keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Nuppuiset omenapuut

Omenapuut ovat parissa päivässä nuppuuntuneet ja muuttuneet jälleen kauneuden tyyssijoiksi <3






Ei taida kestää kovin kauaa kun nuput avautuvat kukiksi.








Olin hiukan toivonut että puut olisivat kukkeimmillaan lakkiaisten aikaan, mutta nyt näyttää siltä että huikein kukinta on varmaan ohi kahden ja puolen viikon päästä.








Lohduttaudutaan sillä että ainakin puutarha on muuten vehreä jos ei kovin kukkiva olisikaan.






Nuoremmissa Antonovka-puissa nuppuja on kiitettävästi, mutta vanha Valkea kuulas pistää vieläkin paremmaksi.




Arvaatte varmaan millaisia kuvia on hetken päästä luvassa tässä blogissa ;)




Alla  vielä kuva näistä hauskoista naamoista, pääsette tekin niiden naurusuista osallisiksi :)




Joko teillä on puutarhat täydessä kukassa vai mennäänkö vielä nuppuvaiheella?

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kesäkukkapuuhia ja ihanaa äitienpäivää

Vaikka kuinka olisi hurahtanut puutarhurointiin ei se välttämättä tarkoita että olisi vihreällä peukalolla siunattu... sen vuoksi olen kovin onnellinen siitä että puutarhamyymälästä saa ihania ja rotevia kesäkukkia :D




Nimittäin viime vuotisista pelargonioista sain talvetettua vain neljä yksilöä. Ei tarvitse haaveilla että niillä saisi kesäkukkalootat täyteen. Täytyy silti olla tähänkin vähään tyytyväinen, koska nyt oli toinen kerta kun edes yritin talvettaa pargonioita ja ensimmäinen jolloin onnistuin. 




Taimikasvatusta olen koittanut muutamana keväänä. Ja taas voidaan todeta että samettikukat ja kesäkurpitsat toimii, koristekaalit ehkä, ja muut on hiukan niin ja näin.






Ai niin, ovathan nuo kelloköynnöksen taimet hienoja, harmi vain että kylvin ne niin myöhään etteivät ehdi kukkimaan.




Onneksi kaupasta löytyi edullisesti hienoja taimia jotka istutin ruukkujen keskelle ja nuo pienet siihen ympärille tuomaan edes vehreyttä.






Viime vuonna sain ruusupavut kasvamaan komeiksi, tänä vuonna taimet ovat... lähinnä säälittäviä. Honteloita ja ruippaoita. Kyllästyin katselemaan niitä ja istutin jo viikko sitten kasvilavalle. Tein niille oikein teltankin jonka poistin eilen. Lepatteli meinaan tuulen mukana sen verran hienosti että kohta olisi ollut iso harsoleija taivaalla. Ehkä nuo pärjäävät näillä keleillä. Kun vain muistaisi kastella...





Mustasilmäsusannista otin siemeniä syksyllä talteen. Innoissani kylvin niitäkin keväällä ja ihmettelin kun eivät idä. Ja sitten luin jostain sanan kylmäkäsittely. Dääm. Se siitä. Tosin kolme jaksoi kuitenkin lähteä kasvuun. Ei noista varmaan kukkivia kukkia tule, mutta katsotaan mihin saakka jaksavat.




Tänään sitten hurautin taimimyymälään ja höpsähdin siellä vallan. Mukaan lähti mm. pelargonioita, rautayrttiä, lumihiutaletta ja hopeaputousta. Niistä virittelin sitten erinäisiä ruukkuistutuksia samalla kun nauti ehkä parhaasta kevätsäästä ikinä.






Lupsakkaa äitienpäivän iltaa ja mukavaa tulevaa viikkoa!





keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Lämpöaalto hellii meitä!

Eteläinen osa maatamme on saanut nauttia kesäisistä säistä muutaman päivän ajan. Pakko oli eilen hiukan kuvailla kasvien huimaa kevätkiriä.

8.5.2018. Kirsikkaluumu Punainen Paroni.

Kirsikkaluumu on ihan poksahtamaisillaan. Henkeä pidätellen odotellaan millainen näky meitä odottaa kunnämä kaikki nuput aukeavat!


8.5.2018. Kirsikkaluumu Punainen Paroni.

Pilvikirsikka on parissa vuodessa kasvanut valtaisasti korkeutta ja leveyttä. Se on oikein hyvä asia. Lehdet ovat jo auenneet ja kukkanuput pullottavat aukeamaisillaan.


8.5.2018. Pilvikirsikka.

Viime vuonna saimme ystäviltämme kallionauhusta. Nämä (siis kasvit, eivät ystävät) pitivät ilmeisesti uudestakin kodista koska kasvoivat ja kukkivat komeasti heti ensimmäisenä kesänä. Tämän vuoden alutkin näyttävät lupaavilta ja ystävät lupasivat että voimme hakea heiltä lisää tätä ihanuutta <3 Paikatkin on jo katsottu valmiiksi...


8.5.2018. Kallionauhus.

Lasitetun terassin eli kesähuoneen kupeessa kasvaa idänvirpiangervoa. Se on jo hyvässä lehdessä ja kukkanuppuja täynnä. Veikkaanpa että viikonlopun aamukahvit sadaan nauttia kukkaloistossa.


8.5.2018. Etualalla tuoksukurjenpolvi ja taustalla idänvirpiangervo. 

Kotkansiipisaniaiset avautuvat rullalta omenapuun alla.  Nämä ovat vain niin ihania, pitäisi saada  näitäkin puutarhaan lisää.


8.5.2018. Kotkansiipisaniainen.


8.5.2018. Kotkansiipisaniainen.


8.5.2018. Kotkansiipisaniainen.

Tästä se lähtee. Luonnon oma ilotulitus <3

tiistai 8. toukokuuta 2018

Ei ehdi kukkapenkistä edes bloggaamaan :)

Hiukan on tullut taukoa blogin päivitykseen, ei ehdi kun pitää pyllöttää kukkapenkeissä. Ja kuoria nurmea. Ja kärrätä multaa. Ja nauttia elämästä! Työnteko haittaa harrastusta aika paljon, mietinkin josko ensi vuonna ottaisi kesäloman toukokuussa... :D




Pihalle on rakentunut pari uutta perennapenkkiä, toinen niistä on Kumpula ja Kivikko yhdistyneinä. Toisen nimeksi tuli Niittypenkki, sillä sinne on kylvetty useampi pussillinen niittykukkien siemeniä sekä monivuotisten kukkien siemeniä. Lisäksi allaspenkki on myllätty kokonaan uuteen uskoon sen hiivatin viiruhelpiepisodin takia.


21.4.2018. Vasemmalla hämiskeinun alla on Kivikon ja Kumpulan alku. Oikealle on rajattu Niittypenkkiä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vesiletkulla on hyvä tehdä penkin rajaukset. Näin saa hiukan käsitystä siitä millainen penkistä tulee. Tämä helpottaa myös mittaamista ja istutussuunnitelman tekemistä. Kyllä vain. Tein sellaisen. Tai itseasiassa ainakin neljä eri versiota. Vaikea valita mitä istuttaisi kun maailma on ihania perennoja täynnä.


Tämä kuva on otetu 28.4.2018. Hyvällä mallilla on jo penkin rakentaminen.

Mies ystävällisesti roudasi kivet paikanpäälle sekä rakenteli niistä Kivikon aihion. Minä aloitin helpommalla, heitin pohjalle pari sanomalehteä ja tein turveharkoista Kumpulan pohjan. Sen jälkeen kuorin muualta penkin pohjasta nurmen pois, möyhensin maan ja kärräsin kärrykaupalla multaa penkin pohjaksi.




Olin aamupäivällä ollut tallilla, en malttanut edes ratsastushousuja vaihtaa työhousuihin vaan aloin heti hommiin. Välillä piti nauttia kevätauringon säteistä Severin kanssa riippumatossa, kauaa ei kuitenkaan maltettu huilia vaan hommat jatkui lapion ja kottikärryn kanssa. 




Penkkiin ei aluksi ollut laittaa muuta kuin orvokkeja. Kesäkukkien lisäksi siirsin tumman sarviorvokin  Kulmapenkistä ja  jättipoimulehdet otin omasta allaspenkistä. Jaoin isommat puskat ja istutin penkkiin, hyvin ovat lähteneet kasvuun tässäkin.

Taustalle istutin kiinanjaloangervoa, pitäisi olla hyvä perhoskasvi. Oikealle orvokkien taa (kuvan ulkopuolelle) istutin muutaman lehtosalvian, jonka myös pitäisi olla hyvä perhoskasvi. Toivottavasti pärjäävät tuossa, pitää muistaa talvisuojata.




Kivikkoon olen laittanut pari sininataa, jotka eivät viihtyneet Via Dolorosan penkissä. Toivottavasti tässä olisi mieluisampi paikka. Mehitähdistä tein kivien väliin pieniä ryhmiä, ne saavat levitä ja valloitaa alaa juuri niin paljon kuin haluavat. 


8.5.2018. Kivikko alkaa saamaan asukkaita. 

Tänään kelpasi puutarhahörhön nautiskella työnsä tuloksista. Keli helli meitä etelän asukkeja, työasuna oli vielä alkuillastakin toppi ja shortsit. Ja huomenna nautiskelu jatkuu!


8.5.2018. Ilma on kuin morsian

Miten sinä nautit puutarhastasi? Mylläätkö sen joka vuosi uuteen uskoon vai nautiskeletko valmiista puutarhasta?

tiistai 1. toukokuuta 2018

Voihan viiruhelpi! Oppia kantapään kautta...

Ajattelin Vappuaaton kunniaksi hiukan siistiä altaanvieruspenkkiä, siinä oli viiruhelpi päässyt valtamaan elintilaa muilta. Mietin että seulon multaa ja otan muita kasveja talteen, ainakin päivänliljaa ja kurjenmiekkaa oli myös istutettu penkkiin




Istutin viiruhelpeä altaan vierelle kaksi vuotta sitten, ajattelin että hauska saada rehevää kasvustoa siihen veden äärelle. Tulee semmoinen viidakkotunnelma. Voi jospa olisin tiennyt...




Urakka osoittautui hiukan isommaksi kuin ajattelin, Mies tuli onneksi apuun koska minun voimillani kasvusto ei olisi lähtenyt maasta mihinkään. Viiruhelpi oli kasvattanut parissa vuodessa valtavat juuret 30 sentin syvyyteen sekä sivusuunnassa kaikkialle missä oli multaa, myös viereisten astinkivien alle.




En ihan tällaista arvannut kun luin kuvauksesta että "Vaikka valko-vihreälehtinen viiruhelpi ei leviä yhtä nopeasti kuin sen perusmuoto ruokohelpi, taimet on syytä istuttaa rajoitettuun alustaan." Ei ollut juurimatto riittävä rajoitin, läpi olivat juuret työntyneet. Betonibunkkeri ehkä olisi toiminut.

Lisäksi kasvi oli kasvattanut juuriston myös allaskumin alle. Sieltä sitä sai kiskoa ihan täysin voimin pois. Kävikin mielessä että on täysin edesvastuutonta myydä mokomaa pahuudenheinää, niin elinvoimainen kasvi se on! Lailla pitäisi kieltää mokoma kasvi, tai ainakin luvanvaraiseksi saada.




Severi osallistui puutarhahommin innolla, kuopankaivuu on Severin erikoisuus. Eilen sille lankesi enemmänkin päällysmiehen tehtävät, ei haluttu viiruhelpin juurenpalasia tassuissa ympäri pihaa.






Tässä vaiheessa kaivamista Mies lähti vaihtamaan kuivaa paitaa päälle ja minä pidin simanhörppimistauon. Ja kiroilin itsekseni. Eniten harmittaa hukkaan mennyt työ ja ne kasvit jotka nyt jouduttiin heittämään pois. en uskaltanut ottaa mitään talteen juurenpalasten pelossa. En halua enää koskaan tällaista episodia, se levinneen mintun kitkeminenkin oli lastenleikkiä tämän rinalla.




Kaivannosta poistettiin kaikki multa, myös altaan alle piti kaivautua. Hiukan lirahti vettäkin reunan yli, tuli kiire tukea alapuolelta kumi paikoilleen. Oli siinä varmaan lammen sammakoillakin ihmettelemistä kun kotikiviä kolisteltiin alapuoleltakin. 




En minä sentään ihan katsojan ja kiroilijan roolissa ollut, kärräsin juurimassaa hävitettäväksi ja uutta multaa kärrykaupalla kaivantoon. Niin oli painavaa tavaraa että kottikärryn renkaan kiinnityksetkin menivät ihan höpsis. Onneksi on pienempi varakärry jolla urakoitia jatkettiin. Toimi noinkin ja tuli vain kohtuutaakkoja kärrättäväksi.






Kolmen ja puolen tunnin urakoinnin jälkeen kaivanto oli täytetty mullalla ja valmis uusia kasveja varten. Nyt on sitten mietinnän alla että mitähän tähän istuttaisi. Kovin on paljaan ja surkean näköinen kolo nyt terassin ja altaan välissä. 




Onneksi toisella puolella lampea on perennapenkissä muutama mätäs jotka kaipaavat jakamista. Että materiaalia on kyllä omastakin takaa. Tosin olen suunnitellut niitä hiukan toisaalle, sillä pari uutta penkkiä odottaa valmistumista. Ehkäpä tästä täytyy suunnata taimikaupoille, ei ollenkaan vastenmielinen ajatus ole sellainenkaan :) Mutta ensin hyvä suunnittelutyö ettei tule uutta vahinkoa.

Onko sinulla ollut joku vastaava Itku ja hammastenkiristys -episodi? Ihanaa toukokuun alkua ja iloisia puutarhapäiviä kaikille :)