Marraskuinen pakkasaamu puutarhassa

Olipas ihana auringonnousu tänään, koko puutarha kimalteli pienten jäätimanttien peitossa. 

Pikaisen aamiaisen jälkeen nappasin kameran ja painuin pihamaalle koirakavereiden kera. Ei ollut puutetta kuvausseurasta tänäänkään, siinä karvakorvat jälleen kerran ihmettelivät että mitä tuo oikein pyllistelee tuolla puskien juurella... 

Normiarkena tähän aikaan vuodesta ollaan koko valoisa aika neljän seinän sisällä työn touhussa. Vuorotyön hyviin puoliin kuuluu mahdollisuus kuljeskella puutarhassa juuri tällaisena aurinkoisena pakkasaamuna, nykyisin on mukana myös kamera. Olen nyt innostunut valokuvauksesta oikein toden teolla, onneksi Mies on pitkämielinen ja jaksaa kerta toisensa jälkeen opastaa kuvaamisen saloihin. Tänään olin oman onneni nojassa kun Mies ei ollut kotosalla, ihan itse piti säätöjä miettiä ja nuppeja väännellä. Ei mitään laatulaukauksia, mutta kelpo kuvia ainakin osa. Luulisin.

 

Mintut ja tuoksukurjenpolvet saivat ensimmäisen aurinkokylvyn, kasvavat pihan korkeammalla puolella jonne valonsäteet ehtivät ensimmäisenä.

Syyshortensian kukinnot eivät enää häikäise väreillään, mutta se ei yhtään vähennä niiden kauneutta.

Kivikkopuutarhan mintut olivat saaneet myös valkoisen kuurareunuksen. Hiukan hämmentävää että edelleen puutarhasta löytyy näinkin paljon rehevää vihreyttä. Heinät ja maahan pudonneet lehdet taas luovat minttujen vihreydelle hauskaa kontrastia. 

Pihalammen pinta oli vetäytynyt yön aikana riitteeseen. Lumme on pärjännyt altaassa jo kaksi talvea, toivottavasti sinnittelee tulevankin talven. Vesihyasintti taitaa olla entinen, pitäisi käydä noukkimassa se vedestä pois. 

Hiukan on Miehen kanssa mietitty että lammen ympäriltä pitäisi kasvustoa siistiä talveksi. Toisaalta tuo kasvusto antaa suojaa talvehtviville öttiäisille ja näyttää hauskemmalta kuin kaljuksi parturoitu lammenreunus. Keväällä taas on lammen siivoaminen mielekkäämpää jos siellä ei ole kovin paljoa kasvijätettä. Vaikeita päätöksiä, jatkamme siis asian pohtimista. 

Purppuraheisangervon väritys on edelleen huikaisevan hieno. Mahtava väripilkku takanurkan pensasryhmässä.

Omenapuun alla asustavat koivuangervon kuivuneet kukinnot olivat kuin pienia valkoisia kuurapalleroita. 

Ja tämän vuoden suosikkini koristekaali ei petä pakkasaamunakaan. Se vain on kertakaikkisen upea.

Tämä kuva ei ole puutarhasta, vaan viereiseltä niityltä. Puutarhan puolelta tosin kuvasin. Otinpahan harjoituksen vuoksi. Ja taustalla olevan hienon usvan :)

Ihanaa aurinkosta päivää ihan jokaiselle!