Tiloja ja tunnelmia, kurkistus kulman taa

Meille puutarhahöperöille taitaa pihalla ja puutarhalla olla aivan erityinen merkitys. Minulle puutarha on ennen kaikkea kesähuone, kodin sisätilojen jatke jonka laittamisesta ja hoitamisesta saan suunnattoman paljon hyvää mieltä.

Tänä keväänä on vietetty kaikki liikenevä aika pihalla ja aurinkovarjot ovat olleet tarpeen jo parin viikon ajan.  

Kodinhoitohuoneen portaalta räpsäisty terassikuva. Kunhan villiviini kasvaa pergolan katoksi voi purjeen poistaa ja meillä on viherkatto auringonsuojana.

Olen oikeastaan vasta tänä vuonna herännyt siihen, kuinka paljon pidän puutarhan suunnittelusta ja hoidosta. Aikaisemminkin se on ollut mukavaa puuhastelua, mutta nyt tuntuu jotenkin erilaiselta, semmoiselta lämpöiseltä läikähtelyltä kun työntää sormet multaan tai tonkii rikkaruohoja penkistä. Tai kun katselee ympärilleen ihmetellen kasvun ihmettä ja oman pihan ihanuutta.

Pihalle on pikkuhiljaa rakentunut muutama viherseinien jakama soppi, joissa on oma tunnelmansa ja jotka ovat aivan kuin pihan pieniä huoneita. Mikään ei ole aivan tiptop vaan sopivasti sinnepäin ;)

Luumulaakson puolelta kuvattuna terassi jää mukavasti piiloon. Viherseinä antaa mukavasti sekä tuulen- että katseensuojaa.



Terassilta avautuu nykyisin "oviaukko" luumulaaksoon, oikealla oleva viherseinä tehtiin viime kesänä. Kuvan ottamisen jälkeen eli parissa päivässä se on tuuheutunut huomattavasti.

Näkymä oviaukosta toiseen suuntaan eli terassille ja talolle.

Olen kovasti viehättynyt hiukan vinksallaan olevista kivetyistä alueista ja poluista, sellaisista joista tulee vanhojen kaupunkien kujat ja aukiot mieleen. Ensimmäisenä kesänä Mies naputtelikin noppakivistä pienen alueen autokatoksen oven eteen.

Nyt hän pyynnöstäni jatkaa kivetystä terassilta kohti autokatoksen oven edustaa. Pieni kivipolku tulossa tähän siis <3





Vielä on kuitenkin matkaa sellaiseen hämyisän sokkeloiseen puutarhaan josta unelmoin: puolivarjoisia kaartuvia polkuja joiden toista päätä ei näy (meille ei sellaisia saa, piha on niin pieni), runsaita kerroksellisia istutusalueita (rahat loppuu ennen kuin tämä toteutuu), keväästä syksyyn kestävää kukkaloistoa (nyt painottuu kesään mutta syksyllä on sipulien istutustalkoot) sekä metsäpuutarha (tuijilla paikkaillaan puuttuvaa metsää).

Mutta hyvä se on tämäkin ja tätä on hyvä rakennella lisää, pikkuhiljaa. 

Tähän väliin todettakoon, että puutarha on Miehen ja minun yhteinen projekti. Yhdessä tepastellaan pitkin pihaa ja mietitään erilaisia vaihtoehtoja. Yläkerran parvekkeelta otetaan lintuperspektiivistä näkymää kokonaisuuteen. Tällä hetkellä näkymä kertoo että pihalla on edelleen aivan liian paljon nurmikkoa ja aivan liian vähän kasveja. Niinpä tänä keväänä pihalle ilmestyi kaksi uutta istutusaluetta, Kivikko&Kumpula ja Niittypenkki.

Aidan vierellä Kivikko&Kumpula ja keskellä Niittypenkki jossa on kiitettävän paljon pienten kukkasten alkuja.

Ja nyt on jo pohdittu jatkoa tuohon niittypenkin oikealle puolelle. Koiria varten pitää jättää rallirata penkkien väliin (arvatkaapa onko verkko penkin ympärillä esteettisistä vai koiramaisista syistä...). Mutta hyvin siihen sopisi sellainen alue jossa olisi pensaita ja perennoja.

Ensin kuitenkin vedetään henkeä ja järjestetään ja juhlitaan yhdet lakkiaiset. Sen jälkeen voisi alkaa luonnostelemaan sitä uutta istutusaluetta...

Aromiterapiaa omenapuussa

Työpäivän jälkeen ihan parasta terapiaa on mennä omenapuuhun ja nauttia siitä kaikilla aisteilla. Tai no, ehkä makuaistin voi jättää väliin. Paitsi jos haluaa haukata omenankukkaa.

On suorastaan synti että tällaisella kelillä pitää ihmisen olla sisätiloissa töissä. Toki kyseessä on myös ammatinvalintakysymys, mutta enpä aikanaan tiennyt että minusta tulee puutarhahörhö jonka pään saa kevät ihan sekaisin.

Pitäisi säätää joku sellainen laki, että keväästä syksyyn auringon paistaessa saisi kaikki kansa olla poissa töistä ja kuopsuttaa puutarhassaan. Talvella voisi siten tehdä töitä. Tai nukkua talviunta.

Onneksi nyt on ihanat lämpöiset illat ja puutarhan ihanuutta voi ihmetellä ilta(yö)myöhälle saakka.

Onko sinullakin ongelmia päästä puutarhasta ajoissa nukkumaan?

Oi mikä puska!

Vietin tässä hiljattain merkittävää päivää eli täytin vuosia. Ei sentään mitään pyöreitä, mutta yksi vuosi tuli taas mittariin lisää. Mies oli sen kunniaksi hakenut luottokukkakaupastamme Kukkakauppa Katariinasta aivan järisyttävän upean kukkakimpun eli puskan <3

Ihastelun ja huokailun jälkeen kannoin jakkaran ja puskan pihalle, sillä pakkohan sitä oli kuvata ja jakaa tämä ihanuus muillekin.

Puska on sen verran muhkea, että perusvaasit saivat jäädä kaappiin ja kukat pääsivät tukevaan Keittiöpurkkiin. On kokoa ja näköä eikä tarvitse pelätä että mene hupsvain nurin koko komeus. 

 

Kimpun väritys on aivan ihana. Mies itse pitää voimakkaan värisistä kukista, mutta tällä kertaa hän oli valinnut ihanan tyttömäisiä ja hempeitä värejä. Itse olen aika kaikkiruokainen värien suhteen, mutta täytyy myöntää että tämä hempeys kyllä meni suoraan sydämeen.

  

Oma puutarha ei anna vielä kukkasatoa vaan toistaiseksi ihastellaan ihan vain kasvun ihmettä. Ja tätä ihanaa puskaa jonka ajattelin sijoittaa puutarhaan terassipöydälle. Siinä se olisi arvoisellaan paikalla. 

Lämpöisen lempeää toukokuun loppupuolta kaikille!

Nuppuiset omenapuut

Omenapuut ovat parissa päivässä nuppuuntuneet ja muuttuneet jälleen kauneuden tyyssijoiksi <3

Ei taida kestää kovin kauaa kun nuput avautuvat kukiksi.

Olin hiukan toivonut että puut olisivat kukkeimmillaan lakkiaisten aikaan, mutta nyt näyttää siltä että huikein kukinta on varmaan ohi kahden ja puolen viikon päästä.

Lohduttaudutaan sillä että ainakin puutarha on muuten vehreä jos ei kovin kukkiva olisikaan.

Nuoremmissa Antonovka-puissa nuppuja on kiitettävästi, mutta vanha Valkea kuulas pistää vieläkin paremmaksi.

Arvaatte varmaan millaisia kuvia on hetken päästä luvassa tässä blogissa ;)

Alla  vielä kuva näistä hauskoista naamoista, pääsette tekin niiden naurusuista osallisiksi :)

Joko teillä on puutarhat täydessä kukassa vai mennäänkö vielä nuppuvaiheella?

Kesäkukkapuuhia ja ihanaa äitienpäivää

Vaikka kuinka olisi hurahtanut puutarhurointiin ei se välttämättä tarkoita että olisi vihreällä peukalolla siunattu... sen vuoksi olen kovin onnellinen siitä että puutarhamyymälästä saa ihania ja rotevia kesäkukkia :D

Nimittäin viime vuotisista pelargonioista sain talvetettua vain neljä yksilöä. Ei tarvitse haaveilla että niillä saisi kesäkukkalootat täyteen. Täytyy silti olla tähänkin vähään tyytyväinen, koska nyt oli toinen kerta kun edes yritin talvettaa pargonioita ja ensimmäinen jolloin onnistuin. 

Taimikasvatusta olen koittanut muutamana keväänä. Ja taas voidaan todeta että samettikukat ja kesäkurpitsat toimii, koristekaalit ehkä, ja muut on hiukan niin ja näin.

Ai niin, ovathan nuo kelloköynnöksen taimet hienoja, harmi vain että kylvin ne niin myöhään etteivät ehdi kukkimaan.

Onneksi kaupasta löytyi edullisesti hienoja taimia jotka istutin ruukkujen keskelle ja nuo pienet siihen ympärille tuomaan edes vehreyttä.

Viime vuonna sain ruusupavut kasvamaan komeiksi, tänä vuonna taimet ovat... lähinnä säälittäviä. Honteloita ja ruippaoita. Kyllästyin katselemaan niitä ja istutin jo viikko sitten kasvilavalle. Tein niille oikein teltankin jonka poistin eilen. Lepatteli meinaan tuulen mukana sen verran hienosti että kohta olisi ollut iso harsoleija taivaalla. Ehkä nuo pärjäävät näillä keleillä. Kun vain muistaisi kastella...

Mustasilmäsusannista otin siemeniä syksyllä talteen. Innoissani kylvin niitäkin keväällä ja ihmettelin kun eivät idä. Ja sitten luin jostain sanan kylmäkäsittely. Dääm. Se siitä. Tosin kolme jaksoi kuitenkin lähteä kasvuun. Ei noista varmaan kukkivia kukkia tule, mutta katsotaan mihin saakka jaksavat.

Tänään sitten hurautin taimimyymälään ja höpsähdin siellä vallan. Mukaan lähti mm. pelargonioita, rautayrttiä, lumihiutaletta ja hopeaputousta. Niistä virittelin sitten erinäisiä ruukkuistutuksia samalla kun nauti ehkä parhaasta kevätsäästä ikinä.

Lupsakkaa äitienpäivän iltaa ja mukavaa tulevaa viikkoa!