä sille yhdelle kurpitsaiselle kavereiksi hokkaidokurpitsan ja myskikurpitsan.  Koska olen pihi ihminen en halunnut laittaa enempää rahaa koristuksiin vaan kävin vielä pihan villiviinistä hakemassa marjaterttuja kyytipojaksi. Kyllä näistä tykötarpeista jo pienen asetelman saa. Varsinkin kun on vain pieni peltivati jolle asetelmoida noita tykötarpeita.




Muutama ihana syksyinen Kivi-tuikku kylkeen ja siinäpä olikin sitten keittiöön pöydälle mahtuva ja vuodenaikaan sopiva asetelmantekele.




Tuo taustalla näkyvä piippa on sen oman kurpitsaisen vartta, onneksi sitä jäi aimopätkä kiinni kurpitsaiseen ja nyt se on kuivunut tuommoiseksi ihanan kippuraiseksi.

Tällä hetkellä ovat myös villiviinin marjat kuivuneet enemmän rusinamaisen näköisiksi, mutta se kuulunee asiaan niinkuin luonnollisesti :)




Sattui se hyggekimppukin olemaan vielä hengissä ja pitihän noista sitten kaverikuva ottaa. Hyvin ne tuohon kyökin pöydälle sopivat, kokonsa ja näkönsä puolesta.




Ensi keväänä sitten uudella yrityksellä kasvatellaan koristekurpitsoita, ja jos meitä hellitään samanlaisella intiaanikesällä kuin nyt oli (saa sitä aina toivoa...) niin To do -listalle laitetaan tulevalle vuodelle: Muista KASTELLA koristekurpitsoita!




Kurpitsista viikkoa kaikille, ja mahdollisesti myös karkkeja ja kepposia :)

lauantai 20. lokakuuta 2018

Syksyn viimeisiä hetkiä kesähuoneessa

Kävin syysloman ja hyggekimpun rakentelun kunniaksi vielä kerran nauttimassa kesähuoneessa  suklaakakkua ja kahvia, viltti niskaan ja lämmitin päälle niin kahvin verran kyllä tarkeni. 



Alkaa kuitenkin olla aika pistää kesähuone talviteloille ja jättää oleilut siellä ensi kevääseen, sen verran koleaa oli siellä istuskelu lämmittimistä huolimatta.  

Taidan viritellä kesähuoneeseen jotain hauskaa valaistusta ja koristusta, sinne nimittäin näkee pihanpuolelta nykyisin hyvin kun Mies veljensä kanssa askarteli ikkunan uuteen korkeuteen eli matalammalle. Mukavampi on katsella kauniita esineitä kuin rötväläjiä nurkissa...

Ja kun huone pysyy siistinä ja kauniina niin voi sitten talvisydännä tulla fiilistelemään toppahaalarissa kaakaomukin kanssa talventaikaa.




Syyskirpeitä kahvihetkiä kaikille <3


torstai 18. lokakuuta 2018

Syksyinen kimppu omasta puutarhasta

Tämän hetken sana on varmaankin hyggekimppu, sen taisi lanseerata Kukkala-blogin Sanna kun hän aloitti lokakuun alussa Hyggekimppu-haasteen. Sanna tekee viisi kimppua, pari on vielä näkemättä ja kuka vain voi osallistua haasteeseen jakamalla kimppunsa blogissa tai instagramissa.





Halusin sitten minäkin kokeilla millaista on hyggeillä kukkien parissa tämmöisenä sateentuhnuisena syyslomapäivänä.


Hassun jouluinen fiilis...

Kyllä olikin mukavaa puuhaa tehdä kynttilöiden valossa kukka-asetelmaa, tässä tapauksessa tosiaan ihan oman puutarhan aineksista. En nimittäin jaksanut raahautua ihmisten ilmoille kukkaostoksille vaan ajattelin katsastaa omat nurkat ensiksi. Hyggeilyä varmaan sekin kun voi tukka pystyssä ja kumpparit jalassa lampsuttaa pitkin pihamaata, peruskotiasu golleget ja huppari päällä :)

Mitäs sieltä puutarhasta sitten löytyikään. No kaikkea mahdollista, jopa Niittypenkissä oli vielä pinkit ihanuudet kukkimassa. En kuitenkaan ottanut niitä tähän kimppuun vaan keräilin sellaisia syksyn värejä mukaani.


Kelloköynnös sai luopua yhden köynnöksen latvuksesta, sitä ei edes huomaa kun se on kasvanut sellaisiin mittoihin että  valloittaa kohta koko pihamaan.

Kotkansiiven kuivahtaneet oksat ovat aivan upeita, samoin syyshortensian oksat jotka ovat jotain oranssin ja vanhan roosan sekoitusta. 

Poimulehden kukinnot ja minttu tuovat  mahtavan muhevat kesäiset tuoksut mukanaan. 



Kiikutin kimpun kesähuoneeseen ja älysin lopulta vetää verhotkin pois edestä... Auringon pilkahdus pilvenraosta kruunasi hyggekimpun esittelyn, näin kimpun värit pääsivät oikeuksiinsa luonnonvalossa.




Poimulehti ja minttu tuoksuvat niin mehevästi kesälle, että ne ja pilvenraosta kurkisteleva aurinko saivat melkein kesäfiiliksiin. Kolea keli ja vilkaisu pihamaan ruskaväreihin palauttivat kuitenkin ajatukset oikeaan vuodenaikaan.




Seuraavaksi varmaan sopiikin viritellä takkaan hyggetuli ja kaivaa hyggesukkakudin esille :D
Miten sinä hyggeilet?

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Värikästä syksyä ja kukkivia kukkia

Enpäs muista että koskaan olisin täällä eteläisessä osassa kotomaata nähnyt tällaista ruskaa. Töistä kotiin palatessa on viime viikon aikana ollut sellainen värien loiste tienvarsilla että autoillessa ei ole ollut mikään kiire. Ihan rauhassa olen ajellut ja ihastellut luonnon kauneutta.




Pihan puut ja pensaat ovat myös saaneet hauskat värit, maalari on hakenut paletistaan kaikki mahdolliset oranssin ja punaisen sävyt mitä löytyy.

Tuure-pihlaja vaihtoi väritystään parissa päivässä vihreästä oranssiin, sen väritys pääsee hienosti oikeuksiinsa ikivihreiden tuijien vierellä. 




Tuhkapensaat loistavat myös tuijien keskeltä. Yhtään eivät ole ottaneet nokkiinsa viime syksyn muuttosta nykyiseen paikkaansa vaan ovat kasvaneet ja kukoistaneet jos mahdollista entistäkin paremmin. Ja nyt antavat parastaan syysasussaan.




Sama tuhkapensaspöpelikkö toisesta suunnasta. Etualalla korallikanukka yrittää tunkea kuvaan, mutta on raasu niin harvaoksainen että en tohtinut enempää päästää sitä esille.





Pilvikirsikka ja marja-aroniat sekä etualan mustikat ovat myös huikeissa oranssin sävyissä.




Ja joka päivä jaksan ihmetellä noita kesäkukkia, jotka kukkivat ja kukkivat ja kukkivat. Pelargonia pukkaa nuppua kuin viimeistä päivää ja kelloköynnöksessä on enemmän nuppuja ja kukkia kuin koko kesänä. Ilmeisesti kuuma kesä stressasi kasvejakin aikalailla ja syksyn leppeät kelit ovat olleet niille enemmän kuin mieluisat.




Kelloköynnöksen lehvästö alkaa olla syysvärissä, mutta kukkaa pukkaa vaan.




Kelloköynnös kasvatti kesän aikana myös aikamoisen lehvästön, ja se kävikin aika raskaaksi tukikeppien kannatella. 

Kunhan kelit on nätit niin hyvin nuo tuossa tönöttävät, muutaman tuulisemman päivän jälkeen niitä on sen sijaan nosteltu pystyyn ja asteltu takaisin paikoilleen kieli keskellä suuta. Onneksi en silloin taannoisen myrkytuulen jälkeen vielä heittänyt näitä pois vaikka sekin mielessä käväisi. Olisi jäänyt muuten tämä kukkaloisto näkemättä. 




Tänään käytiin Severin (se karvasutti koira) kanssa niittylenkillä, pakkohan sitä oli muutama kuva räpsäistä luonnon ihmeistä.




Pienen pienet orvokit kukkivat kallionkupeessa. Muita lenkillä nähtyjä kukkijoita oli mm. voikukka, siankärsämöt, kissankellot, puna-apila, saunakukat ja syysmaitiainen. Kotipihalla toista kierrosta vetävät mm. poimulehti, kärhö, rentukka, niittysalvia ja orvokit.




Vaikka en tästä kasvista (Kurtturuusu eli Rosa rugosa) muuten perustakaan, niin täytyy myöntää että aika kauniit sävyt ja muodot oli tässä pensaassa. Hiukan koirakin ihmetteli kun tallustelin pensaikon reunaa edestakaisin ja yritin valita tusinasta hienoja kuvauskohtia sen parhaan :)




Yleensä suomalainen toteaa, että sateen sattuessa sateessa. Nyt täytyy todeta, että lämpöallon sattuessa lämpimässä. Ihanaa on tällainen, mutta ihan hiukan jo odotan niitä kauniita pakkaspäiviäkin...

Ja vielä näin lopuksi esitän myös pahoittelut kuvien laadusta, olen innoissani räpsinyt kuvia kännykkäkameralla enkä ole tenhyt minkänlaista alkeellistakaan kuvienkäsittelyä näihin kuviin. Että luomulla mennään tällä kertaa :D

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Miten onnistuinkin unohtamaan blogin 1-v synttärit?

5.10. 2018 tuli tasan vuosi siitä kun päästin ensimmäisen bloggauksen julkisuuteen. Kovin oli jännittävä ja jopa hiukan kauhistuttava se hetki, ja muutaman tovin mietin että olenkohan ihan vialla päästäni. 




Ehkä olin, ehkä en, mutta tälle tielle jäin...

Ja jotenkin on niin minua että onnistuin unohtamaan koko merkkipäivän. Onneksi kukaan ei loukkaantunut, vähiten bloggaaja itse :D




Onnea siis blogilleni 1v-synttäreiden johdosta, sattumoisin en juhlistanut merkkipäivää muuten kuin ottamalla kauniin kuvan kesähuoneesta aurinkoisena syyspäivänä. 



lauantai 6. lokakuuta 2018

Syysvärejä ja sitkeitä kukkijoita

Tänään tuli pitkästä aikaa sellainen olo että pitää päästä katselemaan pihaa kameran linssin läpi. Mikä lie syys- ja bloggailuväsymys vallannut mielen, iltaisin töiden jälkeen ei ole ollut enää virtaa mihinkään ylimääräiseen ja ajatuskin kuvaamisesta ja blogin kirjoittamisesta on tuntunut ylivoimaiselta.




Mutta tänään aurinko paistoi niin ihanasti että oli suorastaan pakko käydä tarkastamassa miltä pihalla näyttää. Ja näyttihän siellä, aivan huikeaa syysväritystä oli piha pullollaan.

Syyshortensiat ovat muuttuneet aivan mahtavan värisiksi, osa on vielä hempeän marjapuuron värisiä, osa jo muuttunet kuivakan ruskehtaviksi.






Koivuangervotkin ovat saaneet syysvärityksen, jostakin syystä en aikaisemmilta vuosilta muista ollenkaan yhtä räväkkää väriä näissä pensaissa. Toisaalta tuntuu että tänä syksynä on aivan käsittämättömän hienot värit puissa ja pensaissa.




Villiviini on myös vaihtanut väriä, kirjo on vihreästä oranssin kautta tummanpunaiseen. Kelpaa katsella.






Kaikki nurkat ovat hiukan rötväisen oloisia, en ole jaksanut tehdä minkäänlaista syyssiivousta puutarhassa. Haitanneeko tuo, olkoot sitten sillälailla ihanasti rempallaan. Viimeistään keväällä se hirveä puutarhahöperyys jälleen iskee ja kauhealla vimmalla pistetään paikkoja kuntoon :D




Niittysalvia kukkii edelleen, tosin aika vaatimattomasti. Toivottavasti jaksaa kukkia ensi vuonnakin.




Pallohortensia jaksaa kehitellä aina vain uusi palleroita. Täytynee käydä huomenna hakemassa maljakkoon vielä muutama parempikuntoinen kukinto.




Altaalla on meno hiljentynyt, ei näy pörriäisiä eikä öttiäisiä. Poimulehdet kukkivat uutta kierrosta, samoin kullero. Muutenkin kaikki on todelle rehevää edelleen, väri vain on eri kuin kesällä. Hämmentävää.




Niittypenkissä riittää väriä, kukkivia on vielä lähes yhtä paljon kuin niitä niskansa nyrjäyttäneitä ja pystyyn kuihtuneita.




Kesäkukat eivät ole antaneet syksylle periksi, vaan kukkivat sitkeästi ja pukkaavat uutta nuppuakin. En ole vielä raskinut vaihtaa niitä syysistutuksiin, tuntuu että kasvitkin ovat paahteisen kesän jälkeen nauttineet leppeistä syyssäistä. Ehkä teenkin sitten suoraan jouluistutukset...










Linnuille on jo valmisteltu talviapepaikkaa, tiedustelijoita on näkynyt ja toivottavasti sana kiirinyt että täällä on sitten ruokaa kun nälkä yllättää.






Toivottavasti aurinkoiset syyssäät jatkuvat, ainakin lämpöä luvattiin tulevaan viikkoon niin paljon että talvipalttoo saa jäädä kaappiin ja niskaan vetäistään kevyemmät vermeet :)