keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Ihanampi kuin ikinä osasin kuvitellakaan!

Tämä pihaprojektien hauskuus ja yllätyksellisyys tiivistyy sanaan Niittypenkki. Enpä osannut aavistaakaan mikä meitä odottaa jo tänä kesänä kun keväällä maata myllättiin.




Liekö otolliset kasvuolosuhteet vai mikä, mutta siemenpussien kyljistä tavatut tekstit "esikasvatettuna saattaa kukkia jo ensimmäisen vuoden heinäkuussa" ei kyllä pidä paikkaansa. Lähes kaikki lajikkeet ovat jo kukassa tai nupussa.




Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Niinpä mekin mallasimme penkin paikan puutarhaletkulla ennen kaivuu-urakkaa. Vanha nurmi pois ja uutta multaa tilalle, perään siemeniä useampi pussillinen, tiivistys ja vesisuihku.


Letkumallinnos tehtiin 21.4.2018. Multaa kärrättiin 5.5.2018 ja samana päivänä kylvettiin siemenet. 24.5.vihersi sekä nurmi että Niittypenkki


19.6.2018. Kyllä tästä vielä niitty kasvaa.

Niittypenkkiin heitetyt siemenet: reseda, kurkkuyrtti, aitohunajakukka, maloppi, ruiskaunokki, kehäkukka, asteri, zinnia, tarhaukonkannus, siperianunikko, tulppaaniunikko, punapäivänkakkara, myskimalva, sinipellava, punapellava ja harjaneilikka. Lisäksi perennoista punahattu ja syysleimu kahdessa eri värissä. Sekametelisoppaa parhaimmillaan :D


5.7.2018 esimakua tulevasta kukkaloistosta.

Hauskinta tässä on ehkä se, että en osaa sanoa läheskään kaikista kukista mitä ne ovat. Pussin kyljessä lukee mitä penkkiin on laitettu, mutta kasvustossa on kyllä ihan erinäköisiä yksilöitä kuin mitä netistä löysin nimen perusteella  :D. 

Esimerkiksi ylläoleva pinkki, onko se kurkkuyrtti vai mikä? Alla sama kasvi mutta eri värit. Näyttää itseasiassa enenmmänkin neidonkieleltä minusta. Mutta yhdessäkään pussissa ei kyllä sen siemeniä ollut... Aika vekkuleita ovat nämä. Ja sama se nimille, pääasia että kukkivat.






Punapellavan nuppu ja alla kukkaloistoa. Tämä väri ei jätä taatusti ketään kylmäksi!



Lisää kuvateksti


Siperianunikko

Unikkoja on kylvetty ilmeisesti kolmea eri laatua, koska perinteinen nuokkuva ja pallomaisesta nupusta kukkaan puhkeava siperianunikko sekä tulppaaniunikko ovat samanlaisia kuin pussinkyljessäkin. Mutta ylläoleva oranssi unikko, jonka nuput ovat  sellaiset hiippalakin malliset on minulle ennestään kyllä aivan tuntematon. Jostakin kuvahausta löysin kuvan samanlaisesta ja siinäkin luki että siperianunikko. Että olkoon sitten sellainen sekin. 


Tulppaaniunikko




Ruiskaunokit kukkivat myös riemunkirjavasti, ja lupaustensa mukaisesti Niittypenkki tarjoaa ruokaa ja suojaa kaikenlaisille pienille ja tärkeille.




Mikähän tämäkin mahtaa olla? Ainakin on kaunis <3




Karvasilkkiyrtti on ihan puutarhalta ostettu perenna, oli niin hauskan näköinen että piti kokeilla miten kasvaa meillä. Toistaiseksi on hengissä.

Alla näkymä riippumatosta. Se onkin ollut vakiopaikkani tässä viime päivien aikana, juuri muuhun ei ole kyennyt kuin makoilemaan ja kirjaa lueskelemaan. Mies sen sijaan on ahkeroinut, päästiin niistä penkkejä ympäröivistä kamalista verkkoaidoista eroon vihdoinkin.




Pää on helteestä niin pehmennyt, ettei enää tahdo ajatus kulkea. PArempi siis vetäytyä takaisin riippumattoon hyvän kirjan pariin ja siemailemaan kylmää juomaa.

Rattoisia hellepäiviä kaikille, nautitaan niistä täysillä ja muistetaan juoda tarpeeksi!


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Keskiaikamarkkinoilla Turussa

Keskiaikateema jatkuu, tänään lähdettiin sitten Nuoren Neidin kanssa katsastamaan miltä näyttää keskiaikainen meno Turun Vanhalla Suurtorilla. Ja sehän näytti vallan mainiolta!




Syöminen on tärkeä osa markkinahumua. Alla taatusti markkinoiden kuvatuin ruoka elikkäs sika. Tänä vuonna en maistanut, mutta silloin kun olen päreeltä pistellyt possua lantun kera on maku ollut aivan taivaallisen hyvä.




Kuinka monissa tapahtumissa saa suoran leipää uunista. Täällä sai. Valitettavasti tuo keliakia on sellainen seuralainen että hiukan hidastaa maisteluja näissä kemuissa. Mutta haistella voi, ja ihana oli se tuoreen leivän tuoksu. Leipomokojulla oli muuten aika pitkä jono...




Käsityöläiset ja heidän tuotoksensa ovat markkinoiden suola. Jäin jälleen kunnioittaen ihailemaan sitä taitoa ja intohimoa jolla tuotteet valmistetaan. Perinteiset menetelmät vaativat aikaa ja paneutumista, taitoja ei opita yössä eikä edes kahdessa ja töiden parissa kuluu aikaa kauankin.

Lampaantaljoja ja villasta kudottuja huopia. Ihania, onneksi kukkaro oli varustettu sen verran pienellä setelillä että en päässyt ostelemaan. Tuo raitahuopa oli aivan mahtavan pehmoinen...




Tässä valmistuu kalaverkkoa. Aika monta iltaa saa tätäkin kalastusvälinettä valmistaa.




Luonnonväreillä värjätyissa langoissa on sitä jotain. Värien luonnollisuus, pehmeys ja lämpö ovat aivan omaa luokkaansa.






Lapset on huomioitu näillä markkinoilla joka vuosi, karuselli ja kukkopillien maalaus olivat suosittuja toimintapisteitä. Myös lampaat aitauksessa saivat huomiota osakseen kiitettävästi (niistä ei ole kuvia).






Ritareille oli tarjolla kypärä joka lähtöön. Siitä vain sopivaa valitsemaan. Ja rouvasväelle oli koreja joihin voi keräillä kanalasta munat ja niityltä kukkaset.




Rumpujen värjäykset olivat huikean hienoja, erityisesti tuo liila ihastutti minua. Ja keltainen. Ja orassi. Onneksi ei tarvinnut valita kun se kukkaro oli edelleen kovin laiha.






Eräässä kojussa rouva myi tekemiään neulakirjoja. Harmittaa aivan etten saanut selville valmistajan nimeä.




Kirjoissa on huopasivut joihin ompeluneulat voi kiinnittää. Aikanaan neulat olivat arvokasta omaisuutta ja rouvat kuljettivat neulakirjaa mukanaan.




Tämä ei ole ehkä kovin keskiaikainen tuote, mutta muuten niin kiinnostava että tähän täkyyn tartuin. Eli pyykkietikka. Voi olla että houkuttelevalla esillepanolla oli osuutta asiaan, mutta olin muutenkin jo pitkään miettinyt pyykkietikan hankkimista. Nyt sitten ostin elämäni ensimmäisen pullon!




Tuoksuksi valitisin tietysti Niityn, ja kotona kuskasin sen heti niittypenkkiin testiin. Hyvin se sinne sopi :D




Näillä markkinoilla järjestetään myös turnajaiset, ratsut on varusteltu turnajaisvarusteisiin. Phoittelut kuvan huonosta laadusta, otin heittolaukauksen todella kaukaa joten hepat ovat hiukan minikokoisia. Toki taustalla oleva Turun Tuomiokirkko puolestaan on todella iso. Jos joskus tarjoutuu tilaisuus mennä katsomaan tämän porukan turnajaisia niin suosittelen lämpimästi.




Ja sitten ne tikkuherkut <3 Tämän putiikin edessä oli kyltti jossa luki: vegaaninen, gluteeniton. Kiitos tästä, ei tarvinnut edes miettiä mistä tämän vuoden herkku ostetaan.




Omppujen sijaan otettiinkin tänä vuonna päärynät. Nuorelle neidille nonparellikoristeltu ja äiteelle salmiakki. Ja oli todella todella hyvää!




Ihanaa heinäkuuta kaikille. Olkoon se kesäinen ja aurinkoinen!

💗

Turun linnan lumoa

Turussa vietetään tällä hetkellä keskiaikaa, ja mekin pääsimme tunnelmaan Turun linnan keskiaikapäivillä. Lähdimme mukaan opastetulle kierrokselle jolla kuulimme millaista elo oli linnassa keskiajalla.




Pääsimme nauttimaan hovimuusikon harpunsoitosta ja laulusta, katselimme miten rouvat ompelivat käsin vaatteita ja ihmettelimme miten linna on saatu pysymään edes siedettävän lämpöisenä talvipakkasilla. 

Linnan tunnelmaa on vaikea saada välitettyä kuvilla, se pitää itse kokea. Joten jos sinulla joskus on asiaa Turun suunnalle niin ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa. 




Turun linnan rakentaminen aloitettiin 1200-luvun loppupuolella ja vuosisatojen ajan se oli täynnä elämää. Käytävillä ja huoneissa kulkiessa voi vain kuvitella millaista elämä on ollut ja kuinka monet jalkaparit ovat näitä lattioita kuluttaneet.




Voisin viettää täällä tuntikausia pelkästään käytävillä kuljeskellen ja ikkunasyvennyksissä istuen. Lisäksi linnassa on museo ja näyttelyitä joiden parissa aika kuluu kuin siivillä. Tällä kertaa vaeltelua rajoitti Nuoren Neidin turnauskestävyyden loppuminen joten muutama tunti linnassa sai riittää.




Kotiinlähtiessä haistelimme vielä vastapestyjen lakanoiden raikasta tuoksua, sillä linnan piiat olivat pesseet pyykkiä linnanpihalla ja lakanat liehuivat kesätuulessa kuivumassa.






Tänään voisi vielä piipahtaa Vanhalle Suurtorille ihmettelemään markkinahumua ja nauttimaan tikkuomenoiden mausta!

torstai 28. kesäkuuta 2018

Varjoisa nurkkaus omenapuun alla

Pihallamme on yksi omenapuu ylitse muiden, vanha ja känkkyräinen Valkeakuulas. Se kasvaa pihan pengerryksen vieressä, joten toisella puolella oksat kurottavat tällä hetkellä maahan omenoiden painosta. Toiselle puolelle se levittää oksansa melko laajalle ja jättää alleen suojaavan varjon.






Pengerryksen ja aidan kulmaukseen jää kohta johon ei juurikaan pääse suoraa auringonvaloa. Ensimmäinen kesä ihmeteltiin kuivaa ja kituliasta nurkkausta, sitten päätettiin laittaa muutama varjon kasvi sinne kasvamaan. 






Kotkansiivet kaivettiin tontin toiselta reunalta tienvieruskivikosta, ilmeisesti pitivät muhevammasta kasvualustasta koska ovat kasvaneet aikamoisen reheviksi tuossa nurkkauksessa.




Kuunliljat ovat aivan ostotavaraa, ne muuttivat meille pieninä rääpäleinä mutta ovat jo ihan komeissa mitoissa nekin.




Tuohon muurin päälle on istutettu  alkuun sammalleimua, mutta se ei kestänyt menossa mukana. Severin (se koirista reipasotteisempi) rallirata kulkee nimittäin tuosta muurilta joten turpeet saavat aina välillä kyytiä. Tänä vuonna sitten huokaisin ja istutin siihen tuoksukurjenpolvea. Sen uskoisin kestävän villimmänkin menon. Ainakin toistaiseksi on hengissä ja hyvinvoivana...




Vuohenputkea ei ole istutettu. Ihan on itsellään tuohon tullut.




Piippuköynnös viihtyy myös ilmeisen hyvin, se kiipeilee omenapuuhun ja on kasvattanut aivan huikean kokoiset lehdet. Ei noilla vielä varmaan Guinnesin ennätystenkirjaan päästä mutta meidän pihan ennätys tämä on.




Kohta koitaa loma ja voi olla että blogi on hieman hiljaisempi. Tai sitten ei. Tällä hetkellä on kirjurissa virta aika vähissä, mutta kunhan ensin nukun viikon niin sitten jaksaa taas ;)

💗



perjantai 22. kesäkuuta 2018

Rentouttavaa keskikesän juhlaa!

Juhannussauna on vihtojia ja vihtaa vaille valmis. Onneksi meiltä sattui löytymään muutama sopiva koivunoksa joista Mies sitaisi meille saunavihdan.




Makoisalta maistui koivuntuoksuinen löyly ja vihta oli juuri sellainen kuin pitääkin: pehmeät lehdet ja sopivan napakka. Tästä sopii jatkaa saunanpuhtaana keskikesän juhlaa.




Ihanaa ja juuri omannäköistä juhannusta kaikille!