sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Retkellä Teijossa

Aika vähän on tullut laitettua tänne blogiin noita retkitarinoita, tämänpäiväisen retken jälkeen kuitenkin ajattelin jakaa muutaman kuvan. Nämä retket ovat meille varsinaista akkujen latausta ja on kiva jakaa kokemuksia kauniista kohteista kotomaassa.




Tänään auton nokka suunnattiin siis Teijon kansallispuistoon, jossa kierrettiin Onnelannummen reitti. Pysäköintialue on Kirjakkalan ruukin yhteydessä ja reitti kulkee mäntykankaan läpi Hamarinjärvenrantaan jossa on tulentekopaikka.

Yleensä myös kaikissa kohteissa joissa olemme käyneet löytyy tulentekopaikoilta huussi ja näin myös täälläkin. Tätä palvelua ei sovi ollenkaan väheksyä, miellyttävämpää on istahtaa hyyskään kuin kyyköttää puskanjuurella. 




Kuivia puita löytyy vajasta, koirien avustamana viritteli Mies meille oikein oivat makkaranpaistotulet. Ennen tulentekoa tarkistettiin vielä ettei ole metsäpalovaroitus päällä tällä alueella, sillä silloin on tulenteko kielletty myös nuotiopaikoilla.






Tohelo ja Torvelo, eli Dana ja Severi. Jostakin syystä tuosta toisesta karvasutista on lähes mahdotonta saada selvä kuvaa, alati on liikkeessä ja touhuamassa. Dana sen sijaan osa poseerata heti kun kamera kaivetaan esille.




Makkarahiillosta odotellessa hörpittiin kaffetta ja nautittiin hiljaisuudesta ja järvinäkymästä. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan valtaisan hanhiparven tööttäily järveltä, ja sekin oli oikein asiaankuuluvaa ääntelyä se.








Kahvin ja makkaroiden jälkeen jatkettiin matkaa rantaa myöten Nikkakallion kautta takaisin pysäköintialueelle. Pelkästään täältä kalliolta avautuvan näköalan vuoksi kannattaa käydä kiertämässä tämä reitti. Kannattaa varata kunnon kengät jalkaan, reitti kulkee kallioilla ja metsässä hyvinkin vaihtelevassa maastossa.




Tänään oli mitä mainioin retkisää, lämmintä parisenkymmentä ja sadettakin saatiin vain pienehkö määrä. Sen verran että ei edes kastuttu.

Suosittelen jokaiselle luontoretkeilyä, Teijostakin löytyy reittejä helpoista vaikeisiin, vaunukansalaisista vaeltajiin.

tiistai 28. elokuuta 2018

Lapionvarteen hop!

Kuuman kesän jälkeen alkoi vihdoin olla sellainen olo että jotain jaksaisi taas puuhastella pihallakin. Mielessä on ollut pieni kasvojenkohotus sisääntulon puolella ja sohvalla vietetyn inspiroitumishetken jälkeen alkoi suunnitelma hahmottua mielessä.




Viime syksynähän etupihaa muokattiin jo jonkin verran kun hankittiin pensaita syysalesta, siitä kirjoittelin ihan ensimmäisissä blogiteksteissäni Jos ihan vain muutama pensas laitetaan... 




Sisääntulon nurmikko kärventyi kesähelteillä oikein kunnolla, toki kastelu ja muutamat viime päivien sateet ovat elvyttäneet sitä hiukan. Mietittiin että nurmikon voisi kaivaa pois  ja laittaa tilalle vaikkapa kivikkokasveja, selviytymisprosentti tämän kesän kaltaisista sääilmiöistä voisi olla parempi kuin nurmikolla.

Lisäksi piha näyttää tästä vinkkelistä hiukan epäsymmetriseltä kun toisella puolella rehottaa pensaita jos jonkinmoisia ja toisella puolella on kitukasvuinen nurmikko ja siihen edellisen omistajan hautaama kivi (on kuitenkin ihan Kultarannasta tuo kivi joten jääkööt siihen). 




Ainoa "rytmikasvi" yläpihan puolella on tuo villiviini, joka meinasi vallata koko etunurmikon ja uhkasi tukehduttaa Tuurenkin (se on tuo meidän pihlaja) kiipeilemällä sen oksistolla. Raivasin siitä noin puolet pois ja jätin loput rönsyilemään maata pitkin.

Pohdiskeltiin että tuohon asennossa seisovien tuijien väliin (vasemmanpuoleisten) voisi laittaa muutaman rhodon. Toisella puolella kulkuväylää olevan korallikanukan (allaolevassa kuvassa) voisi taas siirtää toiseen tuijaväliin. Pääsisi enenmmän oikeuksiinsa siinä ja toisi tasapainoa Tuurelle ja villiviinille.




Sitten vain tuumasta toimeen ja lapionvarteen hop! Ja mitäs siitä sitten syntyikään. Nurmikko läks ja tilalle istutettiin kiviä, kasveja ja kuorikatetta. Pienellä ähinällä ja puhinalla tuli aika erinäköinen, vai mitä.

Sisääntulo aukeaa lounaaseen, joten aurinko paistelee kuumimman keskipäivän tuohon oikein mukavasti. Pensashanhikin (Abbotswood), sinilaakakatajan ja sammalleimun pitäisi pärjätä tässä paikassa, koska aamupäivän ja illan rinne on varjossa/puolivarjossa.  













Rhodot istutettiin siihen mihin suunniteltiinkin, tuijat eivät näytä enää ihan niin sotilaallisilta kun niiden välissä ja edessä on hiukan pyöreämpiä muotoja. Pensashankikeista pari sai jäädä "tilanjakajiksi" rinteen reunalle, mukavasti pehmentää tuota reunaa.




Tähän etualalle oikealle on tarkoitus vielä siirtää se korallikanukka. Hiukan tuijien katveeseen, mutta niin että nuo pitkät piippaoksat kurottelevat kohti Tuurea. Ei ole ihan niin avoin näkymä toisesta suunnastakaan sitten.






Pääpuutarhuri tuli tarkistaman työn jälkeä, taisi hyväksyä koska ei edes kinttua nostanut mihinkään.





 Nyt on mukavat näkymät mennen, tullen ja palatessa! Lopuksi pruukataan aina kiittää luomistyössä avustaneita. Minä kiitän siis Miestä, joka urheasti kesti työnjohdon komentelun ja kaivoi kuopat juuri sopiviksi.



Elokuun viimeistä viikkoa viedään, syksy kurkistelee nurkan takana. Takkatuli on jo lämmitellyt jo mökkeröistä ja omenahyve tuoksuu keittiössä. Hyvää aikaa eletään juuri nyt(kin) <3

torstai 16. elokuuta 2018

Auringonkukkanen avautui

Niittypenkissä kasvava auringonkukka on nyt sitten päättänyt avautua. Tämä on juurikin se yksilö joka mitä todennäköisimmin on lähtenyt kasvuun ihan linnunruokapussin siemenestä. Jäi joku tintti vaille siemenateriaa mutta meillä on nyt nätti kukka.




Aivan huiman hieno muuten minun mielestäni. Näitä on saatava ensi vuonna lisää! Täytyy varmaan ihan itse heitellä siemeniä maahan eikä luottaa siihen että linnut lentävät ensi vuonnakin tähän samaan paikkaan aterioimaan ja tiputtelemaan osan siemenistä nokastaan.




Sitten pakolliset pihapäivitykset: säleikkövilliviini on vallannut pergolan. Niinkuin oli tarkoituskin. Mintut kukkivat täyttä häkää, riittää perhosille ja pörriäisille vielä ravintoa. Minttupenkissä kasvava mahtavankokoinen ohdake toimii tällä hetkellä leppäkerttujen ravintolana, kirvoja on kivasti tarjolla.




Ilta-auringon valo on ihanan pehmeä, antaa mukavasti anteeksi hiukan rempallaan olevan pihailmeen. Oikein nauratti itseäkin kun katselin kuvia tarkemmin. Pergolasta roikkuu vesipussi, ampiaiskarkottimeksi ripustettu. Liekö ajankohta muuten vain ollut oikea, mutta ei ole ampiaisia juurikaan näkynyt pussin ripustamisen jälkeen.

Autokatoksen edustalla amppelissa olleet lumihiutaleet oli pakko siirtää helteillä varjoisampaan paikkaan, ripustin ne pergolasta roikkumaan mutta liian myöhään. Olivat jo kerenneet kärsiä paahteesta ja kuivuudesta. Nyt ne roikkuvat tilataideteoksina, kaksi kuivaksi ruskettunutta kukkaa peltiamppeleissa. Osoitus tämän puutarhahöperön kasvien hoitotaidoista...




Ja mitäpäs olisi puutarhurointi ilman apulaista, Severi osallistuu antaumuksella kaikkeen toimintaan, tässä paljonpuhuva ilme joka kertoo hyvin mitä mieltä Severi on ylipitkästä nurmikosta ja rehottavista rikkaruohoista. Viikonloppuna otetaan puhti ja siivotaan nurkat kuntoon.




Vielä yksi kuva ilta-auringosta, tähän aikaan vuodesta on valo aivan omanlaisensa. Vaikka ilta on kesäisen lämmin tulee matalalta siilautuvasta auringonvalosta jo hiukan syksyinen tunnelma. Sellainen joka saa kaivamaan kynttilät ja lyhdyt esille.




Ihania lämpöisiä elokuuniltoja kaikille <3

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Ei se kesä vielä ole ohi!

Tänään on ollut sateisen harmaa päivä, pieni auringonpilkahdus sentään saatiin aamupäivän puolella. Pitkän lämpimän kesän jälkeen tuli sellainen syksyfiilis ja melkein hätä siitä että nytkö ne kasvitkin alkavat siirtymään syksytunnelmiin kun ilma viileni ihan kertaheitolla.




Vielä sentään löytyy kukkia pitkinpoikin puutarhaa, heleiden kesäkukkavärien joukkoon on saapunut kuitenkin syksyisempiäkin sävyjä. Kallionauhukset antavat parastaan ja syyssyrikkäkin jaksaa vielä kukkia kun ilmat muuttuivat suopeammiksi. Ei ihan niin nopeasti lakastu ja nuudu kukkaset.




Aika kulunut on jo tämä kallionauhuksella nautiskeleva neitoperhonen.

Päivänliljoissa riittää onneksi kukkia, osan nupuista pistelivät peurat poskeensa ennenkuin virittelin peurankarkoitusnauhat puutarha-aidan yläpuolelle.




Villiviini on kasvanut tänä kesänä aivan huikeisiin mittoihin. Pergola alkaa olla villiviinikatettu ja luumulaakson puolelle käydään nykyisin köynnösportista.








Pelargoniat ovat kukoistaneet tänä kesänä, ja uusi ihana tuttavuus kelloköynnös samoin. Kolmeen ruukkuun istutetut köynnökset ovat yhdistäneet voimansa ja meillä on aika mahtava kasvusto täynnä nuppuja ja kukkia.






Niittypenkin väri-ilottelu jatkuu. Ei voi kuin hämmästellä.








Niittypenkistä löytyy myös yksi auringonkukka, joka on hyvin todennäköisesti lähtöisin ihan linnunruokapussista. Joku pikkuinen lintunen on istahtanut omenapuun oksalle nauttimaan siementä joka onkin päätynyt kukkapenkkiin. 




Nämä omenapuut (lajike on Antonovka) eivät ole muumiotaudin riivaamia, ja toivottavasti pysyvät myös puhtaana siitä taudista. Olen yrittänyt kerätä nyt kaikki maahan tippuneet muumio-omput pois ettei tauti leviäisi muihin puihin. Aika näyttää miten käy.




Kiinanjaloangervo jatkaa kukintaansa, osa on jo loistonsa ehtoopuolella mutta osa ihanan värikkäässä kukassa.




Punatähkät eivät tänä vuonna kuki ollenkaan niin hienona kuin aiemmin, kaikki kukinnot ovat tällaisia puolikukkivia. Voi olla että siirrän ne jonnekin toisaalle kun tuossa penkissä olevat päivänliljat alkavat olla jakamiskuntoisia ja penkki pitää myllertää uuteen uskoon kuitenkin.




Itsekasvatetut samettikukat ovat jaksaneet ihastuttaa päivästä toiseen loistavalla kukinnollaan. Kasvilavalla ne toimivat sekä koristeina että hyötykasveina kun karkottelevat ei toivottuja tuholaisia.




Hortensiat antavat myös parastaan kukkarintamalla. Jälleen kerran. Pallohortensia kukkii niin reippaasti että olen surutta napsinut pallomaisia kukintoja maljakoihin.








Ja syyshortensia ei petä tänäkään vuonna. Pensasryhmä on täynnä kukkia, toivottavasti kukinta jatkuu pitkälle syksyyn.






Alkuun kaikki kukat olivat valkoisia, mutta parin viime viikon aikana ne ovat alkaneet muuttua vaaleanpunaisiksi. Eikä tarvittu mitään vippaskonsteja värin vaihtamiseen vaikka käytiinkin jo internetissä tutkiskelemassa millä eri aineksilla voi vaikuttaa kukkien väriin.




Ei se kesä ole vielä ohi vaikka helteet menikin. Nyt nautitaan näistä viileämmistä säistä ja siitä että pihalla jaksaa muutakin kuin ihmetellä. Ja koska palelu on pahasta kaivetaan villasukat esille. Ihan vain kaiken varalta ;)



tiistai 7. elokuuta 2018

Että tämmöinen omenasato tänä vuonna :(

Ensin päättivät peurat puutarhavierailullaan popsia omenapuiden mehukkaita oksankärkiä. Ja pian sen jälkeen alkoi puuhun ja puun alle ilmestyä ruskeita omenoita.




Tänään kerättiin kaatopaikalle vietäväksi tällainen saalis :(

Nyt kun oikein ajattelen niin on kait edellisinäkin vuosina jokunen muumio-omppu puun alla ollut, tänä vuonna tilanne niinsanotusti vain sitten lähti lapasesta.




Jäi siihen puuhunkin vielä omenoita, täytyy käydä ostamassa kilokaupalla hillosokeria ja tehdä ompuista hilloa. Vielä kun on käyttökelpoista tavaraa saatavilla.

Ja päivittäin tehdään muumiokierros puun alla ja kerätään maahan pudonnet ja puussa ruskettuvat omput roskiin.




Kyllä minä aikatavalla mieleni pahoitin tästä tämän vuoden sadosta. Ei voi mitään :(